...St. Denisin puolikkaalta. Viimeistelyt kisaan menivät tosiaan mukavasti ja lähdin kisaan jokseenkin luottavaisena. Starttipaikka löytyi ihan eliittiryhmän takaa ja tarkoitus oli lähteä laputtamaan 3.10 kilometrejä. Tiedossa oli että jalkapohjat tulevat olemaan kovilla, ja sen takia pistin vielä juoksusukat klapin ja kisatossun väliin.
Kisa lähti ihan suunnitellusti liikkeelle ja juoksin ensimmäisen kilsan tasan 3.10:een. Toka ja kolmas kilsa veivät yhteensä 6.26, neljäs kilometri 3.04 ja viides kilometri 3.09, eli ihan suunniteltua vauhtia mentiin. Välissä oli puistopätkä ja isompi silta, joten vauhti oli vaikea pitää ihan sekunnin tasaisena. Juoksu tuntui rennolta ja helpolta, mutta jalkapohjissa alkoi poltella pahaenteisesti jo tässä vaiheessa. Porukkaa tuli kuitenkin jo selkä edellä vastaan. Vauhti pysyi yksin matkaa tehden aikalailla samanlaisena mutta ei tarvinnut mennä kuin pari kilometriä eteenpäin, niin jalkapohjat olivat aivan tulessa. Etenkin mutkat tuntuivat harvinaisen tuskallisilta. Pikkuhiljaa juoksusta alkoi kadota rentous kun kipu jalkapohjissa vain yltyi. Vauhti ei sinänsä ollut liian kovaa, kympin väliaika oli jotain 31.40 luokkaa ja pääsinpä siinä välissä leikkaamaan Stade de Francen läpikin. Kympin jälkeen matkanteko kävi entistä tuskaisemmaksi ja vauhdin tiputtua hetkellisesti 3.20:een hyppäsin ensimmäisen kerran sivuun. Puolen minuutin sivussa huilailun jälkeen yritin vielä lähteä takaa tulleen kaverin matkaan, vauhti oli ehkä 3.20:ntä ja irvistin pahemmin kuin kalevalaisissa. Eipä siinä vaiheessa ollut muuta tehtävissä kuin repiä numerolappu rinnasta ja kävellä tuskallisesti takaisin starttipaikalle. Kisatossut kun sai revittyä pois jalasta niin sai todeta aiemmin valkoiset juoksusukat vaihtaneen väriä helakan punaisiksi. Hetki ja toivottavasti pitempikin menee ennen kuin starttaan uudestaan puolikkaalle. Jotain juonia pitää siihen mennessä konitohtoreitten, meedioitten ja muitten puoskareitten kanssa punoa jotta jalkapohjat kestävät.
Puolikas ei siis mennyt suunnitellusti mutta muutaman aiemmin hölkkäkisan perusteella kunto saattaa olla ihan kohtalainen. Jotain uutta matoa pitää saada koukkuun, joten seuraava tavoite voisi olla Pajulahden maastokatsastus parin viikon päästä.
Harmi toi keskeytys, kunto olisi varmaan reilun 3 minsan parannuksen antanu edelliseen ennätykseen. Viimeksi Haagissa hirtti pohje. Vaihda kenkämerkkiä tai keksi joku ratkaisi klapiongelmaan!
VastaaPoistaKävele paljon paljain jaloin jotta jalkapohjien iho paksunee ja vahvistuu.
VastaaPoistaKyllä minäkin kenkiä syyttäisin jos noin lyhyellä matkalla jalkapohjat menee verille eikä paljon pidemmissä harjoituksissa ole ongelmia. Sukkien käyttö nyt on ihan ehdotonta. Rasvaa jalkapohjia iltaisin paksulla rasvalla ja sitten sukat yöksi jalkaan. Pehmeämpi iho ei hankaudu niin helposti kuin kova.
VastaaPoistaJapanilaiset kehittivät ehkä 10v. siten sellaiset Asicsin kisasukat, joissa on tarrat sukkien pohjassa. Tällöin sukat eivät pääse liikkumaan kengissä. Ne on aika hyvät ja voisivat auttaa tuohon sun ongelmaan. En tosin tiedä, että myydäänkö niitä enää. Niiden markkinat on varmaan aika pienet.
VastaaPoistaKun tarkemmin mietin, että mistä toi johtuu, niin ei se voi johtua muusta kuin kenkämerkistä / mallista. Mulla oli kerran yksi Niken kisakenkä, yksi air streakin malli, mikä aihetti rakkoja jalkapohjiin aina, mutta muun merkkiset kisakengät tai muut Niken kisakengät ei koskaan.
VastaaPoista