Tänään lähdin hakemaan nöyryyttä Pajulahden maastokatsastuksista. Nöyryyttä sikäli, että Pajulahden maastoissa on kyse ihan kunnon maastojuoksusta eli lajista, mikä ei suhteessa rata- tai maantiejuoksuun sovi meikeläiselle alkuunkaan. Toisaalta eipä tämän päivän kisan jälkeen tarvitse paukutella henkseleitä oman kunnonkaan suhteen. Kuivannon kymppi viikon ja Hakunilan maantiejuoksu kolmen viikon päästä toki kertovat kunnosta siinä mielessä enemmän, että ne kisat juoksin myös viime vuonna.
Kisassa lähdin alkumatkasta kärjen eli Harjamäen ja Järvenpään mukaan. Ylämäissä vauhti tuntui lähes kävelyltä, alamäissä en pysynyt mukana vaikka olotila oli vielä jokseenkin freesi. Vajaat kaksi kierrosta eli noin 6km pysyin puolittain kavereitten matkasta, sen jälkeen oli pakko antaa periksi. Vikalle kiekalle lähdettäessä kuvittelin etten pystyisi katkeamaan niin pahasti että takaata tultaisiin vielä ohitse. Onnistuinpa kuitenkin, sillä vauhti tippui lähes hölkäksi. Jalat olivat täysin tyhjät kahden ensimmäisen kierroksen mäistä. Ensin tuli Pennanen ohitse, sitten vielä Niinistö loppukirissä. Muutenhan tuo kiritappio ei olisi niin hajottanut, mutta Hellstenin valmennettavalle häviäminen toi mukanaan flash-backin kympin kisasta vuodelta 2006 kun otin Helliltä kirissä takkiin... Myös Sundell olisi todennäköisesti tullut ohitse ellei olisi aloittanut megavarovaisesti. Nummela ei sentään olisi tullut ohitse vaikka olisin käynyt kahvilla viimeisellä kierroksella. En siis ollut ainoa jolle raskas maasto oli myrkkyä.
Ensi viikon loppuna tiedossa siis loistava hölkkätapahtuma Kuivannon kymppi ja kolmen viikon päästä Hakunilan maantiejuoksu. Harjoittelun osalta tehot ovat tässä vaiheessa aika maltillisia, sen sijaan voimaharjoittelu olisi tarkoitus ottaa ohjelmaan jälleen mukaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti