Hapokasta Happoa

Hallikauden korkkaus

2012-01-28T18:31:00.007+02:00

Lyhyt mutta tiivis hallikausi on nyt sitten korkattu Jyväskylässä. Jotenkin olen aiemmin onnistunut välttämään Hipposhallissa kisaamisen, mutta eihän se loppupeleissä ollut yhtään hassumpi paikka rääkätä ruhoaan. Porukkaa oli viivalla kahden lähtörivin verran ja Siikaluoman kanssa sovittiin vetovuoroista.

Jonkinmoinen tavoitehan kisaan oli 8.30 alitus, joten 34 ringeillä oli tarkoitus lähteä etenemään. Sen verran pää oli vielä alkuveryttelystä jäässä, että aloitin 35:lla, seuraava kuitenkin 34, eli ensimmäinen 400m 69. Seuraavat 400m sain tulla peesissä ja loppumatka menikin sitten omalla vedolla. Tonnin väliaika 2.51 ja meno tuntui ihan kohtalaisen hyvältä. Tokalla kilsalla vauhti säilyi aika tarkasti 34:n kierroksina ja kakkosen kohdalla kello näytti 5.42. Ajattelin pystyväni vikalla tonnilla pikkaisen kiristämään ja vika tonni tulikin ihan mukavasti 2.46:een. Loppuaika siis 8.28, joka jäi pari kymmenystä omasta hallienkasta, jos jätetään yli 200 metrin radoilla juostut ajat pois laskuista. Periaatteessa siis oikeinkin tyydyttävä avaus, joskin toisaalta viime kesänä taisi vitosella olla jossain kisassa sama kolmosen väliaikakin. JKU:n nettisivutkin uutisoivat suoritukseni varsin positiivisessa hengessä: "Molempien sukupuolten 3000 m juoksussa tehtiin myös kotimaiset kärkitulokset; naisissa Oulun Elina Lindgren juoksi 9.50,04 ja miehissä Lahden Jarkko Hamberg 8.28,84." Ensin oli vahvana suunnitelmana tosiaan siirtyä ensi kesänä M30-sarjaan, mutta kyllä tämä molempien sukupuolten 3000m on myös varteenotettava päälaji ensi kaudelle... Anyways, mitenkään mahdottomana en pidä 10 sekunnin poisottamista SM-halleihin kolmen viikon päästä. Sitä ennen toki kisaillaan ainakin Castellonissa, mahdollisesti myös Hakunilassa eikä Vaasakaan nyt aivan pois laskuista ole. Näillä jatketaan.

Viivalle

2012-01-26T15:13:00.006+02:00

Lauantaina olisi tarkoitus pitkästä aikaa pistää numerolappu rintaan ja lähteä kokeilemaan millä syönnillä piikkari mahtaa olla. Sellainen spektaakkeli on siis tiedossa kuin Avoimet Keski-Suomen hallit Jyväskylässä ja matkana kolmonen.

Viimeisen puolentoista viikon aikana olen saanut aikaan kaksi sellaista treeniä, joiden pitäisi pikkaisen tuoda kolmosen tuloskuntoa esiin. Ei sinänsä että tässä olisi hirveitä täsmäyksiä hallikauteen vaan pikemminkin palautella mieliin miltä se nopeampi juoksu tuntuikaan. Viime viikon keskiviikkona juoksin 3x1000m 4 minuutin palautuksin aikoihin 2.59, 2.51 ja 2.44. Siihen nähden miten vähissä vastaavanlaiset harjoitukset ovat olleet olin treeniin hyvinkin tyytyväinen.

Eilinen rataharjoitus oli puolestaan 20x400m keskiarvolla 69.4 minuutin palautuksin. Aloittelin 72:sta ja lopettelin 67:ään, joten tämänhetkiseen kolmosen kisavauhtiin sai aika mukavasti tuntumaa.

Lauantaina sitten selviää mikä se todellinen kisavauhti on. Minkäänlaista hallikautta en ole saanut viimeisen kahden kauden aikana loukkaantumisten takia tehtyä, joten jonkinlaisena vertailupohjana voi pitää ainoastaan vuotta 2009. Silloin ensimmäisessä kisassa kolmonen liikahti 8.28, seuraavassa kisassa tulos oli sama 8.28. SM-halleissa 1500m liikahti jo 3.49 ja kolmonen 8.19. Sopiva tavoite lauantaille voisi olla 8.30 alitus, selitellään sitten kisan jälkeen jos se ei alittunut.

Nippa tehokkaampaa

2012-01-15T15:05:00.009+02:00

Ma lepo
Ti ap. 10km 4.56/km ip. 20km TV 3.59/km
Ke ip. 13km 4.44/km
To ap. 8km 4.47/km ip. 10x1000m ka. 3.02, vika 2.55 /pal 1.5min, yht 17km
Pe ip. 10km 4.51/km
La ip. 4x3km 9.42-9.47-9.48-9.41 /pal 2.5, yht 19km
Su ap. 34km 4.51km
Yht. 131km

Tämän viikon treenit poikkesivatkin sitten aika paljon talven trendistä vähän tehoja, melko paljon määrää. Oikeastaan vähäisestä määrästä huolimatta olen pitkästä aikaa treeniviikkoon varsin tyytyväinen: kaksi hyvää kovaa harjoitusta, yksi pitkä puolireipas sekä pitkä lenkki omilla paikoillaan. Välipäivät menivätkin sitten kirjaimellisesti palautellessa.

Torstaina toistin viime viikoisen harjoituksen eli tonnit, mitä nyt tällä kertaa yksi toisto enemmän ja palautusta hieman vähemmän vauhdin kuitenkin parantuessa. Menokin oli paljon rennompaa, sen verran olivat viime viikon tonnit laittaneet happea kiertämään että nyt oli jo pikkaisen valmiuksia vauhdikkaampaan juoksuun. Toisaalta hommaan tulee äkkiä stoppi kun aletaan mennä selkeästi alle 3 minuutin vauhtia. Nytkin 2.55 viimeisessä vedossa hapot meinasivat tulla korvista ulos 300 metrin jälkeen vaikka ei liikuttu edes vitosen kisavauhdeissa. Paljon on anapuolella hommia edessä.

Lauantaina suunnitelmissa oli vetää kolmetonnisia melko rennolla fiiliksellä 3.10-3.15 vauhdein. Se vähäinenkin rentous oli jäänyt torstaille ja kolmoset ottivat tälläkin vauhdilla yllättävän tiukille. Jokunen aika on toki mennyt siitäkin kun on viimeksi tehty kaksi pitkää ratatreeniä vain päivän palautuksella. Tänään viimeisteltiin harjoitusviikko omalla mittapuullani ylipitkällä lenkillä joka sujui varsin leppoisasti (tauot R-kioskilla ja niin poispäin).

Seuraavilla viikoilla olisi jokseenkin pitkästä aikaa tarkoitus testata kuntoa numerolappu rinnassa. Marraskuun Hakunilan kisan jälkeen ei ole tullutkaan viivalla käytyä. Mikäli keli on viikon päästä jokseenkin siedettävä pitänee Hakunilassa käydä tetaamassa vauhtia. Joku hallikisakin saattaa seuraavan 3 viikon jaksolle mahtua, mutta mielenkiintoisin skaba on toki 5. helmikuuta Espanjan Castellonissa kilvoiteltava European Champions Clubs cross country (suomentakoon sen nyt kukin parhaimmaksi näkemällään tavalla). Kisa pitää sisällään muutakin kuin komean nimen, sillä viime kerralla oma sijoitus oli muistaakeni 97:s, varmaan viisi minuuttia voittaja Zersenay Tadessesta jääneenä. Tänä vuonna tarkoitus on luonnollisesti voittaa koko roska.

Inhorealistista

2012-01-08T18:21:00.011+02:00

Ma ap. 6km 5.04/km
Ti ip. 20km TV 3.57/km
Ke ip. 5km + 9x1000m 3.07...3.00 /2 + 2km
To ip. 21km 4.45/km
Pe ap. 12km 4.43/km ip. 18km 4.50/km
La ap. 10km reipas 35.32 + koord. + 10x100m /100m ip. 18km 4.52/km
Su ip. 30km 4.46/km
Yht. 153km

Ensimmäinen kokonainen leirin jälkeinen viikko takana, ja eipä se ihan sellaista lentoa ollut mitä parhaimmillaan vuorelta alastulon jälkeen. Esimerkkinä vaikkapa joskus tehty treeni 5km 15.10 + 8x500m 1.25..1.20 tai 10x1000m alle kolmeen yhden minuutin palautuksin.

Tiistain ihan mukavasti kulkeneen puolireippaan jälkeen lähdin henkseleitä paukutellen kattelemaan miten tonnit liikkuvat. Inhorealistisella asenteella ajattelin että alle 3.10:n pitää ainakin liikkua alusta alkaen. Arskaa lainaten ei edes hengästynyt (no, ehkä vähän), mutta eivätpä jalatkaan kyllä heiluneet. Kropassa tuntuu olevan jokseenkin aerobinen vire päällä. Pääasia toki oli että pohje ei juuri treenissä vaivannut.

Lauantaina oli tarkoitus saada nopeata juoksua alle, vaikka sitten 100 metrin pätkissä, jos ei muuten. Treenin tein Pajulahden loistopuitteissa kuten keskiviikkonakin. Alle juoksin kympin reipasta sen enemmin verryttelemättä kuin ensimmäisen kilsan 3.56 aloitus, jonka jälkeen loppu noin 3.30 vauhtia. "Rullaukset" näyttivät ihan samalta kuin meno kalevalaisten vitosen vikan kiekan takasuoralla, niistä koordinaatioista sitten puhumattakaan... Tänään testailin kylmänkestävyyttä ulkoilemalla 2,5 tuntia noin 30 astetta turhan kylmässä kelissä. Siinähän se aika kului uudenkarhealta iPod Nanolta musiikkia kuunnellessa, vaihtelua sekin Saavalaisen purkanpaukutuksen kuuntelemiselle. Anyways, seuraavan parin kovemman treeniviikon päästä tarkoitus on käydä kokeilemassa vauhtia mahdollisesti Hakunilassa sekä muutamissa hallikisoissa. Siinä sitä suunnitelmaa seuraaville viikoille.

Suomessa jälleen

2012-01-04T10:35:00.007+02:00

Viime viikon treenit:

Ma ip. 5km + 2x4km 3.43/km & 3.20/km /3 + 5km
Ti ap. 22km 4.47/km ip. 8km 4.58/km
Ke ap. 11km 4.54/km (ip. 8h bussimatka)
To Lepo (Nairobissa)
Pe Lepo (lennot Nairobista Helsinkiin)
La ip. 12km 4.43/km
Su ip. pitkä 32km 4.46/km
Yht 103km

Perinteinen sunnuntaipäivitys venähtikin sitten keskiviikkoon. Syiden yhteydessä voisi lainata erästä muusikkoa: "tässä nyt on ollut vähän kaikenlaista", mikä tässä tapauksessa pitää sisällään matkustuksen Eldoretista Lahteen, ensimmäiset päivät uudella työmaalla ja taisipa siinä vuosikin vaihtua välissä.

Vuorilla ehdin viimeisinä päivinä tehdä vielä yhden hivenen kuormittavamman harjoituksen. Tai no, aikalailla maksimitreenihän se oli, jossa sai huomata pidemmän tauon kovemmista treeneistä. Harjoituksena oli aika spontaanisti 2x4km siten, että ensimmäinen veto ylämäkeen ja vastatuuleen ja jälkimmäinen alamäkeen ja myötäiseen. Tuntuma oli sellainen että jos saman harjoituksen olisi päässyt tekemään loppuviikosta uudestaan olisi sen voinut juosta ilman palautusta, sen verran ihmeellinen vauhtihan ei ollut. Tiistaina junnasin vielä määrää BenQ:n ja Gnun kanssa ennen kolmen päivän matkustusrumbaa. Nairobissa en viitsinyt lähteä liikenteen ja saasteiden sekaan seikkailemaan, eikä yölennon jälkeen lenkki maittanut vielä perjantaina Suomessakaan. Sunnuntaina maistui jo 32km:n lenkki Heinola-Vierumäki välillä sekä eilen 20km:n puolireipas hieman alle 4min/km käynnistelemään uutta kovempaa harjoitusjaksoa. Tänään olisi tarkoitus laittaa happea kulkemaan tonnien muodossa, saa nähdä mitä siitä seuraa.

Pieni yhteenveto viime kalenterivuoden treeneistä on myös paikallaan. Kilometrejä tuli 6447. Ilman helmikuun pohjevaivaa ja sitä seurannutta noin 200km:n kuukautta määrä olisi liikkunut 7000km:n tuntumassa, mikä kertoo muuten melko ehjästä harjoituskaudesta. Tehtyjä harjoituksia tuli 504 kpl. Esimerkiksi lenkin päälle tehdyn voimaharjoituksen olen kokonaisuudessaan toki laskenut vain yhdeksi harjoitukseksi.

Vertailuna aiempien vuosien määrät ja treenit:

2010: 5159km ja harjoituksia 508 kpl.
2009 4184km ja harjoituksia 442 kpl.
2008: 4780km ja harjoituksia 454 kpl.

Saa nähdä joko viime kauden määrällisesti kovempi harjoitus alkaa tällä kaudella näkyä kympillä ja ennen kaikkea kumpaan suuntaan...

Määrää pöytään

2011-12-24T21:49:00.012+02:00

Jouluviikon treenit:

Ma ap. 10km 5.14/km ip. 21km 5.04/km
Ti ap. 10km 5.01/km ip. 18km 4.57/km
Ke ap. 10km 4.51/km ip. 15km 4.27/km (varovasti kiihtyen, vika 8km alle 4.20, vika 2km 3.58 & 3.50)
To ap. 11km 4.53/km ip. 20km 4.23/km kiihtyvästi (vika 10km 39.30, vika 5km 3.52/km)
Pe ap. 10km 4.52/km ip. 15km 5.01/km
La ip. 31km pitkä 4.41/km
Su ap. 8km 4.56/km ip. 21km 4.39/km
Yht. 200km

Joulu menikin sitten kirjaimellisesti hölkkäillessä. Lähtökohtana viikkoon oli pohjevaivan myötä siirtyminen patikoimaan mt. Elgonille, siirtyminen Tusker kourassa Mombasan aurinkorannoille tai jonkinlainen varovaisen hölkkäilyn yrittäminen. Etenkin kun viime sunnuntaile suunniteltu 30km:n pitkä lenkki vaihtui 6km:n tuskalliseen kinkkaamiseen kiristyneen pohkeen kanssa... Lopulta juoksua, jos sitä siksi kehtaa sanoa, kertyi ensimmäistä kertaa urani aikana 200km viikossa. Olo sen jälkeen ei juuri poikkea mistä tahansa muusta harjoitusviikosta - väsyttää.

Maanantaina jouduin kertakaikkisesti lähtemään varovaisesti liikkeelle: yksikään kilometri ei aamulenkillä heilahtanut vähemmässä kuin viidessä minuutissa, se kertokoon kaiken. Vaikka pohkeessa tuntui kireyttä, juoksu ei sentään mennyt kinkkaamiseksi. Se loi sen verran uskoa tekemiseen, että päätin yrittää loppuviikon tehdä kevyttä lenkkiä ilman tavoitteita vauhdikkaan juoksun suhteen. Keskiviikon lenkillä uskalsin jo hieman kiihdyttää vauhtia loppumatkasta ilman suurempia ongelmia. Torstaina vauhtia raaski kiristää jo aiemmassa vaiheessa ja loppupuolisko lenkistä tulikin jo ns. puolireipasta vauhtia. Pitkän lenkin tein poikkeuksellisesti jo lauantaina, ja 31 kilsainen sujahti ilman ongelmia, kenties suurelta osin sen ansiosta, että lenkin aikana kitusiin sujahti litran verran heavycokista polttoaineeksi.

Lyhyehkö leiri lähenee loppuaan: keskiviikkona on edessä siirtyminen bussilla Nairobiin, josta perjantaina takaisin Suomen pakkasiin. Jos leiristä jotain yhteenvetoa koettaa tehdä, niin positiivista on se, että pahemmilta sairasteluilta vältyttiin. Perusjuoksua tuli kohtalaisesti: kalenteriviikkoina mitattuna ensimmäisellä 180km, toisella 161km ja kolmannella 200km. Vauhdikkaan juoksun osalta mentiin farssin puolelle. Kokonaisia alle 3.10 kilometrejä ei tullut juostua ensimmäistäkään, alle 3.20 vauhdillakin vain 7km. Siitä on pitkä matka vitosen kisavauhtiin (2.50). Onneksi ollaan kuitenkin vasta joulukuussa ja kadonneita vauhteja on aikaa hakea koko kevät. Sitä ennen käyn polttamassa loput shillingit huijarihinnoin Nairobin basaareissa. Kuitit Sulliin.

Pohkeen ehdoilla

2011-12-17T19:08:00.011+02:00

Viikon vaikeahkot ulkoilut:

Ma ap. 17km 4.54/km ip. 9km 4.50/km sis. 5x100m
Ti ap. 12km reipas 3.53/km, yht 16km ip. 12km 4.52/km
Ke ap. 16km 4.49/km ip. 10km 4.37/km
To ap. 20km TV 3.57/km, yht 23km
Pe ap. 20km 4.57/km ip. 10km 4.53/km
La ap. 10km 4.54/km ip. 6x1000m 3.17-3.18 /3, yht 12km
Su ap. 30km kevyt (?)
Yht. 185km (?)

Kulunut viikko ei mennyt aivan niin kuin suunnittelin riippumatta siitä, saanko huomisen pitkän lenkin kunnialla tehtyä. Jokainen tätä blogia enemmän seurannut huomaa, ettei joku viikon harjoituksista sujunut ollenkaan miten piti ja toinenkin niistä oli täynnä vaikeuksia. Lenkillä tuli toki käytyä maltillisilla vauhdeilla varsin runsaasti, ja vaikka vauhtien kanssa ei joulukuussa ole mikään hengen hätä, niin tarkoitus kuitenkin olisi juosta kesällä suhteellisesti kovaa, ei pitkään ja hiljaa.

Maanantain rullauksissa ei vielä ollut ongelmia, ja sehän osoittaa paikkojen olevan edes jonkinmoisessa kunnossa että uskallan rullauksia tehdä. Tiistain reippaassa jalat olivat vielä kohtalaisen mukavasti läsnä, sen sijaan maha pakotti tekemään harjoituksen ns. kahden pysähdyksen taktiikalla yhdistettynä erittäin vauhdikkaaseen joskin lyhyeen loppuverkkaan. Tulipa siinä yksi paikallinen kaveri treenin aikana ohitse. Kohteliaana kaverina kätteli, vaihtoi pari sanaa ja totesi että täytyy pistää vähän lisää vauhtia. Seuraavalla kilsalla eroa tulikin sitten minuutti omaan 3.50/km hölkkäilyyn.

Torstain treeni taisi jäädä viikon parhaaksi huolimatta siitä, että ongelmat pohkeen kanssa olivat läsnä etenkin 15km:n jälkeen. Muuten meno oli kuitenkin kohtalaisen rentoa eikä 147:n keskisyke ollut mitenkään paha.

Viikon kovin harjoitus eli lauantain tonnit olikin sitten selkeästi viikon hankalin treeni. Vauhdista en lähtenyt paljon huolehtimaan, tarkoitus oli vain juosta 10x1000m alle 3.20 rytmillä pitkin 3 minuutin palautuksin. Eihän tuossa toki vauhdeilla juhlita, mutta eipä ollut tarkoituskaan. Monesti on tullut tässä vaiheessa vuotta paukutettua viimeisiä vetoja 2.40 alkuisiin lukemiin hyödyn ollessa melko kyseenalainen. Nyt vaihtoehtoina oli lähinnä pohkeen totaalinen hajoaminen ja joku Tansanian turistireissu vikalle viikolle, osan vedoista tekeminen jotta saisi edes jonkinmoisen treenivaikutuksen sekä unelmana koko treenin läpivienti jokseenkin ehjänä. Harjoitus oli melkoista tervanjuontia alusta asti. Kipu pohkeessa yltyi veto vedolta ja kun seitsemännessä vedossa 800m:n kohdalla jalka tuntui menevän alta, ei voi sanoa että oli viisainta keskeyttää harjoitus (viisainta olisi ollut syljeskellä kämpillä kattoon) mutta jatkamaankaan ei enää kyennyt. 6x1000m nippa alle 3.20 vauhdilla ei paljon hurraa -huutoja aiheuta vaikka olisi ollut puolet enemmän korkeutta.

Loppuleiri onkin sitten mentävä pohkeen ehdoilla. Suunnitelmissa toki oli juosta tiistaina 6km tv-kovaa, keskiviikkona reipasta sekä sunnuntaina 400m:n vetoja. Kevyttä lenkkiä klapi tuntuu jotenkin kestävän, joten sitä pyritään tekemään jottei aivan lihoamisen puolelle mene tämä reissu. Vauhdillisesti aletaan olemaan siinä pisteessä, että jos ei kohta päästä tekemään kunnon kovia harjoituksia voi alkaa etsimään sopivaa ultrakisaa keväälle. Joku siellä vietti jo 24 tuntia juoksumatolla Pohjoismaiden ennätyksen veroisesti (hatunnosto siitä), joku toinen siitä innostuneena viikon. Jos vaikka itse lähtisi hakemaan puolen vuoden mattojuoksun maailmanennätystä manuaalisella juoksumatolla. Se voisi olla jopa laji, jossa ei vielä ole tehty virallisia noteerauksia...

Harjoitusrytmi löytymässä

2011-12-10T17:58:00.009+02:00

Vuoristoviikon ulkoilut:

Ma ap. 12km 4.52/km + lihaskuntoa ip. 12km 4.48/km
Ti ap. 12km reipas 4.02/km, yht 18km ip. 10km 4.51/km
Ke ip. 16km 4.48/km sis. nopeusvetoja
To ap. 14km 4.35/km ip. 12km 4.48/km
Pe ap. 4x3km reipas 11.00...10.33 /2, yht 20km ip. 11km 4.46/km
La ap. 13km 4.50/km ip. 12km 4.39/km
Su ap. 30km

Vko yht. 180km.

Viikko on huomista pitkää lenkkiä vaille paketissa. Leirin ensimmäisten päivien mentyä palautellessa matkustuksesta, koetin tällä viikolla saada oikeata treeniäkin aikaan. Tehot jäivät juuri niin mataliksi kuin oli suunniteltukin, tossuja tuli sentään kulutettua viimekeväiseen tapaan. Sopeutuminen vuoristoon on sujunut melko mutkattomasti. Ainoat vaikeudet ovat oikeastaan olleet jokaisen lenkin alussa ja lopussa: kämpiltä kun lähtee, ensimmäiset 500m on kivikkoista ylämäkeä, ja vaikka menisi miten hissuttelemalla tahansa, niin puuskuttamaan pistää. Loppuosuus on puolestaan joka lenkistä tullut aivan helvetin lujaa, syytä voi vain arvailla...

Tiistaina eli neljäntenä päivänä korkealla tein ensimmäisen hieman kuormittavamman treenin, 12km reipasta. Kuoppaisilla teillä vauhti ei ainakaan päässyt karkaamaan käsistä kun piti varoa nilkkojen muljumista. Asvaltilla juostessa vauhti olisi ollut 10 sek/km kovempaa, mutta minnekäs tässä vaiheessa olisi vielä kiire. Keskisyke 152 oli 20 pinnaa enemmän mitä Suomessa vastaavassa vauhdissa, mikä kertoo hyvin lämpötilan, korkeuden ja reitin vaikutuksesta.

Perjantaina tein viikon toisen kovemman harjoituksen. Siinäkin oli tarkoitus pitäytyä reippaan puolella eikä vielä ahdistaa tosissaan. Sen verran piti sentään saada vauhtia lisää, että siirryin tekemään harjoituksen autotien laitaan. Ensimmäiset kolme vetoa juoksin 3.40/km -vauhdilla pulssin pyöriessä 155-160 haminoissa, eli noin 15 pinnaa Suomen vastaavia sykkeitä korkeammalla. Viimeisessä vedossa juoksin vikan kilsan 3.18 jolloin sykekin kävi jo 166:ssa eli 20 pinnan päässä maksimista. Itselläni on aina ollut vuoristossa helppo saada syke melko korkeisiin lukemiin, mutta toisaalta vaikea päästä niin kovaa että sykkeet lähentelisivät maksimeita, mikä on pienoinen ongelma lähempänä kisakautta. Verrattuna kevääseen tein silloin saman harjoituksen ilman palautuksia putkeen, joka toivottavasti kertoo enemmän sopeutumisvaiheesta kuin huonommasta kunnosta...

Leiri etenee nopeasti ja enää kaksi kokonaista treeniviikkoa aikaa sulattaa ruhoa. Ensi viikolla päästään jo siltäkin osin tekemisen makuun että tiistain 12km:n reippaan lisäksi ohjelmaan tulee torstaille 20km 4min/km -vauhtista juoksua sekä lauantaille aina yhtä nautinnollinen setti 10x1000m /2. Klapit ovat muuten kunnossa lukuunottamatta viime keväänäkin vaivannutta kiristelevää pohjetta, joka tuntuu aina epätasaisilla alustoilla tuottavan ongelmaa. Eiköhän se siitä asetu kun lisätään ulkoilun määrää.

Ensipuraisu vuorta

2011-12-04T17:53:00.006+02:00

Eldoretissa ollaan ja ensimmäiset treenit vuoristossa ollaan tehty sitten toukokuun. Suunnitelmanahan oli tehdä ensimmäinen hieman kuormittavampi harjoitus vasta tiistaina, mutta se tuli jo perjantaina Istanbulissa koneenvaihdon yhteydessä: 0,5km tv-täysillä "gate closing" tekstin vilistessä silmissä. Tunnin vaihtoaika on yllättävän tiukka siinä vaiheessa, kun kone lähtee ekalta etapilta tunnin myöhässä. Edes kebabille ei jäänyt siinä rytäkässä aikaa. Meinasin jo kehua Turkish airlinesiä vuolaasti Helsinki - Istanbul välin jälkeen asiakaspalvelun oltua mainiota, juomahuollon pelatessa ja ruoan ollessa maittavaa. Peruin kuitenkin puheeni Istanbul - Nairobi välin jälkeen ja jatkossa preferoin jälleen BA:ta matkojen suhteen.

Ensimmäiset harjoituksetkin on korkeudessa ehditty tekemään. Eldoretissa on satanut rutkasti ja tiet ovat varsin huonossa kunnossa, mikä myös vaikuttaa lenkkivauhteihin. Saapumiseni pelipaikoille luonnollisesti muutti tilanteen, ja nyt täällä paistaa aurinko ja kelit ovat mitä mainioimmat. Kovemmat harjoitukset olisi kuitenkin tarkoitus ainakin aluksi juosta asvaltilla. Lauantaina koko pe-la yön matkustuksen jälkeen juoksin vain 12km kevyttä 4.51/km vauhdilla. Keskisyke oli 132, eli valvominen näkyi korkeuden lisäksi selkeästi sykkeissä. Tänään sunnuntaina juoksin aamulla 10km 4.57/km 127:n keskisykkeellä. Sen jälkeen aamiainen, parin tunnin unet ja toinen harjoitus jo kello 11. Suomessa tämä systeemi ei ikinä toimisi, mutta Keniassa suosin sitä päivinä jolloin ohjelmassa on kaksi kevyttä harjoitusta. Toinen treeni ei paljon aamusta poikennut, 10km 4.44/km 132:n keskisykkeellä. Pari kiihdytystä koetin loppumatkasta ottaa, mutta kun syke ei niiden jälkeen meinannut palautua alle 150:n päätin pysyä siinä muutamassa. Intoahan olisi ollut vaikka kolmanteen harjoitukseen illansuussa, mutta totutellaan ensin vuoristoon ja vedetään ylikunnot sitten myöhemmin. Huomenna ohjelmassa pari kevyttä lenkkiä sekä kevyttä kuntopiiriä ennen tiistain ensimmäistä hieman kuormittavampaa harjoitusta, 12km:n reipasta. Vauhdeilla ei ole tarkoitus vielä mässäillä, jos harjoitus menee 150-alkuisilla sykkeillä uskoisin vauhdin liikkuvan 4.00-4.10 tuntumassa asvaltilla juostessa. Turha pistää itseään liian tiukille tässä vaiheessa vuoristoon sopeutumista ja pitkää kautta.

Leirille!

2011-12-02T10:33:00.004+02:00

Kun kelit huononevat ja illat pimenevät on meikeläisellä ollut tapana paeta ainakin osaksi vuotta päiväntasaajan suuntaan. Tällä kertaa tosin vain palatakseni kuukauden päästä takaisin, mutta kuitenkin. Puolen tunnin päästä pitäisi ottaa nokka kohti lentokenttää, josta siirtyminen Istanbulin ja Nairobin kautta kestävyysjuoksun mekkaan, Eldoretiin.

Tällä viikolla harjoittelu on ollut vähän sitä sun tätä ja tarkoitus on ollut ainostaan päästä vuorelle levänneenä. Jos sillä tavalla vaikka välttäisi niin monesti koetun ensimmäisten päivien lentsun korkeuksissa. Päiväkohtainen ohjelma on leirille tehty. Viikonloppu on tarkoitus ottaa iisisti ja palautua raskaasta matkasta. Sen jälkeen ehtii tehdä kolmen viikon hyvän jakson jonka jälkeen taas pari päivää palauttelua ennen kotimatkaa. Ensimmäisen viikon kovat harjoitukset ovat 12km reipasta sekä 4x3km reippaan vauhdilla. Toisella viikolla jälleen 12km reipasta, 20km 4.00/km sekä 10x1km /3. Viimeisellä viikolla ohjelmassa on 6km kovaa, 15km 4.00/km sekä 2x8x400m. Melko maltillisin tehoin mennään, mutta kunto noussee kohisten jos treeni on ehjää ja maltti pysyy tekemisissä mukana... Seuraavat päivitykset lämmöstä!

Pitkää lenkkiä

2011-11-27T15:28:00.007+02:00

Viimeisen kolmen viikon ulkoilut:

Ma ip. 20km 4.44/km
Ti ap. 10km 4.41/km ip. 10km 4.57/km
Ke ip. 12km 3.47/km, yht 16km
To ap. 8km 4.53/km
Pe ap. 8km ip. 8x1km pururadalla 3.15-3.20 /1,5, yht 15km
La ap. 15km 4.50/km + voima 60' ip. 8km 4.34/km, 8x100m
Su ap. 31km 4.38/km
Vko yht 141km

Ma ip. 14km 4.40/km
Ti ip. 16km TV 3.59/km, yht 20km
Ke ap. 7km 4.55/km ip. 15km 4.30/km + lihaskuntoa 30'
To ap. 8km 4.51/km ip. 8km 4.47/km
Pe ip. 7km 4.49/km
La ap. vr 3km ip. Hakunila 10km 31.02, yht 17km
Su ip. 20km 4.40/km
Vko yht. 119/km

Ma ap. 10km 4.51/km ip. 12km 4.34/km siten että ylämäet kovaa
Ti ip. 12km 3.48/km, yht 18/km (erittäin liukasta)
Ke ip. 19km 4.34/km
To ip. 20km 4.00/km siten että joka kilometrille n. 200m:n vauhdikas veto
Pe ip. 12km 4.31/km
La ip. 8x1km hiekkatiellä 3.10...3.00 /1,5, yht 18km
Su ap. 31km 4.34/km
Vko yht. 140km

Siinäpä sitä tekemisiä viimeisen kolmen viikon ajalta. Yksittäiset harjoitukset ovat olleet aika pitkiä ja vähintään 20km:n treenejä on tullut tehtyä melko paljon, melkeinpä turhankin paljon. Kahden treenin päivät ovat sen sijaan jääneet turhan vähälle, puhumattakaan nopeus- ja voimaharjoittelusta. Vahinko on kuitenkin tarkoitus ottaa takaisin viikon päästä käynnistyvällä 4 viikon Kenian leirillä, kun aikaa jää riittävästi myös nukkumiseen ja palautumiseen.

Treenailu Lahdessa ei syksyn pimeydestä huolimatta ole osoittautunut niin hajottavaksi mitä olisi saattanut ehkä odottaa. Suuri vaikutus on ennen kaikkea ollut sillä, että Marttisen Rikun (1500m 3.43) kanssa ollaan isketty säännöllisesti yhteistreeniä. Tällä viikolla treenit osuivat siltä osin yksiin, että pitkää lenkkiä juostiin 22km yhtä matkaa ja lauantain vedot sekä maanantain mäkivauhtileikittely tehtiin kimpassa. Pidempien matkojen nylkkynä meikeläisellä on vielä sanani sanottavana pitkissä treeneissä, mutta vähänkin nopeammassa juoksussa ollaankin sitten helisemässä. Keniassakaan tuskin tulee treeniseurasta pula, siellä vaan ollaan helisemässä myös sellaisten kaverien kanssa jotka lähtevät mukaan juoksemaan siviilikamoissa, samaan aikaan pyörää vieressään taluttaen...

Hakunila

2011-11-20T10:29:00.006+02:00

Eilen ravattiin talvikauden ensimmäinen Hakunilan testijuoksu ja siellähän piti toki olla mukana, sen verran asiallisesta tapahtumasta on kyse. Tarkoitus oli ennen kaikkea verrata omaa kuntoa vuoden takaiseen, jolloin juoksu kulki mainiosti ja aika oli 30.31. Vuosi sitten Hakunilassa juostiin siten, että menomatka oli vastainen ja tulomatka myötäinen. Perinteisesti silloin Hakunilassa porukka tekee hyviä aikoja. Eilen sai kuitenkin jo alkuverrassa huomata, että tuuli on mennessä myötäinen ja tullessa isolla tavalla vastainen, joten tiedossa oli, että tulomatka tulisi kestämään monilla sen minuutin menomatkaa kauemmin. Jalkapohjien kanssa tein tällä kertaa sen peliliikkeen, että pistin Duodermin keinoihot suojaksi jo ennen kisaa muiden teippailujen lisäksi. Plussalla kun oltiin niin luonnollisesti shortseissa mentiin, kylmän tuulen takia oli tosin pakko heittää pitkähihainen päälle.

Tarkoituksena oli tuulesta huolimatta lähteä yrittämään viime vuoden ajan parantamista. Suunnitelmissa oli lähteä suhteellisen reippaasti myötäiseen liikkeelle, ei kuitenkaan täysin urku auki. Alkumatkasta sain seurakseni seuramme jenkkivahvistuksen David Brickhill-Jonesin. Ensimmäisen tonnin paikkaa oli taidettu viime vuodesta muuttaa, silloin se liikahti 2.52, nyt 2.58 alamäestä ja myötäisestä huolimatta. Kakkosen kohdalla väliaika oli 5.58 ja BJ:llä alkoi olla pikkaisen seuraamisvaikeuksia. Kolmosen kohdalla kello näytti 8.58 ja meno tuntui vielä helpolta. Nelosen kohdalla kello näytti 12 minuuttia, eikä nelosen ja vitosen välillä olleet mäet tuntuneet aivan hirveän pahalta, niinpä puolimatkan kohdalla aika oli 15.02. Viime vuodesta oltiin siis reilu 10 sekuntia edellä. Täyskäännös ympäri ja eipä kestänyt kauaa tajuta, että tulomatka tulisi kestämään. Oli nimittäin yksin juostessa kohtalainen bofoori mitä halkoa. Olin mielestäni kohtalaisissa voimissa, mutta silti vitosesta kutoseen kesti peräti 3.15. Kutosesta seiskaan puhalsi tiukasti vastainen ja oli pakko alkaa himmaamaan sen verran, että taas kilsa lähemmäs 3.15. Kovin kummoisesti en tämän jälkeen enää juonesta saanut kiinni ja vauhti pysyi samana. Vikalle kilsalle jäi 3 minuuttia aikaa 31 alitukseen, mutta eipä sekään Hänän jänistelyistä huolimatta alittunut. Loppuaika siis 31.02 ja puoli minuuttia takkiin viime vuodesta. Vaikka tulomatka kesti sen minuutin kauemmin kuin meno, tuntui siltä, ettei edes pahempaa kanttaamista tapahtunut vaan samoilla tehoilla pystyi vetämään koko kisan. Kokonaisuutena suoritus oli siis ihan kohtalainen. Kenties viimevuotisen kaltaisella kelillä olisi myös aika ollut parempi, mutta pääasia tietysti oli vain hyvän treenin tekeminen.

Viimeisen kahden viikon treeni on ollut Hakunilaa lukuunottamatta melko tahmeaa. Kuluneella viikolla kilometrejä ei taida kertyä kuin 120-alkuinen määrä, viime viikolla sentään 141km. Viime viikolla kovempia harjoituksia oli 8x1km 3.15-3.20 eli todella maltillista vauhtia, 12km 3.47/km sekä 31km:n pitkä lenkki. Tällä viikolla tehot olivat matalat ja ainoa kovempi treeni oli tiistaina 16km 3.59/km. Tehoilla tässä ei siis todellakaan ole mässäilty. Motivaatiota tekemiseen kuitenkin nostaa huomattavasti se, että kahden viikon päästä ollaan jo suurella todennäköisyydellä Kenian lämmössä, joskin vain lyhyellä noin kuukauden leirillä.

Kuivannon kymppi

2011-11-06T16:32:00.006+02:00

Viikon ulkoilut:

Ma ap. 9km 4.53/km ip. 11km 4.48/km + voima 60'
Ti ap. 8km 4.58/km ip. 16km TV 4.08/km, yht 17km
Ke ip. 20km 4.39/km
To ip. 15km 5.02/km + voima 60'
Pe ip. 18km n. 4.55/km
La ap. 6km 4.48/km ip. 12km 4.35/km sis. 10x100m
Su ap. 6km 5.05/km ip. Kuivanto 10.7km 34.09 (3.12/km), yht 19km

Viikko yht. 141km

Kuluneella viikolla harjoittelu oli jo pikkaisen suunnitelmallisempaa. Tavoitteena oli keräillä noin 140km juoksua yhdistettynä tiistaiseen reipasvauhtiseen lenkkiin sekä sunnuntain hölkkäkisaan ja pariin voimatreeniin. Tiistain lenkki oli tarkoitus juosta melko leppoista 4.10/km vauhtia, ja keskisykekin jäi melko maltilliseen 133:een. Voimaharjoituksissa tarkoitus oli tehdä puoli tuntia keskivartalon pitoliikkeitä ja loppuaika kevyillä painoilla normaalia voimatreeniä sekä hyppelyitä. Ensimmäinen voimasetti maanantaina pitkään aikaan vetikin odotetusti jalat sellaiseen solmuun ettei pahemmasta väliä. Pakkopullaahan tuo voimaharjoittelu on, mutta tehtävä kuitenkin.

Tänään kävin vetämään viikon kovan treenin viimevuotiseen tapaan Kuivannolla. Parilla gps:llä mitattiin matkaksi 10.68km, joten se lienee lähinnä totuutta. Vuosi sitten juoksin suurimman osan matkasta yksin ja loppuaika oli 34.05. Tänä vuonna alkumatkasta puhalteli vastaan törkeä tuuli eikä meikeläisestä ollut muuhun kuin Hytöstä peesaamaan Marttisen ja Kekin tullessa rennosti mukana. Ensimmäiset 6km mentiin tosi maltillisesti 3.16-3.24-3.22-3.25-3.16-3.16 eli 3.20 rytmillä. Kutosen jälkeen aloin lisäämään vauhtia kun voimatreenin jäykistämillä jaloilla ei paljon loppukiriä oteta. Seitsemännen kilsan juoksin 3.05, jonka jälkeen sain juosta loppumatkan myötäiseen yksin. Loppu tuli jokseenkin mukavasti 3.02-3.01-2.59 ja viimeiset n. 680m 3.01/km. Ihan ei saanut runtattua alle viimevuotisen ajan, joka olisi toki alittunut tasaisemmalla vauhdinjaolla. Tulokset.

Harjoittelussa mennään totuttuun tapaan rytmityksellä kolme kovaa ja yksi kevyempi viikko. Alkuviikosta tiedossa on taas reipasvauhtisempi lenkki, tällä kertaa 12km 3.50/km -rytmillä. Loppuviikosta on luvassa rentoja tonneja 8 kappaletta 3.15-3.20 rytmillä puolentoista minsan palautuksin. Viimeisellä kovalla viikolla onkin jo Hakunilan maantiekisa, jossa nähdään paljonko jäädään vai jäädäänkö viime vuoden ajasta.

Maastokatsastukset

2011-10-29T17:42:00.003+03:00

Tänään lähdin hakemaan nöyryyttä Pajulahden maastokatsastuksista. Nöyryyttä sikäli, että Pajulahden maastoissa on kyse ihan kunnon maastojuoksusta eli lajista, mikä ei suhteessa rata- tai maantiejuoksuun sovi meikeläiselle alkuunkaan. Toisaalta eipä tämän päivän kisan jälkeen tarvitse paukutella henkseleitä oman kunnonkaan suhteen. Kuivannon kymppi viikon ja Hakunilan maantiejuoksu kolmen viikon päästä toki kertovat kunnosta siinä mielessä enemmän, että ne kisat juoksin myös viime vuonna.

Kisassa lähdin alkumatkasta kärjen eli Harjamäen ja Järvenpään mukaan. Ylämäissä vauhti tuntui lähes kävelyltä, alamäissä en pysynyt mukana vaikka olotila oli vielä jokseenkin freesi. Vajaat kaksi kierrosta eli noin 6km pysyin puolittain kavereitten matkasta, sen jälkeen oli pakko antaa periksi. Vikalle kiekalle lähdettäessä kuvittelin etten pystyisi katkeamaan niin pahasti että takaata tultaisiin vielä ohitse. Onnistuinpa kuitenkin, sillä vauhti tippui lähes hölkäksi. Jalat olivat täysin tyhjät kahden ensimmäisen kierroksen mäistä. Ensin tuli Pennanen ohitse, sitten vielä Niinistö loppukirissä. Muutenhan tuo kiritappio ei olisi niin hajottanut, mutta Hellstenin valmennettavalle häviäminen toi mukanaan flash-backin kympin kisasta vuodelta 2006 kun otin Helliltä kirissä takkiin... Myös Sundell olisi todennäköisesti tullut ohitse ellei olisi aloittanut megavarovaisesti. Nummela ei sentään olisi tullut ohitse vaikka olisin käynyt kahvilla viimeisellä kierroksella. En siis ollut ainoa jolle raskas maasto oli myrkkyä.

Ensi viikon loppuna tiedossa siis loistava hölkkätapahtuma Kuivannon kymppi ja kolmen viikon päästä Hakunilan maantiejuoksu. Harjoittelun osalta tehot ovat tässä vaiheessa aika maltillisia, sen sijaan voimaharjoittelu olisi tarkoitus ottaa ohjelmaan jälleen mukaan.

Kuluneen kauden mokat

2011-10-28T15:29:00.001+03:00

Kuluneen kauden fibojen kattava koonti oheisesta linkistä.

Matalalentoa

2011-10-26T10:50:00.005+03:00

Kovin paljon ei urheilullisella rintamalla ole päässyt tapahtumaan sitten puolimaratonin räpiköinnin. Kisan jälkeinen päivä meni vielä kisaa varsinaisemmassakin merkityksessä turistina kiertelyyn. Tiistaina juoksin 12km rennosti kiihtyen, jonka jälkeen sainkin pari päivää kunnon treeniä maastokatsastusta ajatellen.

Ke ip. 24km 4.24/km
To ap. 8km 4.45/km ip. 6x5min 3.20/km /pal 2min, yht 15km
Pe ap. 10km 4.39/km ip. 10km 4.36/km

Uutta probleemaa oli kuitenkin taas tiedossa. Perjantain molemmilla lenkeillä oli nimittäin sellainen pistos useammassa kohtaa palleaa / rintaa ettei pahemmasta väliä. Lenkit toki piti vääntää väkisin läpi... Lauantaina en sitten kyennytkään juoksemaan kuin enää 6km pistoksen vain pahentuessa. Sen jälkeen heittikin pienen lämmön päälle, jota ei kauaa kestänyt. Sunnuntain lenkki oli samaa kitkuttamista ja matkaa taittui vain 3km. Meinasin jo maanantaina varailla lääkärille aikaa ennen kuin sain juostua 9km ilman pahempaa pistoksen tunnetta. Sen turvin uskalsin lähteä jo eilen juoksemaan reipasta, joka kulkikin ihan mallikkaasti. 18km:n lenkin keskimmäinen 12km kulki 3.34/km -vauhdilla keskisykkeen noustua 156:een. Hieman siis parempaa tekemistä taas. Summasummarum, melkoista räpiköintiä on treeni ollut viimeiset viikot. Parempi kuin ei mitään toki, mutta ei näillä tekemisillä kovin suurin odotuksin täydy lähteä lauantain kisaan. Hyvän harjoituksen siitä toivottavasti saa, ja sopiva tavoite voisi tämän vuoden maastokatsastukseen voisi vaikka olla pystyssä pysyminen koko kisan ajan. Muutamia vuosia sitten pannutin nimittäin varsin näyttävästi reitin viimeisessä alamäessä... Ensi viikolla olisikin tarkoitus aloittaa jälleen ohjelmoitu harjoittelu kohti ensi kauden koitoksia.

Tarkempaa spekulaatiota ja analyysiä päättyneestä kaudesta teen ehkä myöhemmin. Nyt kaiken kattoon syljeskelyn jälkeen on hyvä muistuttaa kuitenkin itseä siitä, että kulunut kausi oli määrällisesti ehdottomasti parhain, mikä ei toki korreloinut tuloksiin toivomallani tavalla. Juoksumäärä viime marraskuun alusta tähän päivään on nyt 6206km, eli koko vuoden juoksumääräksi tulee noin 6300km. Vaikka se ei hirveästi olekaan, niin huomattavasta lisäyksestä aiempiin kausiin voidaan puhua. Monesti olen kuullut sanottavan, että suhteellisesti kova määräharjoittelu maksaa takaisin vasta seuraavalla kaudella. Toivottavasti näin käy myös omalla kohdalla. Alla oleva koonti kertoo, että yksittäiset kuukaudet olivat määrällisesti varsin hyviä, mutta toisaalta myös helmi- ja kesäkuun ongelmista.

Lokakuu 332km (25pvä)
Syyskuu 435km
Elokuu 468km
Heinäkuu 606km
Kesäkuu 353km
Toukokuu 489km
Huhtikuu 684km
Maaliskuu 743km
Helmikuu 285km
Tammikuu 709km
Joulukuu (2010) 597km
Marraskuu 505km

Pikaraportti

2011-10-17T11:09:00.009+03:00

...St. Denisin puolikkaalta. Viimeistelyt kisaan menivät tosiaan mukavasti ja lähdin kisaan jokseenkin luottavaisena. Starttipaikka löytyi ihan eliittiryhmän takaa ja tarkoitus oli lähteä laputtamaan 3.10 kilometrejä. Tiedossa oli että jalkapohjat tulevat olemaan kovilla, ja sen takia pistin vielä juoksusukat klapin ja kisatossun väliin.

Kisa lähti ihan suunnitellusti liikkeelle ja juoksin ensimmäisen kilsan tasan 3.10:een. Toka ja kolmas kilsa veivät yhteensä 6.26, neljäs kilometri 3.04 ja viides kilometri 3.09, eli ihan suunniteltua vauhtia mentiin. Välissä oli puistopätkä ja isompi silta, joten vauhti oli vaikea pitää ihan sekunnin tasaisena. Juoksu tuntui rennolta ja helpolta, mutta jalkapohjissa alkoi poltella pahaenteisesti jo tässä vaiheessa. Porukkaa tuli kuitenkin jo selkä edellä vastaan. Vauhti pysyi yksin matkaa tehden aikalailla samanlaisena mutta ei tarvinnut mennä kuin pari kilometriä eteenpäin, niin jalkapohjat olivat aivan tulessa. Etenkin mutkat tuntuivat harvinaisen tuskallisilta. Pikkuhiljaa juoksusta alkoi kadota rentous kun kipu jalkapohjissa vain yltyi. Vauhti ei sinänsä ollut liian kovaa, kympin väliaika oli jotain 31.40 luokkaa ja pääsinpä siinä välissä leikkaamaan Stade de Francen läpikin. Kympin jälkeen matkanteko kävi entistä tuskaisemmaksi ja vauhdin tiputtua hetkellisesti 3.20:een hyppäsin ensimmäisen kerran sivuun. Puolen minuutin sivussa huilailun jälkeen yritin vielä lähteä takaa tulleen kaverin matkaan, vauhti oli ehkä 3.20:ntä ja irvistin pahemmin kuin kalevalaisissa. Eipä siinä vaiheessa ollut muuta tehtävissä kuin repiä numerolappu rinnasta ja kävellä tuskallisesti takaisin starttipaikalle. Kisatossut kun sai revittyä pois jalasta niin sai todeta aiemmin valkoiset juoksusukat vaihtaneen väriä helakan punaisiksi. Hetki ja toivottavasti pitempikin menee ennen kuin starttaan uudestaan puolikkaalle. Jotain juonia pitää siihen mennessä konitohtoreitten, meedioitten ja muitten puoskareitten kanssa punoa jotta jalkapohjat kestävät.

Puolikas ei siis mennyt suunnitellusti mutta muutaman aiemmin hölkkäkisan perusteella kunto saattaa olla ihan kohtalainen. Jotain uutta matoa pitää saada koukkuun, joten seuraava tavoite voisi olla Pajulahden maastokatsastus parin viikon päästä.

Viimeisiä viilailuja

2011-10-10T20:30:00.005+03:00

Kuusi päivää enää siihen kun taas kärsitään koko rahan edestä, nimittäin sen verran on aikaa Pariisin (St. Denis) puolimaratoniin. Treeni on ollut ratakauden lopusta asti melko maltillista etenkin tehojen osalta. Määrääkään ei ole hirveämmin tullut mätettyä, joten pitää luottaa siihen, että kevään hyvät määrät näkyvät myös parempina pohjina syksyllä.

Viime viikonloppuna ei tullut käytyä kisailemassa, mutta muutama hieman kuormittavampi treeni tuli kuitenkin tehtyä:

Ke ip. 16km reipas 3.37/km
Pe ip. 21km puolireipas 3.56/km
Su ap. 10km ip. 4km + 10x1km tiellä 3.07...3.04 /2 + 3km

Tällä viikolla ei tarkoitus ole enää sen kummemmin itseään kiusata, vaan kevennellä entisestään ja latautua kisaan. Sunnuntain treeni ei muutenkaan ollut yhtään hassumpi viimeistely. Tarkoitus oli juosta puolikkaan tavoitevauhtia (3.10), mutta vedot menivät nippa kovempaa melko rennolla fiiliksellä. Tuota 3.10/km vauhtia olisi tarkoitus lähteä juoksemaan myös sunnuntaina. Loppuaikanahan se tietäisi 66 alkuista aikaa. Perjantaina siis nokka kohti Pariisia ja sunnuntaina viivalle täydessä puolimaratonin keskittyneisyydessä.

Lokakuun kymppi

2011-10-02T21:10:00.007+03:00

Syksyn hölkkätournee jatkui tänään Porvoossa perinteisellä lokakuun kympillä, mutta ennen näitä analyysejä sananen viikon treeneistä. Tiistaina kävin hiukan lappaamassa puolittaista reipasta, tarkemmin sanottuna 15km 3.48/km 144:n keskisykkeellä. Puolimatkan tienoilla tuli juostua pari kilometriä 3.30/km ja syke otti aika tiukasti kierroksia nousten parhaimmillaan yli 160:n. Seuraavana päivänä ei kevyen laputtaminen napannut, joten juoksin 10km kiihtyvää aikaan 36.19. Alku oli aika maltillista 4.10/km vauhtia sen verran kiihtyen, että viimeiset 2km tulivat 3.13 ja 3.09. Pulssia tuli taas seurailtua ja parhaimmillaan se takoi jopa nippa päälle 170:n. Sunnuntain hölkkäkisaan tein mittavat keventelyt juoksemalla perjantaina illalla 23km 4.26/km sekä lauantaina 29km:n päiväannoksen.

Porvoon kisa oli tuttu vuoden takaa jolloin se tuli otettua jokseenkin lungisti. Ei kuitenkaan niin lungisti, että olisin ainakaan helposti juossut puolta minuuttiakaan kovempaa silloisesta ajasta 32.06. Tällä kertaa lähdin juoksemaan alkumatkasta hieman reippaampaa vauhtia, noin 3.10 kilsoja. Puolimatkan jälkeen kisa menee pikkupoluille metsään, jossa ainoa tavoite oli olla muljauttamatta nilkkoja. Seitsemäs kilsa 3.36:een kertoo jotain reitistä. Loppu tuli taas 3.10 vauhtia ja loppuaika taisi olla 30.43, mihin ei vuosi sitten olisi todennäköisesti ollut asiaa täysilläkään juostuna. Toisaalta Jussin reittienkkaan jäi matkaa puolisentoista minuuttia, joten aivan valtaisasta lennosta ei siinä suhteessa ollut kysymys. Kelpo treenistä toki. Viimeisiä kovempia rypistyksiä se alkoi ollakin ennen puolikasta kahden viikon päästä, mitä ajatellen homma on kohtalaisen hyvällä mallilla.

Koirakiven kierros

2011-09-25T18:27:00.007+03:00

Harjoittelua maaottelun jälkeen:

Pe Maaottelu 5000m
La-ma lepoa / pohkeen parantelua
Ti ip. 17km 4.43/km
Ke ip. 13km 4.42/km
To ip. 13km 4.44/km
Pe ip. 19km 4.36/km
La ap. 10km 4.44/km ip. 18km 3.45/km
Su ap. 30km 4.40/km maastossa

Ma ap. 8km 5.05/km
Ti ip. 6km + mäkitreeni 10x500m /500m + 4km, yht 20km
Ke ip. 15km 4.53/km
To ip. 12km 3.33/km, yht 18km
Pe ap. 10km 4.50/km ip. 16km 4.59/km
La ap. 10km 4.39/km ip. 11km 4.43/km
Su ap. 6km 4.57/km ip. Koirakiven kierros 6,1km 18.23, yht 13km

Maaottelun jälkeen tavoitteena on tosiaan ollut puolikas jossain päin maailmaa, ja tuoksi paikaksi valikoitui St. Denis Pariisin kupeessa. Siellä siis kisataan puolikasta kolmen viikon päästä ja valmistautuminen, ainakin jonkinmoinen sellainen, on ollut käynnissä maaottelusta asti. Ensin piti kuitenkin parannella pohjetta, ensin pelkällä levolla, sen jälkeen pelkällä kevyellä varovaisella juoksulla. Lauantaina uskalsin jo kokeilla hieman reippaampaa juoksua. Ensin kilometri 4.15 vauhdilla, sen jälkeen 3.50/km vauhtia kymmenisen kilometria ja loppumatka hieman päälle 3.30/km vauhtia alle 150:n sykkein. Vaikka vauhti ei kummoista olekaan, niin sellaista peruskestävyyden romahdusta ei nyt ole tapahtunut kuin aiempina kausina.

Kuluneella viikolla ei ollut erityistä treeniohjelmaa, vaan rytmitin treenit töiden ja yleisen vireen mukaan. Tiistaina teki mieli tehdä mäkivetoja, ja niitä tulikin iskettyä siihen malliin ettei vähään aikaan tee mieli ottaa uusiksi. Katsoin jyrkimmän mäen mitä tältä alueelta löytyy (Salpausselän alueella se on melko paljon sanottu) ja lähdin jyräämään mäkeä ylösalas. Vauhti ei todella päätä huimannut (5min/km) ylöspäin, vaikka syke hakkasi 160:ntä, mikä kertoo myös jotain mäen vaativuudesta. Parin reippaan treenin jälkeen mäkivedot olivat kuitenkin mukavaa vaihtelua. Torstaina palasin normaaliin rytmiin ja juoksin tutun ja turvallisen reippaan harjoituksen nippa päälle 3.30/km vauhdilla.

Tänään käytiin Mäntyharjun tienoilla juoksemassa Koirakiven kierros. Aikasemmin ei ole kyseisessä kylähölkässä tullut vierailtua, vaikka syytä olisi ollut. Sen verran asiallisesta tapahtumasta oli nimittäin kyse. Matkahan oli vain 6,1km, mikä oli pelkästään hyvä asia, sillä tiukka ja suhteellisen lyhyt rutistus tuli hyvään saumaan. Reitti Koirakivellä on melko mäkinen, ei onneksi kuitenkaan mitään älytöntä vuoristorataa vaan hyvin juostava. Siitähän kertoo jo Franciksen kova reittienkka 17.43. Onpahan jo vuonna 1980 reitti juostu 18 minuuttiin. Myös Marttisen Riku oli löytänyt paikan päälle ja Rikun kanssa rullailtiin ensimmäiset puolitoista kilsaa mukavaan myötämäkeen. Sen jälkeen koetin pitää ylämäissä samaa rytmiä ja Riku alkoi pikkaisen jäädä. Yritin lisätä hönkää vain huomatakseni sen kostautuvan vikoilla kilsoilla. Tiedossahan oli, että viimeinen kilsa mennään pelkkään loivaan ylämäkeen. Ilmeisesti ihan en tätä ollut sisäistänyt, sillä olin täysin hapoilla jo ennen mäen alkua. Järjen juoksusta tässä vaiheessa kertoo jotain jatkuva taakse vilkuilu Rikun oltua jäljessä noin 40 sekuntia. Jotenkin sieltä kontattiin kuitenkin maaliin loppuajan oltua 18.23, eli matkan todennäköisesti ollessa suht tarkka vauhti oli ihan kelvollista 3.01/km kyytiä. Joka tapauksessa treeni, mitä ei ilman numerolappua rinnassa kykenisi tekemään.

Kolme viikkoa siis puolikkaaseen aikaa, ja kunto ei tunnu pahemmin romahtaneen siitä mitä se kesällä parhaimmillaan oli. Tarkoitus on nyt pitää tehot suhteellisen matalina ja pyrkiä tekemään kohtalaisen hyvä kestävyysjakso ennen puolikasta. Koviksi treeneiksi tässä vaiheessa riittävät mainiosti viikonloppuiset hölkät. Viikolla kun jaksaa käydä lenkillä ja jonkun reippaan lenkin tekee, niin kohtalaisen hyviä treeniviikkoja saa jo kasaan. Ongelma puolikkaalla tuskin on tavoitevauhdin (3.10) helppous vaan ennen kaikkea lihaksiston kestäminen kisan loppupuolella. Motivaatio puolikkaan treeneihin on joka tapauksessa tapissaan, etenkin kun ennätyksen parantaminen puolikkaalla ei mahdottomia vaadi.

Ruotsi-ottelu

2011-09-11T19:38:00.006+03:00

Kun perjantaina toteutui yksi omista tavoitteista eli päästä juoksemaan maaotteluun stadikalle, on sen myötä tarpeen katkaista taas pitkäksi venynyt blogihiljaisuus. Ihan se perinteinen syykin siihen hiljaisuuteenkin oli, nimittäin se, että valmistautuminen kisaan meni ns. perseelleen.

Hommahan lähti menemään reisilleen heti Hämeenlinnan enkkavitosen jälkeen lauantaina, kun piti juosta 4x3km 3.22...3.12/km. Tuntuma oli äärettömän huono, mutta eihän sitä taas tajunnut jättää harjoitusta ajoissa kesken vaan väsyneillä lihaksilla runttasin vetoja menemään. Seuraavana päivänä olikin sitten lenkillä samaa vaivaa mitä hallikaudellakin eli pohje tahtoi leikata kiinni kevyessäkin juoksussa. Väliin mahtui yksi hyvä treeni (14km reipasta 3.30/km) ennen valmistavaa treeniä 8x1000m kisaa edeltävänä lauantaina. Kun homma tuolloin loppui kahteen vetoon pohkeen leikattua kiinni, oli enemmän kuin epävarmat fiilikset lähteä juoksemaan kisaan missä keskeytys on poissuljettu vaihtoehto. Maanantaina juoksin vielä 8km 3.25 kanta-askelluksella kun päkiältä ei uskaltanut askelta käyttää. Pari päivää sen jälkeen kevyttä ja epävarmoin fiiliksin viivalle.

Ennakkoon katseltiin ruotsalaisten pistäneen suhteellisen nopeita ja loppuvahvoja kavereita femmalle, joten tarkoitus oli ettei ainakaan koko matkaa käveltäisi ja odoteltaisi kiriä, etenkin kun Uhrbomin ja Senorskin piti juosta vielä lauantainakin. Kohtalaisen mielenkiintoinen oli ruotsalaistenkin taktiikka (suunniteltu tai ei) kun Uhrbom flippasi ja veti ekan ringin 64:ään ja kaksi muuta ruotsalaista heitti takana siiveksi ja pisti hölkäksi. Pakko oli lähteä kaiman kanssa pitämään vauhtia jotta ainakin siltä katastrofilta vältytään, että kaveri pääsee vetämään omalla vedolla 14.20:n ajalla kisan voittoon. Tässä yhteydessä SUL:n keskustelupalstan Kertoja1:lle ("Happo Hambergin sekoilut radalla...") tiedoksi, että vuorovetoon kuuluu se, että kaveri päästetään sisäkautta vetämään. Myöskään sekunnilleen tarkat 70-71 kierrokset eivät vastaa käsitystäni spurttailusta ja toisaalta jos häviän sekunnin kisan voittajalle femmalla, niin olen mielestäni kyllä taistellut kisan voitosta...

Kisa kuitenkin jatkui ja Uhrbom ajettiin kiinni aika nopeasti. Kaiman kanssa jäätiin pitämään vauhtia jottei äijä ainakaan pääse palautumaan itsemurha-aloituksestaan. Kolmosen jälkeen Räisän aloitettua oma pitkä kirinsä (jossa vauhti ei tosin kiihtynyt yhtään) jäin odottelemaan joukon hännille viimeisen ringin kiritaisteluita. Pohjehan kiristeli viimeistä päivää jo kahden kilsan jälkeen ja koko ajan oli pelko persiissä milloin se leikkaa lopullisesti kiinni. Toisaalta kun ei leikannut, niin eipä se juoksuun mitenkään vaikuttanutkaan. 600 metriä ennen kaima aloitti oman vetonsa ja aloitti aikalailla mainioon aikaan, sillä Uhrbom saatiin sillä tummumaan ennen kiritaistelua. Vikalla takasuoralla koetin iskeä kohti kärkeä ja vikan satasen alkaessa olin vielä hyvissä asemissa, mutta siihen se veto jäikin. Viimeinen kierros ja viimeinen tonni (hatusta vedettynä 58 ja 2.37) olivat kuitenkin nopeimpia omia lopetuksia ikinä vitosella, joten pettynytkään ei voi olla. Etenkin kun Uhrbomin ensimmäisen kierroksen veto saattoi loppupeleissä pelastaa Ruotsin kolmoisvoitolta...

Ratakausi on Ruotsi-ottelun myötä nyt paketissa ja niin on kokolailla pohjekin. Ja banketista ei toki sen enempää paitsi... "Kakkonen!" Kunto ei tässä vaiheessa tunnu yhtään hassummalta eikä ole pienintäkään mielenkiintoa sen kummempiin ylimenokausiin, etenkin kun kelit ovat juoksuun vielä parhaimmillaan. Suunnitelmissa on siis ottaa jonkinmoinen tavoite syksylle kuten puolimaraton jossain päin maailmaa. Näkeepä sitten senkin, josko talven ja kevään suhteellisen hyvät juoksumäärät näkyisivät pidemmillä matkoilla.

Peebee

2011-08-25T11:09:00.006+03:00

Yli vuosi pääsi vierähtämään siitä kun viimeksi pistettiin ennätyksiä uusiksi, joten Hämeenlinnan vitosen jälkeen pitää olla omaan uuteen vitosen ennätykseen hyvinkin tyytyväinen. Lievästi toki hajosin kun kenttäkellosta katsoin juosseeni 14.09 eli juuri Manolon enkan alle, mutta julma todellisuus oli 17 sadasosaa Henan ennätystä heikommaksi jäänyt 14.10.17. Onneksi on kautta vielä jäljellä... Onneksi myös sen takia, että vitosella ja kympillä kurssi on ainakin tilastoista päätellen selkeästi ylöspäin: DNF - 14.36 - 14.28 -14.18 - 14.10 vitosella sekä 30.35 - 30.30 - 30.20 kympillä. Suuntausta on toki tarkoitus maaottelussa jommalla kummalla matkalla pyrkiä jatkamaan.

Hämeenlinnassa ei voinut paljon olosuhteita valitella: vajaa 20 lämmintä ja tuulta ei liiaksi. Viivalla kansallisesti ihan hyvä porukka ja Lewis hoitelemassa jänishommia. Räisä oli tilannut 14.05 vauhtia ja aika hyvin taisi tietää kuntonsa kun lopputulos vastasi tilausta sekunnilleen. Lewis aloitti sopivasti 68:n kierroksella, joskin toisen ringin 71 oli turhan hidas. Ensimmäiseen tonniin tulin Räisän peesissä 2.53. Siitä vauhti pikkaisen kiihtyi ja alkoi tulla 67 kierroksia. Kolmoseen asti mentiin tasaisesti ja väliaika kokolailla ihanteellinen 8.29. Lewiksen ja Matin jatkettua samalla rytmillä alkoi itsellä olla siinä kintaalla tuleeko noutaja vielä vai vasta kisan jälkeen. Onneksi Henaattori oli odotetusti tappituntumalla takana ja pari kierrosta mentiin vuorovedolla vauhdin pahemmin hyytymättä. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä kello taisi näyttää 13.08, ja kun viimeiset 300m liikahtivat ihan kohtalaisen hyvin niin viimeinen varvikin sujui 62 sekunnissa. Vauhdinjaollisesti aavistuksen heitelleistä kierrosajoista huolimatta kokolailla optimaalinen juoksu joka tapauksessa.

Hämeenlinnassa skabattiin myös maaottelupaikoista ja eilen varmistui se tosiasia, että sinnehän Henan kanssa taas vuoden tauon jälkeen lähdetään. Tuloksena toivottavasti on jotain muuta kuin edelliskertaiset vitosen jumbosijat ja huonot jutut banketissa. No, huonot jutut säilyvät joka tapauksessa, mutta toivottavasti jotain tapahtuisi radallakin. Mieluiten ravaisin maaottelussa kympin, sillä vaikea on löytää parempaa paikkaa puhkaista ensimmäistä kertaa maaginen puolen tunnin raja kuin Ruotsia vastaan stadikalla. Toki vitonenkin taktisine kommervenkkeineen kiinnostaa nyt kun joissain kisoissa on nähty jotain etäisesti kirivaihdettakin muistuttavaa. Näihin karkeloihin on toki vielä aikaa kaksi viikkoa, joten siirretään spekulaatiot myöhempään. Ensin palautellaan Hämeenlinnasta ja sen jälkeen lähdetään tekemään hyvää treenijaksoa ennen maaottelua.

Palauttelua

2011-08-20T14:42:00.004+03:00

Sen verran on heti kalevalaisten jälkeen alkaneet työt kuuppaa sekoittaneet, että lähes 2 viikkoa meni täydellisessä blogipimennyksessä. Harjoituksellisella rintamalla ollaan kuitenkin edetty seuraavasti:

Ma lepo
Ti ip. 17km 4.49/km
Ke ap. 8km ip. 10km 4.52/km
To ap. 8km 5.14/km ip. 2x10x400m 66-68 /1,5 /8, yht 14km
Pe ip. 14km 4.57/km
La ap. 24km 4.49/km
Su ap. 8km 4.48/km ip. 10x200m maastossa /200m, yht 10km

Ma ap. 8km 5.04/km ip. 3000m 9.13 + 4x1000m 2.58-2.53-2.49-2.45 /4, yht 13km
Ti ip. 12km 4.46/km
Ke ip. 14km 4.51/km
To ip. 10km 4.30/km
Pe ip. 4km + 10km 3.25/km (mäkinen maasto) + 3km
La ap. 10km 4.49/km ip. 15km kevyttä

Kolme kovempaa harjoitusta on siis mahtunut kahden viikon jaksoon, ja huonomminkin ne olisivat voineet kulkea. Nelisatasissa haettiin kolmosen-vitosen rytmiä ja niinkin lyhyissä kuin nelosen vedoissa juoksun pystyi pitämään vielä ihan kohtalaisen rentona. Sen verran painoivat kuitenkin kalevalaiset sekä heti niiden jälkeen alkaneet työt jaloissa, ettei meno ihan herkintäkään ollut. Seuraava ratasetti olikin rasitukseltaan vielä pykälän verran kovempi. Ensin rennohko kolmonen 9.13:een, minkä päälle tonneja. Pari ensimmäistä niistä rennosti, toiseksi viimeiseen jo hieman ja viimeiseen ihan todellinen runtu päälle. Juoksu tuntui rennoimmalta pitkään aikaan ja kroppa tuntui pystyvän pistämään hiukan hapoillekin kampoihin. Ehdottomasti itseluottamusta nostanut treeni siis. Ja vielä kolmantena kovempana treeninä eilen kimpoilin Salpausselän hienoissa maastoissa 10km:n verran. Tarkoitus ei ollut ulottaa treeniä tv-kovan puolelle, mutta väkisin se minuutin pituisessa jyrkässä ylämäessä tahtoi sen puolelle mennä. Kummasti se oma askel muutenkin tuntuu kestopinnoitteella viihtyvän.

Vielä on ratakoitoksia tälle kaudelle edessä ja onneksi niin, sillä vielä ei ole ennätykset millään matkalla parantuneet. Keskiviikkona on Hämeenlinnassa tiedossa hyvätasoinen femman kisa, jossa samalla katsastetaan maaotteluun. Siellä toivon mukaan vauhti on 2.50:n tonneja ja siihen kun runttaa hyvän viimeisen ringin, niin sehän jo riittää ennätyksen paranteluun. Pari päivää palattelua ja sen jälkeen viime vuotiseen tapaan Vammalaan juoksemaan kolmosta. Sinne vaan muutkin kynnelle kykenevät joita alle 8.30 ajat kiinnostavat. Vuorovedolla varmasti saadaan sinnekin kotimaisittain hyvätasoinen skaba aikaan.

Kalevalaisten vitonen

2011-08-09T12:33:00.002+03:00

Kalevalaiset on tältä vuodelta kisattuna ja päällimmäiset tuntemukset ovat varsin positiiviset. Molemmilla matkoilla sekä tuntumaltaan että myös tuloksellisesti kauden parasta menoa ja kun edelle jäivät kympillä Jussi ja Matti sekä vitosella lisäksi Jukka ja niukasti Bärre, niin myös sijoituksellisesti on pakko olla tyytyväinen.

Kympin jälkeen oli vain yksi välipäivä joka meni lähinnä auenneiden jalkapohjien kanssa kärvistellessä. Puolen tunnin verryttelylenkki lauantaina oli melkoista sitkuttelua eikä ollut ihan täyttä varmuutta siitä, pystynkö vitoselle edes starttaamaan. Ennen vitosta jalkapohjat vielä puudutettiin, jonka merkitys oli tosin aika mitätön. Onneksi kisalataus yleensä lievittää pahimmatkin vaivat sellaisiksi että pystyy starttaamaan, niin myös tällä kertaa. Ennakkoon ajattelin että noin 14 minuutin vauhtia lähdettäisiin menemään ja kuvittelin Matin ja Jussin olevan suhteellisen kiinnostuneita vetohommista hieman kiriherkimpiä kavereita vastaan (en todellakaan tarkoita tällä itseäni...). Kipukynnyksenä oli omalla kohdalla tarkoitus pitää 2.50 kilsoja. Paljon ei tarvitse mennä alle niin juoksu katkeaa helposti kuin seinään.

Alkumatka mentiin aika odotetulla kaavalla eli Matti ja Jussi pitivät vauhtia Jukan, Bärren, Mäyrän ja Järvenpään seuratessa. Itse lähdin rimpuilemaan joukon jatkoksi ja hyvä niin, sillä eroa seitsemännen ja kahdeksannen sijan välille tuli lopulta lähes puoli minsaa. Ensimmäinen kilsa taisi olla 2.49 ja toinen samanmoista vauhtia. Juoksu tuntui aika rennolta vielä kolmosenkin kohdalla jossa kello näytti pikkaisen päälle 8.30:n. Kolmosesta 3800 metriin on yleensä se kohta missä omalta osalta ratkeaa pitkälti myös juoksun lopputulos ja tällä kertaa se tuli ilman suurempia ongelmia. Sitkuttelin letkan hännille aina viimeisen kierroksen alkuun asti ja siinä vaiheessa koetin jonkinlaista kiriä saada aikaan. Pari sijaa sainkin vielä sijoitusta nostettua, mutta eipä maileria eli Bärreä vastaan ollut paljon sanaa viimeisen satasen loppuväännössä vaikka yllättävän lähelle satuin pääsemäänkin. 14.18 on urani toiseksi paras vitosen aika ja kaksi päivää kympin jälkeen juostuna tasolleni hyvä suoritus. Tyytyväinen pitää siis olla kokonaisuuteen.

Kalevalaisten jälkeen oli tarkoitus juosta Lappeennan eliitissä vitonen mutta siitä suunnitelmasta on luovuttu. Ei vähiten sen takia, että starttilista on omalle tasolle kaikkea muuta kuin optimaalinen ulkomaalaisten vieraitten ennätysten liikkuessa välillä 12.55-13.30. Vielä kun suomalaisista on mukana vain Räisä ja Takala, niin ainoat kuviteltavissa olevat vaihtoehdot olisivat olleet joko itsetuhoinen alkuvauhti tai omalla vedolla juokseminen. Nyt siis suunnitelmana on palautua kalevalaisten urakoinnista, ottaa muutama viikko hyvää treeniä ja keskittyä Hämeenlinnan maaottelukatsastukseen, jossa matkana siis vitonen. Mikäli paikka Ruotsi-otteluun sattuisi aukeamaan niin se olisi toki loppukauden kohokohta, muussa tapauksessa täytynee etsiä ulkomailta sopivaa starttia sillä nyt tuntuu hyvässä kisassa olevan mahdollisuuksia myös ennätysten parantamiseen.

Kalevalaisten kymppi

2011-08-06T00:55:00.007+03:00

Kauden pääkisa eli kalevan kisojen kymppi on takana, ja kun kroppa käy ylikierroksilla vielä kuusi tuntia kisan jälkeenkin, niin mikäpä sen parempi paikka pienille spekulaatioille ja selittelyillekin. No, suuremmilta selittelyiltä tällä kertaa vältyttäneen, sillä juoksu oli tasapainoinen ja tämänhetkisen kunnon mukainen.

Joensuun vitosen jälkeen palauttelin pari päivää ja tein viikko ennen kymppiä valmistavat treenit, ensin 12x200m 32-30 sekuntiin kahden minsan palautuksella ja seuraavana päivänä legendaarisen Radiomäen kentän legendaarisella mailin lenkillä 14km reipasta 3.33/km vauhdilla. Maanantaina tein vielä puolipitkän 20 kilsan lenkin sekä tiistaina vielä hieman tuntuman ottamista radalla, 1x2000m 5.58 /5 + 1x1000m 2.46. Meno ei näissä treeneissä ollut ihan parasta, joskaan ei ihan katastrofaalisintakaan. Pari päivää huilia ennen kisoja ja majoitus Ruissalon kylpylässä hieman vanhemman väestön ja hedelmäpelien ihmeellisessä maailmassa. Ohjattu allasvoimistelukin olisi ollut tarjolla; en osallistunut.

Kympillä pakka oli sen verran auki ettei paikalla ollut mm. Obedia, Mårea, Henaattoria, Jokista tai Muukkosta, mutta kisathan käydään vain viivalla olijoiden kesken. Tarkoitus oli pyrkiä taistelemaan pronssista sillä oletus toki oli, että Matti ja Jussi menevät jonkin verran kovempaa. Lisäksi 24 asteen lämpötila teki helpoksi päätöksen olla yrittämättä väenväkisin epätoivoista puolentunnin alitusta. Vauhti oli ensimmäiset 4 kilsaa tasaista, ja aika nopeasti oltiin nelisten Jussin, Räisän ja Järvenpään kanssa. Jussin nykäistyä noilla kohdin päätin jäädä tekemään omaa tasaista juoksuani ja katsella niinkö Järvenpää jossain vaiheessa kanttaisi. Eipä tuntunut kanttaavan, vaan jatkoi lähes 7 kilsaan Räisän ja Jussin mukana. Oma vauhti pysyi yksin juostuna yllättävänkin tasaisena 72-74 kierroksina, ja kolme kilsaa ennen maalia alkoi Järvenpäänkin selkä lähestyä hitaasti mutta varmasti, pari sekuntia per kierros. Tosin eroa oli ehtinyt kertymään jo sen verran että kaukana ei ollut omankaan selkärangan poksahtaminen. Pari kiekkaa ennen maalia sain kuitenkin kaiman ajettua kiinni ja mies oli rohkeasta juoksustaan sen verran puuduksissa ettei vikalla varvilla nähty vastaavaa kiridraamaa mitä mestaruuden osalta. Vaikka ennätys ja puolentunnin alitus jäi jälleen odottamaan parempia aikoja, niin ensimmäiseen kalevalaisten mitaliin ja taktisesti onnistuneeseen juoksuun pitää toki olla tyytyväinen.

Yhden välipäivän jälkeen olisi tavoitteena startata myös vitoselle, mikäli kympillä jokseenkin pahasti kuoriutuneet jalkapohjat sen suovat. Aiempaa kokemusta ei ole siitä, miltä tuntuu juosta vitonen kaksi päivää kympin perään, mutta 25 kierrosta mondolla tulee painamaan jaloissa. Jokaisesta sijasta taas taistellaan ja kauden parhaan ajan eli 14.28 alle juokseminen voisi lisäksi olla jonkinmoinen tavoite. Mielenkiintoinen vitonen muutenkin tulossa ja ehkä kärjessä nähdään hieman eri miehiä mihin on viime vuodet kotimaisella vitosella totuttu.

Joensuu

2011-07-27T22:08:00.005+03:00

Askel eteenpäin Lapinlahdella ja nopeasti se sama askel taaksepäin Joensuussa, siinä oli parin eliittikisan saldo lyhyesti summattuna. Hyvän kolmosen jälkeen tarkoituksena oli jokseenkin luottavaisena iskeä tosissaan oman vitosen ennätyksen kimppuun. Hajottava 28 asteen lämpötila kisan aikana ei toki helpottanut urakkaa, mutta silti parempaan olisi pitänyt pystyä kuin löysään 14.28:aan ja vielä löysempään viimeiseen kahteen kilometriin, joihin onnistuin tuhraamaan lähes 6 minuuttia.

Kisa lähti mukavasti liikkeelle ja sitä riemua kestikin jopa jonkin aikaa. Ensimmäinen kilometri taittui ajassa 2.49 ja toinen samaa vauhtia, eli kakkoseen siis 5.48. Juoksin ruotsalaiskaksikon Senorski-Wallerstein völjyssä ja veto oli tasaista, vauhdiltaan ihanteellista. Kolmoseen mentäessä vauhti oli hidastunut vain aavistuksen mutta 8.31 väliajalla kuvittelin hyvällä vikalla tonnilla vääntäväni ennätyksen. Näillä vaiheilla totaalisesta kulkemattomuudesta kärsinyt Räisä tuli selkä edellä vastaan ja kun olisi pitänyt pyrkiä raastamaan ruotsalaiskaksikon kannassa jäin peesailemaan Masaa. Vain kierrosta myöhemmin loppui puhti juoksusta aivan täysin, vaikka hetkeä aiemmin olin vielä hyvissä voimissa. Seiskaykkösen kierrokset eivät paljon mieltä ylentäneet, ja loppu oli samaa väsynyttä sitkuttelua ilman mitään viitteitäkään taistelutahdosta. Oli osasyynä sitten lämpötila tai ei, juoksussa oli jo jotain viitteitä paremmasta menosta mutta minkäänlaisena lopputuloksena kyseinen tunne ei toki vielä realisoitunut.

Yhdeksän päivää on nyt aikaa kalevalaisten kymppiin ja suurin työ on nyt harjoitusten osalta tehty. Lapinlahden kolmonen kertoi siitä, että ainakin jonkinlaisessa kunnossa ollaan. Eri asia on saada se näkymään tulostaululla. Kympin osalta pakka on muutenkin harvinaisen sekaisin. Vaikka Jussi ja Matti ovat enemmän tai vähemmän kauden aikana koomailleet mennevät he toki omaa vauhtiansa, mutta Obedin, Måren, Henan ja Säären nimien puuttuessa listoilta pronssitaistelu on jossain määrin ihan mielenkiintoinen. Omissa intresseissä toki olisi ensisijaisesti puolen tunnin alittaminen ja mikä olisikaan sille parempi paikka kuin kalevalaiset, mutta mikäli elohopea tavoittelee jälleen 30:n lukemia lienee järkevää miettiä juoksun aikana myös sijoituksia.

Lapinlahti

2011-07-25T14:11:00.004+03:00

Kauden kolmas kolmosen kisa tuli juostua eilen Lapinlahdella ja kun nyt kolmosen saldona on ajat 8.27, 8.25 ja 8.15 niin se kertoo ennen kaikkea siitä, että alkukaudesta on ollut jonkinlainen totaalikooma ja kulkemattomuus päällänsä mutta onneksi myös siitä, että kurssi on jokseenkin vahvasti nousussa. Keuruun markkinahölkän jälkeen ei tosiaan jääty syljeksimään kattoon, vaan jo tiistaina oli ohjelmistossa ihan kunnon ratatreeni: 4 minsan palautuksin ensin 3000 metriä 9.30, jonka päälle 4x1000m 2.59-2.55-2.50-2.44. Torstaina haettiin vielä turha herkkyys lihaksista pois aamun 12km reippaalla 3.45/km vauhdilla, joskin juoksu tuntui harvinaisen helpolta ja rennolta.

Lapinlahden kisassa oli pitkälti sellainen käsikirjoitus mitä sopii odottaa myös ylihuomisesta Joensuun vitosesta: kärki menee liian kovaa, mutta toisaalta muun suomalaisporukan vauhti saattaisi olla nippa turhan hidasta. Suhteellisen kovaa oli siis pakko lähteä, ja ensimmäisen tonnin juoksin viittä vaille nappi laudassa 2.41:een. Siihen asti sitä juhlaa kestikin kun sain sitkutella kärkiryhmän mukana, ja loppumatkan jouduin tekemään töitä omin, vähin voimin. Vielä kun tuulimittari näytti kisan aikana 3-4 metrin lukemia, niin kummasti alkoi hyydyttää. Toisaalta eipä se keli tainnut kovin huono olla jos katsoo mm. kasien, Bärren ja U-ahon suorituksia... Tonnivitosen väliaika oli joka tapauksessa ilmeisesti 4.04, mutta sen verran koomassa olin jo kakkosen kohdalla että se meni ohi. Viimeisen ringin alkaessa kello näytti 7.09, mutta sellaista rutistusta ei saanut enää aikaan, että ennätystä olisi paranneltu. Toki jos hieman optimistisesti kerrankin ajatellaan, niin kisan luonteen ja ehkä kelinkin huomioiden suoritus ei paljon omaa vuoden takaista ennätystä huonommaksi jäänyt.

Nyt sitten palautellaan huolellisesti pari päivää ja isketään vitosen ennätyksen kimppuun Joensuussa. Todennäköisesti alkuvauhti on suhteellisen kylmää, sen verran on japanilaisiakin jo viivalla. 2.50 alle menevät tonnit alkavat olla jo kipukynnyksen yläpuolella, joten tarkkana pitää alkumatkasta olla jotta ei tule ajettua ihan täydelliseen seinään.

Hölkkäkisasta vauhtia

2011-07-16T21:57:00.018+03:00

Viikon saldo ennen sunnuntain 22km:n puolipitkää:

Ma ap. 8km 4.46/km ip. 10km 4.42/km + voima 50'
Ti ap. 8km 4.54 /km ip. 3km + 20x400m 69-70 /1 + 3km
Ke ip. 17km 4.40/km
To ap. 12km 4.58/km ip. 8km 4.45/km + nopeusharjoitus, yht 10km
Pe ap. 8km 4.55/km ip. 10km 4.35/km
La ap. 3km vr ip. 10km hölkkäkisa 31.24, yht 17km

Perustreenin parissa on siis menty tämä viikko. Määrää heinäkuun viikoksi ihan kohtalaisesti ja pari hyvää kovempaa treeniä, joten SM-viestien tonnifemmalta alkanut positiivisempi vire on ainakin jossain määrin säilynyt.

Tiistaina oli tarkoitus lyödä varvin vetoja noin kympin rytmillä. Meno oli jokseenkin rentoa, kuten toki omaan kympin vauhtiin pitää ollakin, ja vedot liikahtivat legendaarisella Heinolan keskusurheilukentällä pikkaisen suunniteltua kovempaa. Sellainen treeni joka tapauksessa että tunsi jotain tehneensä. Torstaina tuli puolestaan tehtyä pitkästä aikaa ihan jopa piikkareilla nopeusharjoitus. Kovasti koetin repiä koordien ja aukkareitten jälkeen satasia "lentävällä" lähdöllä, mutta eipä se paljon mieltä ylentänyt kun ei ollut tietoakaan alle 13 sekunnin satkuista. Määrä, se vähäinenkin, on todellakin tehnyt tehtävänsä.

Tänään tuli hyvinkin poikkeuksellisesti kesken kesän ratakauden haettua vauhtia hölkkäkisasta asti. Oma kokemus viittaa siihen, että hölkkäkisa jossa ei ihan kaikkea tarvitse revittää ruhosta irti, palvelee kunnon kehittymistä kaikkein parhaiten. Toisaalta eipä taida valtakunnasta tällä hetkellä löytyä sellaista hölkkäkisaa jossa meitsin ei tarvitse revittää kaikkea irti podiumpaikkaan... Ensimmäiset 9 kilsaa menivät tosin Keuruun markkinahölkässä varsin rennosti nippa alle 3.10 kilsavauhdilla. Vikaan mäkeen tulikin sitten innostuttua runttaamaan sen verran railakkaasti, että eihän siitä voinut olla seurauksena mitään muuta kuin hapot korvia myöten. Radalla juostun vikan 500 metrin aikana saikin sitten tosissaan keskittyä pystyssä pysymiseen ja jonkinlaiseen eteenpäin vievään liikkeeseen. Raja helpon menon ja totaalisen hapotuksen välillä on tällä hetkellä kertakaikkisen minimaalinen. Kympin ajalla 31.25 ei liikoja juhlita, mutta pienin askelin mennään eteenpäin ja tv-kovaksi ajateltuna vauhti on toki jonkinlaista. Skaban tulokset tuolta. Kisailu joka tapauksessa jatkuu viikon päästä yhdistelmällä Lapinlahden kolmonen ja Joensuun vitonen, jotka ovatkin jo viimeiset skabat ennen kalevalaisia. Lapinlahdella alkuvauhti tullee olemaan kylmää, mutta mikäli totaaliseen seinään ei tule ajettua alle 8.20 lienee minimitavoite. Sinne siis fokus seuraavaksi.

Viestit

2011-07-11T12:28:00.005+03:00

Viikonloppu meni viestikarkeloissa Tuusulassa ja niiden myötä kurssi on aavistuksen ylöspäin. Kuten viime vuosina on ollut tapana, kasilla oltiin joukon jatkona mukana kun taas tonnivitosella yritettiin kamppailla ihan kunnon sijoituksista. Tonnifemman viestissä sijoitus olikin taas neljäs, mikä jatkaa aika hyvin omaa putkeani: SM-viesteistä viime ja tältä vuodelta neljäs sija, Kalevan kisoista viime vuodelta kaksi neljättä sijaa. Toisaalta mitaliin jäi tällä kertaa sen verran matkaa että jossiteltavaa ei jäänyt.

Lauantain kasin viesti oli omalta osalta aivan totaalista koomailua. Viime vuonna sentään osuusaika oli 1.55.5, johon olin enemmän kuin tyytyväinen. Tänä vuonna tuntui että olin jo alkuverkan jälkeen hapoilla... Eipä siinä sitten kovin kovaa uskaltanut lähteä rykimään ja sitten kun olisi pitänyt lopussa alkaa iskemään, niin mies oli korviaan myöten hapoissa. Virallinen osuusaika sentään alkoi varmasti ykkösellä (1.59.9), mutta eihän se paljon naurata kun joskus on tonnivitosella tullut avattua ensimmäinen 800m samaa vauhtia.

Sunnuntaina oli jo pikkaisen parempi meininki aamulenkistä lähtien, jolla sykkeet olivat samassa vauhdissa yli 10 pykälää matalammat kuin edellispäivänä ja juoksu tuntui muutenkin aukinaisemmalta. Kisassa sain ensimmäisen kierroksen osalta hyvän peesin noin 61:n vauhtia. Tokalla varvilla vauhti säilyi jonkinlaisena (64), ja lopussa sai raastaa ihan tosissaan jotta ehdittiin ohittaa Urheiluliitto ja nousemaan neljänneksi. Osuusaika 3.55.7 oli jo paljon parempaa, etenkin kun suurin osa kisasta meni omalla vedolla kuten viesteissä on tapana. Harvoin sitä on 3.55 aikaan saanut olla yhtä tyytyväinen kuin nyt.

Nyt sitten treenaillaan pari viikkoa ja valmistaudutaan yhdistelmään Lapinlahden kolmonen ja Joensuun vitonen. Mahdollisesti jonkin hölkkäkisankin voisi käydä tv-kovana juoksemassa ennen noita karkeloita. Nyt alkaa ruhossa olemaan pikkaisen tasapainoisempi fiilis, joten ehkäpä se juoksu alkaa tästä aukeamaan ennen kauden tärkeimpiä mittelöitä.

Blogihiljaisuus

2011-07-08T13:38:00.004+03:00

Varmaan kolmivuotisen blogihistorian pisin päivitysväli on takana, ainakin mitä tulee kesän kisakausiin, ja sehän meinaa todennäköisesti sitä, että hommat eivät ole menneet suunnitellusti. Eivätkä totisesti olekaan. Ruotsissakin käytiin koomailemassa Henaattorin kanssa ja kisan voi tiivistää siihen, että olin moukarihäkin kohdalla kun olisi pitänyt olla taistelemassa maalisuoralla voitosta. Voittaja kun kipitti hyvinkin inhimmillisen 14.08 ajan. Eipä kisa tosin kaatunut liian kovaan alkuunkaan (3km 8.40). Ruotsin kisan jälkeen oli tarkoitus juosta vielä Jämsässä kolmosta. Pari päivää ennen kisaa tuli käytyä radalla kokeilemassa paria nelisatasta kolmosen kisavauhdilla. Parinsadan metrin juoksun jälkeen hapot tulivat korvista ulos eikä tarvinnut tehdä harjoitusta loppuun asti. Kun seuraavana päivänä löi vielä pienen kuumeen päälle, niin eipä tarvinnut käydä viikonlopun aikana lenkilläkään.

Kesäkuu on siis kisojen osalta mennyt enemmän tai vieläkin enemmän perseelleen. Oma diagnoosini tilanteelle on hermoston ylirasitustila. Mieluummin toki syyttäisin huonoa kuntoa, mutta kun kevyellä lenkillä pulssi on vaikea saada pysymään alle 140:n 5 min /km vauhdissa niin sitä ei selitä enää huono kuntokaan. Samoin kuin keskiviikkoista harjoitusta, jolloin yritin juosta 3.30/km vauhtia ja pulssi hakkasi 170:ntä kun normaalisti vastaavassa vauhdissa syke on 150:n pinnassa. Optimaalisin vaihtoehto tässä vaiheessa varmaankin olisi puhtaasti aerobinen harjoittelu siihen asti, että olotila kropassa alkaa normalisoitumaan. Velvollisuudet lyövät kuitenkin päälle ja viikonloppuna on edessä SM-viestit. Jos osuusajat alkavat ykkösellä ja kolmosella niin tyytyväinen pitää olla. Kauden tärkeimmät kisatkin ovat vielä edessä, joten vielä ei auta heittää pyyhettä kehään.

Juhannuskekkerit

2011-06-26T12:38:00.003+03:00

Kauden toinen kolmonen tuli juostua perjantaina Keuruulla ja meno ei ollut yhtään sen kummempaa kuin mitä se viime viikkoina on ollut. Keli oli täydellinen ja kansallisesti oli ihan hyvä porukka viivalle kasautunut, joten paljon ei tarvitse selitelläkään. Tarkoitus oli lähteä Henan kanssa vetämään 66:n kiekkoja ja minimitavoitteena oli alittaa 8.20. Alussa ei oltu oikein hereillä sillä ensimmäinen rinki kesti jo 69 sekuntia. Siitäkin voi jo päätellä ettei homma oikein toimi, kun vauhti tuntui itsestä pikemminkin 65:n varvilta. Parantui se vauhti nyt siitä sentään hieman, parit seuraavat kiekat 66:sia nappi laudassa. Reiluun puolimatkaan sitä riemua sitten riittikin, jonka jälkeen ei tarvinut enää vuorovetoja miettiä. Viimeisen kilsan kanttauksella loppuaika painui 8.25:een, ja jos siitä jotain positiivista koettaa hakemallakin hakea, niin oli se sentään kaksi sekuntia paremmin kuin Leppävaarassa. Lähes huomaamattoman pienin askelin siis mennään eteenpäin...

Huolimatta siitä että juoksu on nyt melkoisessa takalukossa kisojen kautta koetetaan hakea lisää vauhtia ja herkkyyttä. Kovalla treenillä homma nyt tuskin aukeaa, sillä jo syksyllä vedin kolmosen testijuoksun omalla vedolla 8.38:aan, ja jos kisassa menee vain reilu 10 sekuntia kovempaa, niin jossain mättää. Tiistaina on vuorossa Ruotsin eliittikisat Sollentunassa, jossa vuosi sitten vitonen liikahti silloisen ennätyksen arvoisesti 14.20:een. Toisaalta olipa silloinkin alla täydellinen koomailu Kuortaneen eliitissä, huomattavasti pahempi kuin perjantaina Keuruulla, joten ehkäpä sama valmistautuminen jälleen toimii.

Kortisonia ja korvaavaa

2011-06-19T15:38:00.007+03:00

Viikon treenit:

Ma ip. 14km TV 3.51/km, yht 17km
Ti ip. Pyörä 60' + voima 30'
Ke ip. Pyörä 60'
To ap. 10km 4.38/km ip. 18km TV 3.55/km
Pe ap. 8km 4.51/km ip. 3km + 10x200m "33...30 /200m + 3km
La ap. 8km 4.57/km
ip. 4km + 3x2000m 6.23-6.17-6.10 /4 + 5x400m 66.5-65.1-63.9-63.6-62.6 /3 + 2km
Su ap. 25km 4.46/km

Kuten tiistain ja keskiviikon treeneistä näkyy, jotain spesiaalia kuului alkuviikkoon, ja se oli tällä kertaa kortisonin iskeminen kantapäähän. Tarpeeseen tuli, kun kävelykin alkoi olla saavalaismaista ja kotioloissakin sai olla varovainen ettei tulehtunut klapi vahingossakaan ota kontaktia yhtikäs mihinkään muuhun kuin jääpussiin. Pari päivää kävinkin sitten salilla hajoilemassa, ja kunnioitus samaan aikaan nousi ja etenkin laski suuresti niitä kohtaan, jotka jaksavat kesähelteillä mennä jonnekin itä-Saksalaiseen voimaluolaan hölkkäämään juoksumatolle tai leikkimään steppilaitteella. Talvipakkasilla vedetäänkin sitten ulkona lenkkiä crokseilla... No enivei, motivaatiota koetin hakea syksystä kun vähän poljin pyörää ja nostelin painoja ja Hakunilassa liikahti silläkin spedeilyllä kymppi 30.30:een. Joku voisi väittää että jotain on tehty väärin, mutta tehdään ne dumaukset sitten kauden lopussa.

Piikityksen jälkeen piti siis ottaa kaksi päivää huilia juoksusta ja sen jälkeen palata juoksuharjoitteluun ensimmäinen päivä rauhallisesti totutellen ja kuulostellen. Koutsin näkemys tästä oli 28km juoksua josta 18km alle 4 minuutin vauhtia... No mikäs siinä oli laputtaessa kun paikat olivat megajumissa pyöräilystä kantapään ollessa kuitenkin nippa paremmassa kuosissa. Perjantaina rullailin kevyitä kaksisatasia vain valmistautuakseni lauantain treeniin Heinolan bränällä keskusurheilukentällä, joka taitaa olla Suomen laadukkain yleisurheilukenttä suhteessa käyttöasteeseen. Kaksikilsaiset eivät vieläkään kulkeneet kummoisesti, lieneekö parin edellisen päivän treenit hieman painaneet. Neloset menivätkin sitten K-24 osastolle ja rentous oli yhtä kaukana kuin jakki jogurtista, mutta sekin on viime viikkoihin nähden plussaa, että ylipäätään pääsee 400m 62 alkuiseen aikaan.

Tarkoituksena oli tosiaan alun alkaen pitää hieman pidempikin treenitauko, mutta toisaalta kisat ovat niitä parhaita treenejä etenkin silloin (harvoin) kun niissä ei totaalisesti tilttaa. Kausi jatkuu siis Keuruun juhannuskisojen kolmosella ensi perjantaina. Jos siellä näyttää siltä että kurssi on noususuunnassa tarkoitus on hakea hyvää vitosen kisaa ulkomailta, muussa tapauksessa palataan takaisin perustreenin pariin.

Breikkiä

2011-06-13T13:03:00.003+03:00

Pari kisaa jälleen juostu sitten edellisen päivityksen, eikä hommat ole todellakaan sujuneet kuten niissä kuuluisissa elokuvissa. Lahden 1500 metrillä ei jäänyt paljon seliteltävää: hyvä keli, tasainen vauhti ja sopivasti selkiä edessä 3.50 vauhtiin. Homma oli kuitenkin tasapaksua vääntämistä ja loppuaika 3.56 ei paljon naurata.

Lauantaisessa Ruotsin eliitissä oli sitä vastoin jo huonoa tuuriakin mukana. Fiilis verkassa tuntui ihan hyvältä ja Käck veteli jäniksenä 14 minsan vauhtia. Joku eritrean kaveri siihen kiilautui Käckin peesiin ja juoksin kolmantena ensimmäiseen tonniin 2.47. Eipä menty kuin kierros eteenpäin kun kisan voittanut Senorski täräytti kantapäille siihen malliin, että sain ottaa tuntumaa Slottsskogsvallenin tartaniin. Monesti on kantapäille tultu kisan aikana ja vielä useammin olen jonkun kantapäille itse astunut, mutta ei kertaakaan niin että kukaan olisi kaatunut. Nyt kontakti oli kuitenkin sen verran gennarogattusomainen että ei edes tarvinnut filmata levyksi heittäessä. Vielä siitä yritin nousta ylös ja ajaa porukkaa kiinni, mihin yllättäen tuhlaantuikin voimia ihan riittävästi. Kakkonen oli kaatumisesta huolimatta vielä 5.40, mutta selkäranka katkesi kaatumiseen ja homma loppui puolimatkaan.

Kausi on vasta aluillaan, mutta nyt on jo takana viisi ratakisaa joista kaksi kymppiä. Näin jälkeenpäin ajateltuna ohjelma on ollut ehkä turhankin tiukka ja ainoastaan Islannin kisan on kyennyt juoksemaan täysin palautuneena. Vasemman akilleksen ja kantapään kiinnityskohta on viimeistä päivää tulehtunut ja tullut lenkkejä sekä kisoja väkisin mukana kipulääkkeiden avulla. Nyt on onneksi aikaa lyödä siihen kortisonia, ottaa hieman lepiä ja tehdä pari viikkoa hyvää treeniä. Sen jälkeen alkaa kisakausi uudestaan ja toivottavasti aivan eri tuloksilla.

Kisaputki

2011-06-07T16:46:00.005+03:00

Jos Eläintarhan kympistä ei jäänyt muuta kerrottavaa kuin kuoriutunut jalkapohja, niin Espoon kolmosesta ei jäänyt sitäkään vähää. Tietysti saavutus oli jo päästä viivalle ja pystyä juoksemaan kisa maaliin. Tarkoitus oli lähteä 65 kierroksin liikenteeseen ja siinä vauhdissa pysyttiinkin ehkä kilometrin verran. Kilsaan tultiin 2.43 eli vielä ihan kohtalaisesti, mutta puolimatkaan jo noin 4.08. Kakkosen väliajasta 5.30 olisi vielä voinut hyvällä lopulla runtata helposti ennätyksen, mutta eipä tarvinnut muuta tehdä kuin koettaa päästä juosten maaliin. Loppuaika 8.27 ei paljon naurata, mutta jos jotain positiivista pitää hakemallakin hakea, niin oli se parempi kuin viime kauden kolmosen kauden avaus, joka päättyi vastaavasta vauhdista keskeytykseen kakkosen kohdalla. Espoon skaba oli muutenkin esimerkki kisasta jossa melkeinpä koko porukka onnistui vetämään alakanttiin, syystä tai toisesta.

Kisailu jatkuu mahdollisesti huomenna Lahden tähtikisojen tonnifemmalla. Mahdollisesti sen takia, että ilmeisesti vajaa 20 miestä ei mahdu samalle viivalle vaan kisassa pitää juosta B-eräkin. Manoloa lainaten sen verran pitää ammattiylpeyttä vielä olla, ettei B-erän takia lähdetä Lahteen asti. Kenties eräjaotkin selviävät jossain vaiheessa... Huomattavasti tärkeämpi kisa on joka tapauksessa lauantain Ruotsin eliitti, jossa on luvassa kauden ensimmäinen yritys vitosella. Lähtölista on sopivan kova ja puitteet Ruotsin eliitin tietäen kohdallaan. Kunnonkin pitäisi olla, parista koomailusta huolimatta, joten toivottavasti sen saa lauantaina esiin myös tuloksen muodossa.

Matoa koukkuun

2011-06-04T16:37:00.003+03:00

Tiistaisesta surkeasta kympin kisasta ei jäänyt muuta kerrottavaa kuin oheinen, sangen niin viehättävä kuvamateriaali. Toisin kuin Islannissa keli oli täydellinen ja veto oli täydellistä ja tasaista. Vitoseen asti mentiin 71-73 kierroksia ja väliaika 15.02. Tuossa kohtaa kaikki pelitti vielä kuten pitikin. Obed lopetti oman vetonsa sovitusti kutoseen, jonka jälkeen piti Henan kanssa lähteä tekemään vuorovedolla hommia. Meikeläisen veto loppui kuitenkin samantien kuin seinään, ja loppu oli pelkkää taistelua maaliinpääsyn suhteen. Eikä tosissaan vähiten sen takia, että vasen jalkapohja kuoriutui kuvassa näkyvällä tavalla. Parin lepopäivän jälkeen klapi on ihme kyllä siinä kunnossa että huomenna on mahdollista lähteä iskemään Espooseen kolmosta. Siellä siis uutta yritystä tiedossa.

Tuulta ja tuhkaa

2011-05-24T13:02:00.016+03:00

Viime viikon urheilut:

Ma ip. 15km kevyt
Ti ap. 8km ip. 12km + voima
Ke ap. 8km ip. 1x2000m 6.19 + 6x600m 1.49, vika 1.45 /2, yht 13km
To ip. 12km 4.41/km
Pe ip. 12km 4.31/km
La ap. 8km, 1km 3.05 ip. 30min verryttely
Su ap. 4km verryttely ip. PM-10000m 1. 30.35,90, yht 17km
Yht 115km

Kuten totuuden torvesta eli Iltalehdestä on saanut lukea, Islannin matka sisälsi kaiken mahdollisen draaman kaaren. Varsinainen mottitilanne se kyllä olikin ilman ruokaa ja juomaa jännittäen mahdollisen kotiinpaluun ajankohtaa, vai oltiinko me siinä vaiheessa jo parilla pitkällä Blue Lagoon -kylpylässä huljuttelemassa? Itselleni se parin päivän mottitilannekaan ilman ruokaa ei tosin olisi tullut yhtään pahaan saumaan... Voi vain kuvitella miten armeijan leivissä olevalle Pennaselle kyseinen tilanne kasarmilta myöhästymisineen oli suuremman luokan dragedia.

Joka tapauksessa Islannissa juostiin myös kilpaa sunnuntaina Pohjoismaisen kympin merkeissä. Säästähän oli paljon puhetta jo ennen kisaa. Tuulta ja sen sellaista oli luvattu, mutta tuskinpa edes sääprofeetta T. Vihma olisi osannut ennustaa keliksi tulivuorenpurkausta. Toisaalta positiivista oli se, että lämpötila huiteli sentään kisan aikana plussan puolella, rimaa hipoen tosin. On toki mukavaa lähteä kisareissulle Islantiin ja katsella samalla geysireitä sun muita luonnonnähtävyyksiä, mutta hieman kyseenalaistaisin silti tarpeen viedä kisaa Islantiin siinä vaiheessa, kun olosuhteet torpedoivat mahdollisuudet tehdä optimaalista tulosta ja etenkin silloin, kun isäntämaasta ei ole kilpailussa yhtään urheilijaa mukana.

Miesten skabassa oli lopulta vain yhdeksän juoksijaa mukana, joten kauas on tultu jo esimerkiksi kolmen vuoden takaisesta, jolloin Räisä voitti ja joukkueen täydensivät Obed ja Sääri meikeläisen, Henan ja Takalan ollessa ulkopuolisina mukana. Näillä kuitenkin mentiin. Ruotsalaiset siinä lähtivät alussa myrskytuuleen vetämään ja kaipa heillä oli suurikin visio kisan käsikirjoituksesta. Alkumatkasta sisälsi sattumanvaraiset 1-3 kierroksen vetovuorot sekä ohitukset kaarteessa ulkokautta. Kenties tarkoituksena oli vain sekoittaa vastustajien pääkoppaa ja meikeläiseen se tehosi siltä osin, että kuuppa oli aika sekaisin jo parin kierroksen jälkeen vai oliko se jo ennen starttia?

Siinä se kisan draama sitten pitkästi kerrottuna olikin. Toisen ruotsalaisen tiputtua hyvissä ajoin 29.30 kympin juossut Uhrbom veteli kolmosesta eteenpäin aina siihen asti, kun oli rinki maaliin matkaa. Välillä sillä oli pieni kaulakin, mutta vastabofoorissa sen ajaminen kiinni ei ollut vaikeakaan tehtävä. Vikalle kilsalle lähdin hyvävoimaisena, kuten ilmeisesti viisi muutakin kaveria. Koska oma kestävyys ei riitä pitkään kiriin ja nopeus vielä vähemmän oikeaan kiriin, lähdin repimään sen vähän minkä lähti kongin soidessa ja tuulen vaihtuessa juuri myötäiseksi. Minuutin viimeinen kierros riitti kisan voittoon ja tuli sitä sen verran tuuleteltua että vieläkin hävettää, joskin itselleni kisan voitto oli ajoista huolimatta ihan iso juttu. Lindgrenin Elina vastasi vielä tuntia myöhemmin päivän kovimmasta esityksestä (jos ei lasketa kaveria joka uskalsi kyseisessä kisassa hypätä seivästä) vetämällä soolona kympin 35 minuuttiin, joten suomalaispanos oli kelvollinen.

Nyt on siis myös ratakausi avattu, ja vaikka sitä ei avattukaan puolen tunnin alituksella, niin tyytyväinen pitää tässä vaiheessa olla siihen missä mennään. Viikon päästä on uusi yritys kympillä tiedossa ja silloin kyyti on huomattavasti kylmempää (toivottavasti ei kuitenkaan sään puolesta) kun viivalla on ainakin Obed, Mauno, Pleksi ja Muukkonen. Toissapäiväisestä kisasta on vaikea vetää sen kummempia johtopäätöksiä kuin sen, että kolmosella alkava tulos olisi Eläintarhan hornankattilassa pettymys.

Numerolappu rinnassa

2011-05-16T12:57:00.012+03:00

Viime viikko:

Ma ip. 14km 4.37/km
Ti ap. 8km ip. 8km 4.37/km + voima 50'
Ke ip. 4km vr + [ 3km 10.21 + 2x1km 3.13-3.06 /3' hölk. ] + 4km
To ap. 12km 4.42/km ip. Matkustus Suomeen
Pe Lepo
La ap. 9km, 1km 3.05
Su ap. 4km ip. SM-maastot 7:s, yht 12km
Yht. 81km

Paljon on vettä virrannut Vantaassa sitten edellisen päivityksen. Siitäkin huolimatta, että väliin ovat mahtuneet myös maastojuoksun SM-kilpailut, niiden kuuluisien Vantaanjoen siikojen ei silti tarvitse meikeläisen esityksestä sentään uida häpeästä selällään. Tämä siis huolimatta edes siitä, että taisin kuulopuheiden mukaan kisan aikana jäädä hieman kovempien kavereiden reitintukoksi...

Keskiviikkona tein siis viimeisen kovemman treenin ennen kisaa Eldoretissa. Autotien laidassa tuli iskettya 3km "puolikovaa" eli 10.27:ään ja sen jälkeen kolmen minsan hölkkäpalautuksin kaksi kertaa kilsa rennon kovaa. Tuossa vaiheessa, kuten vielä kisaa edeltävänä päivänäkin, oli se ajatus että todellakin juoksen maastoissa 12km. Kuultuani "varmoilta" tahoilta (Hena ja Säippä) reitin olevan äärimmäisen pehmeä, piti hommia kelata uudelleen. Koska PM-kympille ei tarvinnut näyttöjä alkaa, joukkuekulta pitkällä ei ollut omasta suorituksesta kiinni sekä palautuminen em. kympille oli jo mielessä, oli matkan vaihto neloselle loppupeleissä helppo päätös.

Kisaan en kehdannut lähteä suurinkaan odotuksin, sillä pehmeäpohjaisilla radoilla omat suoritukset ovat yleensä olleet luokkaa surkeita. Hyvänä esimerkkinä toimii vuosi 2006, jolloin juoksin 5000 metriä 14.28 mutta maastojen lyhyellä sijoitus oli normijuoksulla 24:s. Tarkoitus oli siitäkin viisastuneena tehdä Mustoset, eli hieman maltillisemmalla lähdöllä koettaa nousta lopussa. Maltillinen lähtö todellakin onnistui, sillä lähtösuora oli mallia Hietsun biitsi ja taisin polkea noin 10 sekuntia paikallani ennen kuin pääsin matkaan. Alun keskiryhmässä juosten sai paikkaa hakea koko ajan, mutta ensimmäisen kierroksen jälkeen sijoitus oli jo 10:n huitteilla, eli reitti todellakin vaati veronsa kovaa startanneilta. Vieläkin hitaampi aloitus ei kenties olisi sijoitusta huonontanut, sillä esimerkiksi Anttonen pyyhkäisi takaa 3km:n kohdalla sellaista vauhtia ohitse, että ei paljon jäänyt sanaa vastata. Sen verran kohtalaisesti oma vauhdinjakokin kuitenkin onnistui, että viimeiseen mäkeen oli jäänyt jonkin verran paukkuja. Ei kuitenkaan niin paljon, että olisin ajanut Säipän kiinni. Varsinaisessa loppukirissähän mulla ei olisi ollut hätäpäivää...

Nyt on siis ensimmäinen startti kohtuullisella menestyksellä takana sitten viime marraskuun, ja olihan sitä jo odotettukin. Vaikka itselle toki eilinen maasto ei millään tavalla optimaalinen ollutkaan, niin selvennyksenä pitää toki todeta, että kovat olivat silti kovia ja mitä paremmassa kunnossa on, sen vähemmän ei-optimaaliset olosuhteet suoritukseen vaikuttavat. Ja maastojuoksun pitää tietysti maastojuoksua ollakin, vaikka taisin alkuverryttelyssä todetakin, että mielestäni SM-maastot voisi hyvinkin vetää tartanille...

Seuraava koitos on niis edessä sunnuntaina Islannissa. Mikäli mitään megabofooria ei kisapaikalle ole tilattu, niin ainoana tavoitteena tässä vaiheessa on haamuraja 30 minuutin alittaminen, mikä tarkoittaisi siis jokseenkin realistista 16 sekunnin ennätysparannusta. Toivottavasti tuohon vauhtiin saadaan jonkinlainen letka muodostettua ja porukka pistää enkkojaan sileäksi.

Leiri paketoitu

2011-05-09T13:16:00.012+03:00

Viime viikon treenit:

Ma: ip 14km 4.28/km
Ti: ap 10km 4.41/km ip. 10km 4.45/km + voima 50'
Ke ap. 8km 4.54/km ip. 4km + 10x200m "33-34 /200m holk. + 2km
To ap. 8km 4.53/km ip. 4km + 8x1000m 3.08-3.10, vika 2.53 /3 + 3km
Pe ap. 8km 4.56/km ip. 12km 4.55/km + voima 50'
La ip. 14km 4.37/km
Su ap. 8km 4.48/km ip. 4km + 12km reipas 3.37/km + 3km
Yht. 136km

Ennen joulua alkanut leireilyputki lahestyy paatostaan, silla torstaina meitsi ottaa Kenian sisaisen lennon ensin Nairobiin ja jatkan sielta yolennolla Lontooseen, josta pitaisi ehtia puolessatoista tunnissa vaihtamaan seka terminaalia etta konetta. Kun kone putoaa (kenties kirjaimellisesti) Lontoossa tonttiin perjantaina 13. paiva ja vaihtoaika tuosta puolestatoista tunnista vahenee 30-60 minuutilla (kun ne eivat jostain kumman syysta voi lentaa Libyan yli), niin kaikki tahdet pitaa olla kohdallaan jotta meitsi nahtaisiin maastojen lahtoviivalla. Suurin hohto muutenkin noista Kenian sisaisista lennoista on viime vuosina kadonnut. Toista se oli viela 2008, jolloin kenttaa ei voitu suositella kenellekaan puuttuvien turvatarkastusten myota, kun kiitorata oli taynna pakkolaskun tehneita koneen raatoja, kun itse kone oli parsittu kasaan jekkulangalla ja jeesusteipilla kiinnittamatta huomiota saroihin fonareissa, kun kone saattoi menettaa sen 100 metria yhtakkia korkeutta, kun matkustamo ei ollut paineistettu, ja kun ennen lahtoa varotoimenpiteet oli sita, etta pilotti naytti peukkua matkustamoon, jota ei ollut eristetty ohjaamosta millaan tavalla.

Vikalla taydella leiriviikolla treenit kulkivat mallikkaasti. Oikeastaan vasta viime viikolla tunsikin palautuneensa niista kolmesta surullisen kuuluisasta 190 kilometrin viikosta. Sen jalkeen viime viikkoinen maara tuntuu aika leppoisalta ja olo on lahes jokaisessa harjoituksessa palautunut. Omalla mittakaavalla jalatkin tuntuvat teravilta. Keskiviikkona vedin viimeisen todella kovan treenin eli tutusti ja turvattomasti tonneja. Ensimmaiset 7 vetoa perusvauhtia 3.08-3.10 sektoriin, jonka jalkeen vikassa yritin etenkin vedon loppua runtata, ja menihan siita viimeinen 400m sentaan 66 sekuntiin.

Sunnuntain reipas oli puolestaan fiilikseltaan ehka koko leirin paras treeni. Talla kertaa en lahtenyt optimoimaan tyyliin alamaki, myotainen ja linimentit takareisissa, vaan juoksin treenin edestakaisella, suhteellisen makisella reitilla. Tulomatkalla meno tuntui sen verran lennokkaalta, etta sai jopa passailla vauhdin mentya alle 3.30:n. Harvinaista herkkua. Treenin jalkeen tuntui etta vauhdissa olisi jaanyt aika paljon varaakin, mika toki todellisuudessa tarkoittanee noin viitta sekuntia kokonaisajassa...

Viikonloppuna on siis huhujen mukaan jonkinlaiset kekkerit Nivalassa, ja siella pitaisi itsekin olla joukon jatkona sitkuttelemassa. Reitti on viela varmempien huhujen mukaan pehmea ja makinen, joka tarkoittaa sita, etta voin yllattaa itseni ainoastaan positiivisesti. Hyva lahtokohta on yrittaa mahtua SIF:n joukkueeseen pitkalla. Mikali siina onnistuu, niin samalla on mahdollisuus kenties parantaa myos omaa toistaiseksi parasta maastosijoitusta eli kahdeksatta sijaa, jolle olen paatynyt kaksi kertaa aiemminkin pitkalla. Mielenkiintoiset maastot senkin takia tulossa, etta todennakoisesti karjessa nahdaan tana vuonna hieman uusia nimia suhteessa viime vuosista totuttuun kaavaan.

Statistiikkaa

2011-05-01T13:54:00.005+03:00

Menneen viikon treeneistä ei ole paljon kerrottavaa, juoksua tuli vajaa 100km kuten oli suunniteltukin eli paljoa ei tarvinnut ulkoilla. Niinhän sitä monesti tulee näitä hommia funtsittua että kun hieman lepää, niin kunto heti laskee. Senpä takia tein hieman vertailua viime kauteen jolloin juoksin 3540 kilometriä koko kauden aikana ja siitä huolimatta syntyivät enkat kolmosella, vitosella ja kympillä. Akillesleikkaus toki selittää viime kauden heikkoja juoksumääriä ennen vuodenvaihdetta, mutta treenimäärän ja tulosten hyötysuhde on joka tapauksessa ollut ihan kohtalainen. Tällä kaudella puolestaan ainoa huono kuukausi on ollut helmikuu, jolloin tuli noin 10 päivää käytännössä harjoitustaukoa pohjevaivan takia. Siitäkin huolimatta nyt on tullut 7 kuukaudessa 400 kilometriä enemmän juoksua kuin viime kaudella tuli 12 kuukaudessa, mikä toivon mukaan jotenkin korreloi ensi kauden tulostasoon.

2011 / 2010
Lokakuu 439 / 83
Marraskuu 505 / 41
Joulukuu 597 / 147
Tammikuu 709 / 387
Helmikuu 285 / 349
Maaliskuu 743 / 339
Huhtikuu 684 / 496
Toukokuu 501
Kesäkuu 525
Heinäkuu 437
Elokuu 313
Syyskuu 271

Yhteensä (3962) / 3540

Kuluneen lepoviikon jälkeen on enää kaksi viikkoa kauden ensimmäiseen koitokseen eli SM-maastoihin, joten mitään enkkaviikkoja ei tarvitse enää alkaa tehtailemaan. Ensi viikolla tarkoitus olisi juosta reilut 130km, kovempina treeneinä 10x200m, 8x1000m ja 12km reipasta. Nopeuspuoli on sen verran hakusessa että maastoissa matkavalinta osuu pitkälle, jolle seuralla on jonkinmoinen joukkuekin heittää (Kipkurui, Boström, Muukkonen). Mikäli tänä vuonna valinta osuu pohjoismaiden kympille Islantiin, niin se on tarkoitus juosta viikko SM-maastojen jälkeen. Ja osuipa tai ei, niin perinteisissä Toukokuun kisoissa on tarkoitus Henan kanssa paukuttaa kymppi jonkinmoiseen aikaan. Kaikki tämä toki edellyttää että klapit pysyisivät ehjinä vielä kuukauden verran...

Hitaalla

2011-04-24T11:21:00.005+03:00

Viikon saldo:

Ma ap. 12km 4.56/km ip. 14km 4.52/km + voimaharjoitus 45'
Ti ap. 10km 5.00/km ip. 22km josta 15km 3.54/km
Ke ap. 10km 5.01/km ip. 4km + 10x1000m 3.12...3.06 /3 + 3km
To ip. 18km 4.41/km
Pe ap. 10km 4.49/km ip. 4km + 3x5km 17.02-16.51-16.41 /4 + 3km
La ap. 15km 4.56/km ip. 10km 5.08/km + voimaharjoitus 45'
Su ap. 30km 4.46/km
Yht. 190km

Näin kolmannen 190 kilometrin viikon ja juuri juostun 30 kilsan lenkin jälkeen ei ole ehkä ihan ideaalein aika blogipäivitykselle, sen verran lyövät nimittäin isot rattaat tällä hetkellä tyhjää ja tajusin juuri tuijottaneeni puolisen tuntia jotain pistettä seinässä Säipän toimiessa samaan aikaan (light-)kokis kuriirina lähikaupassa... Määräthän tässä toisaalta ovatkin ainoa asia jolla voi edes jollain tavalla mässäillä, sen verran tasapaksuja ovat vauhdit. Sellainen suojajumi on koko ajan päällä että mitään huipputreenejä vauhdillisesti ei saa kropasta irti, ja pikkuhiljaa pitää alkaa treeniä hiomaankin siihen suuntaan että määrät tippuvat ja vauhdit paranevat. Jos ei voi vielä sanoa pohjien olevan kunnossa, niin paremmat ne ainakin ovat kuin koskaan aiemmin.

Vauhtien jäätyä hieman vaatimattomiksi viikon kovin saavutus tällä viikolla taisikin olla lauantain salitreenin yhteydessä heitetyt yläfemmat muuan Wilson Kipketerin kanssa, ja taisipa siinä Kip Keinokin taustalla pyöriä. Vielä kun saman päivän aamulenkillä vastaan täräyttivät Eliud Kipchoge ja Ezekiel Kemboi niin siitä saadaan jonkinmoinen kokonaisuus meriittejä aikaan...

Ensi viikko on tarkoitus pitää kevyenä eli määrät tippuvat lähes puolella noin 100 kilometriin viikossa yhdellä lepopäivällä ja Nairobin turistireissulla höystettynä. Noin neljän-viiden tunnin bussimatka suuntaansa kannattaa jo senkin takia tehdä, että pääsee Carnivore -ravintolaan maistelemaan krokotiilia ja strutsia. Vegetaristille kyseistä paikkaa en ehkä lähtisi suosittelemaan, mutta muuten mättöjen puolesta paikka menee aika lähelle omaa Top-ykköstä. Myös Prefontaine-henkistä kuvamateriaalia Nairobin reissulta on luvassa, leiriskeggeä kun on Hännisen talli jo viitisen viikkoa kasvatellut ja jos ei mitään Mannisen kitarankokoista partaa ole aikaan saatukaan, niin pieniä haituvia alkaa Benkullakin leuan seutuun ilmestyä.

Maltti on valttia

2011-04-17T19:11:00.004+03:00

Viikon treenit:

Ma ap. 16km 5.04/km ip. 10km 4.57/km + voimaharjoitus 45'
Ti ap. 10km 4.54/km ip. 4km + 3x5km 17.00-16.40-16.39 /4 + 3km
Ke ap. 10km 5.03/km ip. 16km 4.49/km
To ap. 10km 4.50/km ip. 15km 3.53/km, yht 22km
Pe ap. 8km 5.14/km ip. 4km + 15x400m ka 70.1, vika 64.7 /1,5 + 3km
La ap. 10km 4.49/km ip. 10km 4.59/km + voimaharjoitus 45'
Su ip. 30km 4.36/km
Yht. 187km

Kuten yllä olevasta näkyy, maltillinen linja harjoittelun suhteen jatkui tälläkin viikolla. Se onkin ainoa asia mikä täällä on maltillista, nimittäin jalkakivut ja tarvittava lääkitys on jotain ihan muuta. Jos kaikki kivut ja vatsataudit antaisivat suinkin myötä, niin olisihan se mukava alkaa kunnolla treenaamaan. Näillä kuitenkin mennään.

Tiistaina yritin ensimmäistä kertaa ikinä tehdä harjoitusta 3x5km maantiellä neljän minsan palautuksin. Valmentajalla oli asian suhteen ilmeisesti suurempikin visio kun viimeinen veto oli käsketty laputtaa 16 minuuttiin eli 3.12/km. Ensimmäiset kaksi vetoa vielä tulivatkin suunnittelusti, mutta vikassa tuli totaalinen seinä vastaan - ei vähiten törkeän kuumuuden takia - ja saavutus oli sekin että treeni tuli edes läpi. Torstain puolireipas ei sen sijaan ollut tarkoitettukaan kovaksi harjoitukseksi, mutta kun päivän aikana juoksua tuli 32 kilsaa, niin heikkokuntoista sekin kuormittaa.

Perjantain nelkut olivat viikon paras treeni vaikka ajoista sitä on vaikea ellei mahdoton huomata. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole liioiteltua pistää aavistus ajoista myös kentän pintaan: ykkösradan vallihautaan kun ei viitsinyt hypätä, niin joka veto kakkosrataa pitkin juosten tuo yllättävästi matkaa lisää. Positiivista olikin se että huolellisesta jumista huolimatta vikan vedon sai runtattua 64 sekuntiin. Siinä se olikin tämän viikon nopeinta menoa, sillä pohkeen kanssa ei uskalla tällä hetkellä nopeusharjoittelua tehdä. Voikin olla että harjoittelu suuntautuu kesää ajatellen sittenkin vitosen sijasta 24 tunnin juoksuun parkkihallissa.

Leireilyä nyt siis tämän kauden osalta takana 15 ja puoli viikkoa ja edessä enää vajaat 4 viikkoa. Vielä ei olla Henan ennustuksista huolimatta täysin palasina, joskin mieli tekisi jo viivalle, onhan edellinen kisa niinkin kaukaa kuin Hakunilan maantiejuoksu marraskuulta. Toisaalta eipä ainakaan seuran menestys SM-maantiellä ollut meikeläisestä kiinni kun kolme miestä iski 1.07 tai alle ja neljä kaveria oli kahdeksan joukossa. Näillä näkymin siis kauden ekassa kisassani SM-maastoissa saa olla kaikki tähdet kohdallaan jotta edes paikka joukkueessa irtoaa, mikä on tosin vain ja ainoastaan positiivinen asia.

Lääkitys kunnossa

2011-04-06T21:40:00.036+03:00

Alkuun tuttuun tapaan viikon liikunnallinen anti:

Ma ap. 14km 4.47/km ip. 12km 4.56/km + voima 45'
Ti ap. 21km josta 15km 3.54/km ip. 10km 5.06/km
Ke ap. 10km 4.54/km ip. 6x1000m "3.10 /3, yht. 13km
To ap. 14km 4.41/km ip. 14km 4.59/km
Pe ap. 15km 4.54/km ip. 10km 4.53/km + voima 45' + hieronta 120'
La ap. 12km 4.56/km ip. 23km josta 15km 3.46/km
Su ap. 25km 4.35/km
Yht. 193 km

Asiaan etäisesti liittyvä päivän lainaus B. Tiirakarilta: "Vittu tänne mitään lepäilty olla tultu. Jos jalat kestää, niin kesällä kulkee."

Ja sitten hieman toisenlaista antia, nimittäin satunnaisotanta kestävyysurheilijan lääkityksestä keskiviikolta, jolloin siis tonnin vedoissa pohje hirtti kuuden vedon jälkeen kiinni ja homma jäi siltä osin kesken. Aamu: Synermox ja Ciproflaxin -antibiootit (vatsatautiin ja tulehtuneeseen varpaaseen), Panacod (aamulenkille). Päivä: Synermox -antibiootti, Voltaren x2 illan harjoitukseen. Ilta: Voltaren x1 (heti treenin jälkeen), Doloact lihasrelaksantti x2 (kiinni hirttäneeseen pohkeeseen), Synermox ja Ciproflaxin -antibiootit sekä magnesiumit ja C-vitamiinit (muodon vuoksi). Voi olla että kun tuota tahtia pitää yllä loppukauden, niin seuraavan flunssan jälkimainingeissa ollaan teholla elimistön oman puolustuskyvyn ollessa pakkasen puolella.

Mitä treeneihin tulee, niin vaikka lenkillä tulikin kuluneella viikolla pari kertaa käytyäkin, kokonaisuutena viikko ei ollut kummoinen tehojen jäätyä suunniteltua leppoisammiksi. Suunnitelmana kun oli juosta keskiviikkona tonnin toistoja 10 kappaletta, perjantaina juosta 3x5km kovaa ja sunnuntain pitkä lenkki tehdä 32 kilsan mittaisena. Erinäiset vaivat kuitenkin muuttivat suunnitelmia. Lisäksi kun lenkkivauhdit ovat olleet löysiä jopa suhteessa viime vuosien Kenian reissuihin, niin "ylikunnosta" olen kaikkea muuta kuin huolissani. Nimittäin kun uusinta juoksija-lehteäkin lukee, niin ainakin itselleni tulee se mielikuva, että kovaa harjoittelua pitäisi pelätä ja että se on lähes synonyymi yliharjoittelulle. Voi sitä jokainen tulla katsomaan afrikkalaisten harjoittelua, se ei nimittäin ole todellakaan mitään muniin puhaltelua vaan kovaa työtä. Eikä tarvitse tulla edes afrikkaan asti vaan katsoa vaikka Holmenin harjoittelua parin vuoden takaa: erittäin kovaa mutta samalla erittäin fiksua treeniä. Itseäni ei ainakaan liiemmin kiinnosta samaisessa Juoksijassa kuvatut, kerran kärynneen urheilijan harjoitusmenetelmät, puhumattakaan niiden soveltamisesta urheilijoille, joilla on puhtaat jauhot pussissa.

Vähän sama asenneilmiö - ja tämä vain ihan subjektiivisena mielipiteenäni - on etelän leirien ja vuoristoharjoittelun kanssa: jos yksi juoksija, vaikkapa se ikuinen esimerkki Lätsä-Pekasta, onnistuu tekemään hyvän kauden Suomessa treenaten ilman ulkomaan- tai vuoristoleirejä, niin äkkiä alkaa puhe turhista juoksijoiden etelän leireistä joilla ei muuta tehdä kuin joko vedetään lonkkaa tai harjoitellaan yli. Ja samalla kun joku juoksee hyvin leireiltyään pitkiä jaksoja talvella ja keväällä korkealla, niin eipä siitä vuoristoharjoittelun hyödyistä paljon puhuta. Kuluneen viikon jälkeen olenkin entistä vakuuttuneempi siitä, että on huomattavasti helpompi harjoitella täydellisissä olosuhteissa "ammattilaisena" 200km viikossa kuin juosta 150km työn tai opiskelun ohella lumisilla ja jäisillä teillä juoksumattoa tai kaltevaa hallirataa apuna käyttäen. Ilman optimaalisia olosuhteita ei ikinä tule myöskään optimaalista tulosta.

Ensi viikolla ei ole tarkoitus painaa jarrua vaan jatkaa samaa tahtia tehoja lisäten: tiistaina 15km puolireipasta 3.55/km, keskiviikkona 3x5km kovaa ja perjantaina 15x400m. Määrää jokseenkin samanmoisesti kuin kuluneellakin viikolla, jotta saa edes jotain syödä ilman pelkoa välittömästä pullataikinamaisesta paisumisesta.

Loysailya ja massailya

2011-04-04T10:06:00.004+03:00

Lepoviikon ulkoilut:

Ma ap. 10km 5.01/km + voima 40'
Ti ip. 10km 4.58/km (korkeus yli 2700m)
Ke ap. 6km 5.01/km ip. 10km 3.13/km, yht 16km
To ap. 10km 4.47/km ip. 8km 5.04/km + voima 45'
Pe ap. 12km 4.43/km ip. nopeusharjoitus, yht 10km
La ap. 18km 4.43/km
Su Turistina Nairobissa

Eipa jaanyt viikon treeneista paljon kerrottavaa tai spekuloitavaa eika ollut kylla tarkoituskaan. Viikon ainoa funktio oli hakea latinkia tulevaa kovaa kolmen viikon jaksoa varten ja tehda ainoastaan keskiviikkona kova harjoitus, mika kulkikin ihan patevasti. Viikonloppuna kaytiin pikkaisen kylilla eli Nairobissa - 11 viikon settiin kun tekee ihan hyvaa pieni irtiotto suurkaupungin vilinassa. Hannisen talli tyhjensi Nairobia sen verran etta parit maskit, keihaat ja Itaisen Afrikan isoin Tjembe vaihtoivat omistajaa. Ja jos joku vaittaa joutuneensa joskus todistamaan sita etta tuotteesta pyydetaan ylihintaa, niin 150 arvoisen rungun kauppaaminen 4500 shillinkiin menee omalla moraalikasityksella rikoksen puolelle... Saihan tosin Benkkukin tingittya tjembensa kymmenesosaan lahtohinnasta, mika osoittaa jo jokseenkin ilmiomaisia kauppamiehen taitoja... Ja vaikka en mikaan kulinaristi asian varsinaisessa merkityksessa olekaan, niin illan setti Carnivoressa krokotiilinja ja strutsin lihoineen oli kertakaikkiaan paallikon setti.

Alkaneella viikolla onkin sitten toinen tahti kellossa. Mikali alkanut viikko mennaan taysin ohjelman mukaan maarat liikkuvat 195 kilsan kieppeille. Viikon kulminaatiopisteita ovat keskiviikon 10x1000m ja perjantain 3x5km. Seuraavalla viikolla kovat treenit ovat 400m:n vetosarja seka reipasvauhtinen harjoitus ja jakson viimeisella kovalla viikolla taas kymppi kertaa tonni seka viisikilsaiset. On se nimittain jo ihme jos ei talla treenilla ala lapsenomainen pyoreys katoamaan!

Treeniväsymystä liikenteessä

2011-03-27T14:33:00.009+03:00

Viikon setti:

Ma ap 12km 4.47/km ip. 14km 4.53/km + voima
Ti ap 15km TV 3.54/km, yht 21km ip 10km 5.10/km
Ke ap. 10km 4.55/km ip. 8km kova 3.18/km, yht 16km
To ap. 10km 5.00/km ip. nopeusharjoitus, yht 13km
Pe ap. 10km 4.50/km ip. 15x400m ka. 69 /1,5, yht 13km
La ap. 13km 4.54/km ip. 12km 5.17/km (mäkireitti) + voima 40
Su ap. 23km 4.55/km

Hivenen ailahtelevaa on tälläkin kaudella treenaaminen: tammikuussa yli 700km, helmikuussa pohjevaivan takia noin 250km ja tässä kuussa taas yli 700km. Hyvähän se on että silloin tällöin pystyy edes hieman ulkoilemaan.

Viikon kovat treenit menivät ihan pätevästi. Tiistaina juoksin aamuyöstä eli klo 7.30 aikaan 15km puolireipasta tien laidassa pikkaisen alle neljän vauhtia valmistaakseni ruhoani keskiviikon rypistykseen. Silloin mentiin saman autotien laitaan jossa systeemi oli sellainen, että ensin 3km nousuvoittoisesti 10.18, täyskäännös ja loppu vitonen laskuvoittoisesti 16.10:een. Taisi jopa yksi kilometri mennä 3.34 ja kone huusi aivan täböllä, mutta nousukin oli ihan kohtalainen.

Perjantaina käytiin Benkun kanssa Chepkoelelissa pistämässä hiekkarataa rullalle - setti josta oheiset kuvatkin ovat. Ja kuvathan eivät huhuista huolimatta ole photoshopattuja.., Settinä meitsillä 15x400m "rennosti" puolentoista minuutin palautuksissa. Aloittelin setin 71 vauhdeista ja lopettelin 65:een, eli ihan pätevä treeni. Loppuviikko menikin aivan koomassa ja Benkku melkein tiputti pitkällä lenkillä vetämällä yhden kilsan 4.50:een loivaan ylämäkeen... Toisaalta onpahan alla 4 kovaa viikkoa putkeen yli 170 kilometrin keskiarvolla. Ensi viikko on tarkoitus ottaa vieläkin lungimmin eli juosta noin 100km, juosta torstaina 10km tv-kovaa sekä käydä viikonloppuna ottamassa Nairobi turistireissun myötä haltuun. Pari kuukautta ensimmäisiin ratakisoihin aikaa, ja toistaiseksi homma menee aikaisempiin kausiin verrattuna enemmän kuin hyvin.

Hyvää kimpoilua

2011-03-20T10:18:00.004+02:00

Viikon treenit:

Ma ap. 14km 4.44/km ip. 13km 4.43/km (korkeus yli 2700m)
Ti ap. 2km + 13km TV 3.53/km ip. 10km 5.04/km
Ke ap. 10km 4.56/km ip. 10x1000m 3.13...2.55 (ka 3.08) /3, yht 17km
To ap. 10km 5.15/km ip. nopeusharjoitus, yht 13km + voima
Pe ap. 10km 5.09/km ip. 12km reipas 3.39/km, yht 18km
La ap. 14km 4.50/km ip. 12km 5.14/km (mäkireitti) + voima
Su ap. 26km 4.52/km
Yht 182km

Kuluneeseen viikkoon tulikin ihan mukava setti harjoituksia. Ainoa huonompi puoli oli se, että kun viimeiseen pariin kuukauteen ei ollut tullut vettä juuri nimeksikään niin tiistaina alkoi sateet jotka jatkuivat koko loppuviikon. Syytäkään ei täydy kaukaa hakea kun Benkku pamautti paikalle juuri samana päivänä sateiden kanssa...

Maanantain lenkki oli hienoin vähään aikaan. Juostiin se Obedin kanssa Chepkoriossa 2700-2800 metrin korkeudessa ja maisemat eivät todellakaan olleet hullummat. Yllättävän vähän korkeus tuntui, vaikka ylämäissä joutui vähän puhaltamaankin. Keskiviikon tonnit olivat puolestaan ensimmäinen hyvä kova harjoitus pariin viikkoon. Rata ei ollut sateesta mennyt ihan huonoonkaan kuntoon ja 3.10 vauhti tuntui sen verran siedettävältä että vikan vedon sieti raastaa 2.55:een. Perjantain reipas oli fiilikseltään vähintään yhtä hyvä treeni ja vauhtia sai hieman pidätelläkin loppumatkasta. Toisaalta eipä korkeuden varaan voi enää paljon vauhdin hitautta laittaa kun vuoristossa on joulukuulta asti oleiltu. Ensi viikolla tiedossa on määrältään samanmoinen viikko tehojen hieman noustessa.

Nyt täytyykin alkaa seuraamaan livetulospalvelusta muuan Henry Mannisen edesottamuksia Roomassa, Måren raastoa Lissabonissa sekä MM-maastoja.

Nousussa?

2011-03-13T08:40:00.003+02:00

Viikon saldo:

Ma aamu 14km 4.40/km ap 12km 4.55/km + lihaskuntoa
Ti aamu 15km 3.46/km, yht 18km ip 11km 4.48/km
Ke aamu 10km 4.41/km ip 15km 4.35/km
To aamu 12km 4.39/km ip 9km 4.46/km + 10x100m /100m + 2km
Pe aamu 8km 4.48/km ap 6x1000m 3.13-3.08 /3, yht 12km
La aamu 14km 4.34/km ap 10km + voima 45'
Su aamu 26km 4.33/km
Yht. 175km

Mennyt viikko on antanut taas pikkaisen uskoa tekemiseen. Kohtuullisen sitkeä pohjevaiva on ainakin toistaiseksi voitettu kanta, ja loppuviikon lenkeillä tuli jopa muutamia askelia lenkillä jolloin lonkassa ei ollut aivan tolkutonta kipua. Tulehduskipulääkkeillä on toki osansa asiassa, mutta tilanne näyttää taas ensimmäistä kertaa pariin viikkoon varsin hyvältä. Kovissa treeneissä saa silti huomata miten kahdenkin viikon juoksutauko rankaisee, ja etenkin perjantain tonnit olivat sellaista tervanjuontia ettei paremmasta väliä. Vielä kun lämpötila juuri ennen puolta päivää oli varmaan lähellä 30 astetta niin kovien harjoitusten osalta on pakko mennä siihen, että radalle lähdetään kello 6 aamulla. Treenin aiheuttama nestevajaus kun ei muutenkaan palautumista ainakaan edistä.

Nyt kun vaivat ovat ainakin aavistuksen hellittäneet on seuraaville viikoille pystytty tekemään jopa harjoitusohelmaa. Edessä siis kaksi kovaa viikkoa ennen kevyempää palautteluviikkoa. Määrää on tarkoitus molemmilla viikoilla naputtaa noin 180km. Kovempina treeneinä ensi viikolla on tiedossa tiistaina 15km tasavauhtista 3.55/km, keskiviikkona 10x1000m sekä perjantaina 12km reipasta 3.45 vauhdilla. Siihen vielä yksi nopeustreeni, kaksi voimaharjoitusta ja pitkä lenkki niin perustreeniviikko onkin kasassa.

Vaivoja vaivojen peraan

2011-03-05T11:58:00.012+02:00

Ensiksi viikon ulkoilut:

Ma aamu. 15km 4.24/km (5.30..3.45) ip. hieronta
Ti aamu. 15km 4.23/km ap. 10km 4.44/km + voima 40'
Ke aamu. 14km 4.40/km ap. 12km 4.59/km
To aamu. 15km kiihtyva 5.20..3.20, 3.59/km, vika 10km 3.38/km ip. 12km 4.53/km
Pe aamu 10km 4.43/km ip. 16km 4.32/km
La aamu 14km 4.34/km ip. 4km vr + lihaskuntoa + 2km vr
Su pitka lenkki

Jalleen kerran homma nayttaa paperilla ja numeroiden valossa edes hieman paremmalta mita todellinen tilanne on. Ensinnakin tietysti kovat treenit puuttuvat taysin, silla pohkeen kanssa ei ole viela uskaltanut kovaa lahtea juoksemaan. Toisaalta heti kun pohje alkoi paranemaan oltuaan viimeisimmilla lenkeilla jo taysin kivuton, iski tilalle helvetillinen lonkkavaiva jonka kanssa alkaa olemaan jo tassa vaiheessa aika toivoton fiilis. Illalla on tiedossa jalleen fysioterapeutin kasittely, ja pitaa toivoa etta sielta tulee jotain helpotusta taman sekundakropan kanssa ulkoiluun. Maaraa - varsin tuskallista sellaista - on toki tullut ihan riittavasti, huomisen aiotun pitkan lenkin pituudesta riippuen 160-170km, mika on tietysti parempi kuin ei mitaan, vaikka joukosta ne kehittavat treenit puuttuvatkin.

Eldoretissa treenaaminen on muuten maistunut siina missa Itenissakin. Vauhdit on helpompi pitaa aavistuksen reippaampina, ei niinkaan 300 metria alemman korkeuden vaan tasaisempien maastojen vuoksi. Saipasta on saanut hyvin treeniseuraa aamulenkeille jotka ollaan juostu seitsemalta. Toisen treenin olen yleensa pyrkinyt juoksemaan huomattavasti kevyemmalla tunteella laheisella nurmiradalla, joko ennen lounasta tai vasta iltapaivalla.

Eilisella iltapaivalenkilla taas sai kokea taas tilanteen minka on vaikea kuvitella tapahtuvan Suomessa. Kolme kilsaa ennen lenkin loppua olin ohittamassa pyoraa taluttanutta paikallista jamppaa. Ei tietoakaan kaverilla mistaan juoksukamoista, siviilikuteet kenkia myoten paalla. Kaveri lahti, niin kuin taalla usein kay, muzungon kanssa juoksemaan eika nakojaan millaan halunnut paastaa meitsia edes rinnalle pysytellen pari askelta koko ajan edella. Polkupyora tuli "katevasti" sivussa mukana. Eka km juostiin 4.20 ja kun en paassyt kaverista ohitse, niin vauhti kiihtyi: ei nyt joku pyoraa taluttaen siviilikamoissa voi sentaan meitsia jattaa, vaikka niita kovia treeneja ei alla olekaan... Toka kilsa neljaan minsaan ja kaveri edelleen pyoransa kanssa pari askelta edella. Siina vaiheessa meitsilla oli reilu kilsa lenkkia jaljella ja kelasin etta on se nyt perkele jos ei pyoraa juosten taluttavasta random-jannusta paase ohitse. Mita enemman kiihdytin niin saman teki kaveri, ja huolimatta siita etta juoksin vikan kilsan 3.20:een, niin en paassyt edes kunnolla rinnalle. Kaytannossa siis normikaveri, ei mikaan juoksija, veti kylmiltaan, siviilikamoissa, pyoraa samalla vierellaan kuljettaen cooperin yli 2000 metrin korkeudessa huonolla vauhdinjaolla reiluun 3000 metriin pahemmin puuskuttamatta. Ei tapahdu samaa Suomessa vaikka annettaisiin parituhatta metria korkeudessa ja vaikka sen fillarinkin verran tasoitusta.

Tyomaalla jalleen

2011-02-26T11:22:00.007+02:00

Viiden paivan Suomen reissun jalleen ollaan palattu sorvin aareen eli Eldoretiin 2000 metrin korkeuteen. Pikavisiitista kylmyyteen ei loppupeleissa jaanyt kovin paljon kerrottavaa, ja reissun merkittavin funktio taisikin olla varustetaydennys: taas on uutta tossua mita kuluttaa. Viela kun reissun aikana siivooja pesi vanhat ransistyneet Puman taysin uudennakoisiksi, niin kylla kelpaa.

Pohjevaivan osalta juoksutauko ei tuonut mitaan havaittavissa olevaa muutosta, ja ensimmainen lenkki eilen oli ihan yhta kivulias kuin taalta lahtiessakin. Oppihan taas sen, etta kun vaivat iskevat, niin ei muuta kuin kipulaaketta naamariin ja takaisin tiestolle... Aamun kympin kevyella lenkilla juoksu oli kivualiasta, mutta ei sentaan kinkkaamista. Jotenkin vaivaa taytyy kevyen juoksun lisaksi yrittaa hoitaa, ja toistaiseksi menetelmina on kevyt hieronta, sahkohoito, tulehduskipulaakitys, kylmahoito, venyttely ja kompressiosukkien kaytto, joista viimeisen tosin menee jo toivotaan toivotaan -linjalle. Tyylikkaathan ne toki ovat, sita ei voi kieltaa.

Muilta osin on mukava olla jalleen lammossa. Matkustus kesti talla kertaa kaksi kokonaista vuorokautta sisaltaen yot Lontoossa ja Nairobissa. Budjettimatkustajalle homma ei tule kuitenkaan tolkuttoman kalliiksi: halvimmat lennot mita olen ikina Keniaan saanut (540 euroa edestakaisin), majoitus Lontoossa 30 euroa ja Nairobissa 19 euroa seka noin 300 kilometrin matka Nairobista Eldoretiin matatulla 6 euroa - hinta, josta ei kehtaa alkaa tinkaamaan. Paluu Suomeen on edessa kaksi vuorokautta ennen SM-maastoja, joten hyvin on aikaa hioa kuntoa kunhan jalan saa ensin kuntoon.

Hallikausi ohi

2011-02-18T13:23:00.006+02:00

Harjoituksellisesti lähes täydellisesti sujuneen tammikuun jälkeen on alkanut homma mennä takaisin perinteisemmälle lunta tupaan -linjalle. Viime lauantaina - vatsataudista toivuttuani - viimeistelytreeni SM-halleihin meni vielä jokseenkin hyvin. Treeninä oli 12x400m puolentoista minuutin palautuksella Eldoretissa 69-67 vauhdilla sekä viimeinen 64:ään. Oikeastaan parhaimpia treenejä mitä olen siis Keniassa tehnyt, jota tosin varjosti jatkuva pohkeen kiristely, johon näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt suhtautua vakavammin jo yli viikkoa aiemmin. Helpommin toisaalta sanottu kun tehty, sillä jos joka kiristelyn ja kolotuksen takia aletaan passailemaan niin muuta ei sitten ehdi tekemäänkään. Harjoituksen jälkeen pohje heitti sellaiseen suojakramppiin että loppuverryttely oli vajaan kilometrin mittainen. Sunnuntain 10km:n kevyellä lenkillä tilanne ei vakuttanut vielä kovin huonolta ja maanantain juoksuton päivä oli määrä auttaa vaivaan. Tiistaiaamuna lenkki päättyi kuitenkin kilometrin jälkeen samaan hirttävään tunteeseen pohjelihaksessa. Kun vaihtoehtoina on yrittää puoliväkisin kituuttaa hallit läpi ilman mitään takeita jalan juoksukelpoisuudesta sekä vaivan hoitaminen samantien pois päiväjärjestyksestä, niin valinta ei ollut kovin vaikea. Seuraavat juoksulenkit ovat siis edessä Kenian maaperälle taas päästyäni reilun viikon päästä. Paljon ei auta toisaalta surkutella, sillä asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Paitsi että Botnia -kisojen loppusaldo oli murheellinen, niin lyhyeen loppui myös Itenissä pitkällä lenkillä vedättäneen brittimailerin kausi.

Vuoristoharjoittelusta

2011-02-10T16:35:00.003+02:00

Aikani kuluksi kirjoittelin perusasioita vuoristoharjoittelusta juoksijan nettisivulle. Tekstinpätkän voi lukaista täältä.

Speed work

2011-02-06T10:49:00.010+02:00

Viikon treenit:

Ma ip. 14km 4.41/km
Ti ap. 10km 5.05/km ip. 10km 4.42/km + voima 45'
Ke ap. 8km 4.46/km ip. 8x1000m Itenissä ka. 3.10 /2,5, yht 14km
To ip. 14km 4.40/km
Pe ap. 12km 4.50/km ip. 12km 4.40/km + voima 45' + hieronta
La ap. 14x200m "31.3...29.9 /2, yht 10km ip. 14km 4.46/km
Su ap. 20km TV 4.11/km

Parin suhteellisen kovan yli 180 kilsan viikon jälkeen kulunut viikko oli määrällisesti pikkaisen helpompaa ennen selkeästi kevyempää jaksoa, johon mahtuu myös SM-hallit. Tammikuussa tuli juoksua sen verran mukavasti että nyt pystyy ottamaan pikkaisen rennommin, vielä kun saisi tuon painonnousun pysymään jotenkin kurissa... Keskiviikkona oli tarkoitus tehdä 10x1000m ja viimeisissä vedoissa ottaa ihan kunnolla irti, mutta treeni oli yhtä tuskaa alusta asti. Siihen nähden 3.10 vauhti oli jopa ihan siedettävää. Siinä vaiheessa kun piti alkaa kunnolla iskemään niin pohje hirtti kiinni ja treeni loppui siihen. Perjantain hieronnassa Qatarin maajoukkuehieroja - joka toivottavasti meinaa sitä että kaveri tietää mitä tekee - mankeloi meitsin siihen kuntoon että olo oli kuin sodasta selvinneellä. Pohjekin tosin tuntui sen jälkeen hieman paremmalta.

Eilen haettiin hieman rytmiä lyhyillä vedoilla, ja ainakin täällä Hatcissa on sen verran nylkkyä porukkaa tällä hetkellä liikenteessä, että treenistä saattoi puhua nimellä "speed work". Vaikka palautukset olivat suhteellisen pitkät niin treeni on ainakin mulle huomattavasti kovempi kuin sama harjoitus merenpinnan tasolla ja tartanilla minuutin palautuksin. Vikan vedon viimeistä 50 metriä lukuunottamatta juoksu pysyi sentään ihan hyvin kasassa.

Tänään oli tarkoitus juosta palauttava puolipitkä lenkki, mutta haaveet palauttavasta sai unohtaa siinä vaiheessa kun lenkkiseuraksi lyöttäytyi tonnivitosen 3.38 britti ja puolikkaan 1.06 venäläinen. 4.10:n alkumatkan tasaisella ja myötätuulivoittiosella pätkällä oli vielä ihan kevyen puolella, mutta kun viimeinen kahdeksan kilsaa tultiin nousuvoittoisesti ja törkeeseen vastatuuleen, niin hyvä että pysyi edes reippaan puolella. Sen mitä on muutamista treeneistä brittien kanssa voinut päätellä, niin kevyelläkin lenkillä ei paljon säästellä ja myös puhtailta mailereilta löytyy ihan kiitettävästi kestävyyttä. Kontrasti 13.30 virolaisen treeneihin on melkoinen.

Leiriä tulee tiistaina täyteen 7 viikkoa, joten viimeisiä aletaan vetelemään. Nyt kun vanha kaveri kantapääkipu on jälleen palannut niin kovin pitkälle menevistä suunnitelmista on turha puhua, mutta ensi viikko on joka tapauksessa kevyt noin 90 kilometrin viikko. Tarkoitus olisi tehdä ainoastaan yksi kovempi harjoitus, 12x400m torstaina. Paluu Suomeen koittaa 18.2, ja heti seuraavana päivänä pitäisi kisata halleissa 1500 metriä ja päivää myöhemmin 3000 metriä. Suomen keleistä ei ole tarkoitus nauttia sen pidempään, vaan seuraavaksi keskiviikoksi on varattu lento takaisin Keniaan. Seuraavan leirin kesto on 11 viikkoa ja paluulento varattu kaksi päivää ennen SM-maastoja, joten leirivuorokausia on vielä jonkin verran edessä.

No more panorama

2011-01-30T14:10:00.007+02:00

Ma ap 15km 4.56/km ip 8km 4.44/km + kuntopiiri 90’
Ti aamu 10km 5.00/km ap 16km 3.40km, yht 22km
Ke aamu 10km 4.46/km ap 10km palauttava 5.19/km
To aamu 10km 4.59/km ap 13km 4.50/km + koordit + 10x100m /100m + 2km, yht 17km
Pe aamu 10km 5.01/km ap 12x400m 69...67, vika 63.3 /2, yht 14km
La ap 15km 5.20/km (mäkireitti) ip 10km 4.56/km + voima 40’
Su ap 32km 4.20km
Yht. 183km

Kuten näkyy, kovin paljoa ei harjoitukset viime viikosta muuttuneet. Reipas lenkki oli tällä kertaa pikkaisen pidempi, mutta vauhdiltaan maltillisempi. Perjantain tonnien tilalla oli nyt pikkaisen vauhdikkaampi harjoitus eli tusinan verran nelosia pitkähköllä palautuksella. Eipä siitäkään treenistä jäänyt paljon kerrottavaa kun viimeisessä vedossa SE-mies jätti kirissä meitsin melkeinpä kirjaimellisesti nielemään pölyä paikallistenkin jo innostuessa kannustushuutoihin. Tänään tuli sitten viikon päätteeksi toisena sunnuntaina peräkkäin juostua Itenistä Eldoretiin lasku- ja myötätuulivoittoinen pitkä lenkki, joka on oikeastaan ainoa tapa omalla kestävyyspohjallani pitää harjoitus edes melkein kevyen puolella. Henakin oli mukana, mutta pelkästään miehen poskien takia Kerio Viewin listalle ilmestynyt (sopii käydä tarkistamassa) jälkiruoka Puffy Pancakes oli tainnut tehdä tehtävänsä ja lenkki oli hieman lyhyempi.

Perjantain ratatreenin yhteydessä tuli myös pitkään jauhettua erään 13.30 juosseen eurooppalaisen kanssa treeneistä ja etenkin korkealla treenaamisesta. Itsehän en harjoittelusta ja sen fysiologiasta ymmärrä sen enempää kuin juuri mistään muustakaan, etenkin kun tullaan vuoristoharjoitteluun, joten kokemusten vaihtaminen oli ihan mielenkiintoista. Kaverilla oli leiriä siinä vaiheessa jäljellä enää viisi päivää, joten rataharjoitus oli melko maltillinen 4x (600m+400m+200m) parin minuutin palautuksin. Homma oli, toisin kun itselläni käytännössä joka rataharjoituksessa, koko ajan rennon ja helpon näköistä vaikka kutoset liikkuivat 1.40:n pintaan, neloset 64:ään ja kakkoset 28:aan. Pistää miettimään, tasoeromme huomioon ottaen, että omissakin vetovauhdeissa ainakin tässä vaiheessa kautta voisi huoletta painaa jarrua. Viikko-ohjelma muutenkin oli jokseenkin maltillinen, joka sunnuntai lepopäivä kuten useimmilla kenialaisilla ja määrää 140-150 kilometria viikossa. Peruslenkkien vauhti kaverilla on hyvin maltillinen noin 5 min / km. Kovemmissakaan treeneissä ei koskaan vedetä kaikkia irti, vaan aina jätetään reilusti pelivaraa. Turha se on itsekään odottaa juoksun rentouden kehittyvän kovemmissa vauhdeissa jos aina vedetään naama irvessä… Pyramiditreenin lisäksi viikkoon osuu kaksi muuta kovempaa treeniä, vauhtikestävyystonnit maltillisilla vauhdeilla sekä mäkitreeni. Ensimmäisenä Kenian treenivuotenaan 2007 kaveri kertoi juosseensa ainoastaan kevyttä lenkkiä, siis todella kevyttä pitkästi yli viiden minuutin vauhtia, ja sen jälkeen juosseensa hallissa kolmosen 8.10. Siinä on ainakin osattu ottaa kaikki vuoristohyöty irti. Ja jos tästä kaikesta jotain itse voisi kerrankin yrittää ottaa opiksi niin ainakin sen, että tässä vaiheessa kautta pitäisi tajuta välttää kunnon ulosmittaamista harjoituksissa, tähdätä jatkuvuuteen ja tasaisen hyviin mutta maltilliseen treeniviikkoihin sekä pitää kevyiden lenkkien vauhdit kurissa. Kuten näkyy, loistavasti on onnistuttu…

Tammikuu on siis takana ja harjoituksellisesti ei auta valittaa. Määrää tuli yhdestä kevyesti viikosta huolimatta pari kilsaa vajaat 700 kilometria ja kaikki ohjelmassa olleet kovat harjoitukset menivät suunnitellusti. Säännöllisestä venyttelystä ja hieronnasta tuskin on ollut haittaakaan. Ainoa mistä on hieman joutunut tinkimään on ollut voimaharjoittelu, mutta sitä on onneksi syksyllä tullut tehtyä senkin edestä, mikä ei toki näy missään. Pingiksessä tappioton putki kaksinpeleissä jatkuu, vaikka Henan kanssa se viisi peliä päivässä pelataankin. Tänään on itse Musse tarjoutunut haastajaksi, joten putki on uhattuna.

Ja jos muuten legendaarinen valokuvaaja Mark Shearman lukee jollain käännösohjelmalla blogiani - mitä pidän lähes varmuutena - niin pahoittelut siitä parin miljoonan dollarin kamerasta. Taisi jäädä vähäksi aikaa viimeiseksi kuva meitsistä ja Henasta, sillä paitsi että nenäni pisti kameran linssin uusiksi niin Henan posket varmistivat että kaikki mahdolliset panorama -asetukset taatusti tuhoutuivat lopullisesti.

Elamaa Puff Daddyn varjossa

2011-01-23T12:27:00.012+02:00

Viikon setit:

Ma ap 15km 4.49/km ip 10km 4.46/km + kuntopiiri 60'
Ti ap 8km 5.04/km ip 12km 3.31/km, yht 20km
Ke ap 19km 4.55/km ip 10km 4.55/km + kuntopiiri 90'
To ap 10km 5.05/km ip 8km 5.05/km + koordit + 10x100m /100m + 2km
Pe ap 8km 4.55/km ip 4km + 8x1000m (Itenissa) 3.15...3.00 /3 + 3km
La ap 16km 4.49/km ip 11km 4.56/km + voima
Su ap 32km 4.21km
Yht 186km

Jo ekasta Kenian reissusta on ollut tapana spotata julkkiksia kuljeskelemassa Eldoretin ja Itenin pölyisiä kujia. Ensimmäisenä isona kalana huomattiin Benkun kanssa vuonna 2008 Denzel Washington, ja eipä mennyt aikaakaan kun samaan matatuun änkesi nyrkkeilymaailman moguli Don King. Tällä keikalla ei olla jääty yhtään huonommaksi: matatu-asemalla nähtiin Henan bongaamana Usher ja Barack Obama, sekä viime viikolla Kerio Viewissä punaisista aurinkolaseistaan helposti tunnistettavissa ollut U2:n Bono. Paras setti tosin oli Kerio Viewin illallisella spotattu Samuel L. Jackson. Myös Uusi-Seelantilaisen treenikaverin Tomin reaktio oli suhteellisen vilpitön osoittaessani Sampan istuvan viereisessä pöydässä: "Oh really?" Lisäksi nythän mulla on treeniseurana Puff Daddy, lempinimi jonka australialainen maratoonari antoi Henaattorille kerran nähtyään äijän lärvin. Kuulemma molemmissa poskissa on kilo liikaa, mikä tekee ilmanvastuksena 5 sekkaa tappiota kilometrille. Tottahan se mies puhuu.

Treenillisesti homma on mennyt muuten ihan mukavasti mutta Puff Daddy tahtoo aina laittaa pikkaisen paremmaksi. Tiistaina se veti samaa reipasta lenkkiä 3 km pidempään, lauantaina samat tonnin vedot pikkaisen kovempaa ja tänään pitkän lenkin tietysti kilometrin pidempänä. Ja kun ajattelin juosta kerrankin hieman määrää, niin se jätkä meni ja juoksi 224km:n viikon. Anonyymit voisivat muuten tulla taas kertomaan miten me ei treenata... Tonnin vauhdit olivat tällä viikolla lähinnä sen vuoksi edellistä vastaavaa treeniä hitaampia että tein treenin Itenin perunapellolla. Tai siis urheilustadionilla. Se parinsadan metrin korkeusero suhteessa toiseen kenttäänkin vaikuttaa kummasti.

Pari hyvää heittoa on taas tullut kuultua viimeisen viikon aikana. Espanjalaisen 13.40 vitosen kaverin heitto aamiaisella halutessaan paahtoleipänsä paahdettuna - can you toast me - oli suhteellisen legendaarinen. Toisen kaverin kuitti "I though I already toasted you at the morning run" ei ollut myöskään huono. Äsken Kerio Viewiin kävellessäni pikkuskidin heitto "are you gonna fly" viitaten täällä suosittuun riippuliitoon oli myöskin ihan asiallinen. Näin toistaiseksi kovimman treeniviikkoni jälkeen ei paljon lennetä...

Reipasta maararuhtinaan voljyssa

2011-01-18T15:30:00.007+02:00

La ap 10km ip. 9km + voima
Su ap 17km 4.12/km

Ma ap 15km ip 10km + kuntopiiri 60'
Ti ap 8km ip 12km 3.31/km, yht 20km

Treenikeskuksessa on viimeisten viikkojen aikana voimasuhteet muuttuneet kun alun alkaen 10 ihmisen suomalaisdivisioonasta on enaa meitsi jaljella, joskin mm. kamppikseni Tomin mielesta kestamista sita on siinakin maarassa. Brittilegioona sen sijaan vaan kasvaa ja kohta alkaa olemaan koko pitkanmatkan maajoukkue Hatcissa majoittumassa. Sunnuntaina olikin pakko lahtea kokeilemaan miten britit lenkkejaan juoksevat. Porukan piti juosta pitka kevyt lenkki, joten lahdettiin suomalaisedustuksella mukaan. Kevyehkon alun (eka km 4.30) jalkeen vauhti oli samantien 4 minuutin paremmalla puolella 4.01 juosseen Stephanie Twellin tempoessa koko ajan keulilla. Tappoylamaissakaan ei ollut tietoakaan hollayksesta vaan naismailerit raastoivat molemmilta puolilta ohitse hengitys maksimeilla. Jos tuo on kavereitten kevyt lenkki, niin pakko paasta nakemaan se tv-kova, etenkin kun Mussekin valitteli vauhdin olevan turhan kovaa pitkalle lenkille. Loppumatka nahtiin viisaammaksi juosta pienemmalla porukalla ihan vastakkaiseen suuntaan...

Tanaan iskettiin wannabe-maararuhtinas Maunon (215km:n viikkotahti) ja Matin kanssa reipasta jo ennen puoltapaivaa. Kulku oli ihan asiallista ja keskivauhti 12 kilsalla oli 3.31, kun toissaviikolla mentiin 3.47/km ja viime viikolla 3.37/km. Enempaa ei tuosta tarvitsekaan vauhtien enaa kiihtya, jotta jaa pikkaisen pelivaraa suhteessa tv-kovaan. Nelja viikkoa kun on nyt leiria takana niin alkaa sopeutumista olla tapahtunut sen verran kun sita nyt ylipaataan tapahtuu. Puolivali kauden ensimmaisesta leirista takana, ja kun ainakin viela tassa vaiheessa olisi tarkoitus hallien jalkeen viettaa nailla leveysasteilla lepolomaa SM-maastoihin asti, niin eipa tarvitse naihinkaan paivityksiin skandinaaveja lahitulevaisuudessa odotella.

Niin kenialaista

2011-01-12T19:29:00.009+02:00

Kevyellä viikolla ei ole paljon harjoituksissa kertomista, joten on paikallaan avata hieman leirielämään liittyvää vapaa-ajan viettoa. Perussettihän on se, että aina välillä heikon hetken koettaessa, kuten tämänpäiväisen 10km tv-kovan (lue: max) jälkeen, käydään viereisessä Kerion Viewissä skrutaamassa mahtisafkat naamioon, esimerkiksi pannukakut jäätelöllä tai jotakin vastaavaa. Vaikka kyseessä on varsin hieno paikka, palvelussa on aina omat erikoisuutensa. Ehkä hienoin hetki oli vajaa viikko sitten. Olin siis tilannut kalj... kahvit ja valmis tilaamaan pöydän vieressä passissa olleelta naistarjoilijalta toisen mokoman. Vielä tässä vaiheessa sanoin selkeällä äänellä "pardon" ja vinkkasin kädellä että voisin tilata. Tarjoilija katsoi n. 20 cm ohitseni lasittunein silmin mutta ei huomannut lähestymisyritystäni. Yritin uudelleen nostaen desibelitasoa parikymmentäpykälää ja tein kädelläni sivuttaisliikettä muijan naaman edessä - sama lasittunut katse. Tässä vaiheessa Mauno nauroi vieressä aivan kippurassa ja vaati yrittämään uudestaan. Nostin persettäni tuolista, huusin pardon viittilöiden molemmilla käsilläni muijan naaman edessä, mutta sama lasittunut katse pyyhki ohitseni kaukaisuuteen. Vain massiivinen alligaattorimainen haukotus jäi täydellisestä setistä puuttumaan. Harkitsin jo punaisen huomioraketin sytyttämistä muijan naaman eteen tajutessani, että jutut silmät auki nukkumisesta eivät ehkä sittenkään ole pelkkää urbaania legendaa... Lienee sama tarjoilija joka kahvia tilatessani toi mulle pannullisen kuumaa vettä (vaikka en kahviasiantuntija olekaan erotan kyllä kuuman veden kahvista) ja joka unohti laskuttaa tämänpäiväisestäkin laskustani yhden light-kolan.

Maanantaina pidin muuten lepopäivän paitsi että kävin hieronnassa. Tavallisesti olen hierotuttanut itseni Paulolla, mutta nyt oli uusi kaveri kyseessä. Olin varautunut hyvin etukäteen vetämällä polvivaivaani ravihevosten kipulääkkeitä, joten ainakaan ajatus ei kulkenut yhtään normaalia rivakkaammin. Kaveri aloitti hieronnan ihan asiallisesti jalkapohjista ja pohkeista hokien samalla levyä "these legs are made for marathon, seriously" ja sama viisi kertaa uudestaan. "Training in Kenya 2 months and 2.07 nothing" kaveri todisteli levyn jaatya entista pahemmin paalle eikä varmasti tajunnut kuinka väärässä saattoi ollakaan. Jannun siirtyessä hieromaan sormia (lue: sormia) aloin hieman epäilemään mitäköhän tuleman pitää. Päänahan hieronta oli jo riittävän outoa, mutta enpä ole ennen käynyt hierojalla joka käyttää eniten aikaa vatsan hierontaan. Oli pakko pistää silmät kiinni kaverin painellessa vatsaa ja hokiessa "relaxia". Kuvittelin jo hetken olevani jossain Henan järkkäämässä piilokamerassa kaverin siirtyessä alavatsan seudulle vain muistaakseni, että hetkeä myöhemmin Maunolla itsellään oli sama käsittely edessä. Jannu siirtyi onneksi etureisien kautta penikoihin ja homma oli voiton puolella. Maksoin sovitun hinnan ja lähdin matalalla profiililla (lue: helvetin rivakkaan) pelipaikalta pois. Hena tuli matkalla vastaan juuri lopetettuaan kovan treeninsä ja kyseli millainen hieronta on tiedossa. Totesin että "ihan ok, ehkä hieman erikoinen, mutta ilmoittele mitä olit mieltä". Pari tuntia myöhemmin Henalta tuli tekstari: "Hieroja oli ihan hyvä. Vois ottaa seuraavallakin kerralla. Vittu meinas paskat mennä housuun ku se alko mahaa hieroon."

Tänään olin myös kuvattavana. Normaalisti en Maunon kanssa samaan kuvaan suostu, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoa. Aamulenkkiä lopetellessamme joku kaveri siellä puskissa oli kameran kanssa ja räppäsi kuvan ennen kuin ehdin reagoimaan. Kaveri oli muuan Mark Shearman, joten annettakoon tämän kerran anteeksi. Kunhan saa Henan rajattua kuvasta pois niin enköhän ole jonkun Sport Illustratedin seuraavan numeron kannessa.

Oma lisänsä Keniassa harjoitteluun tuovat toki lisäksi teiden varsilla How are you:ta huutelevat pikkupojat ja -tytöt. Kukaan Keniassa harjoitteleva muzungo ei voi tätä ilmiötä välttää. Aluksi se toki tuntuu ihan hupaisalta, ajan myötä hajottavalta. Yleisin vastaus on toki fine, mutta Hena tekee poikkeuksen kaikissa kovissa treeneissään vastaamalla Juha Vuorista mukaillen "vittuuks se mulle kuuluu mitä mulle kuuluu". On muuten yllättävän vaikea lause heittää esim. tv-kovan vikalla kilsalla, mutta vaikea on kenialaisen pikkuskidin mitään heittää takaisinkaan. Loppuu ne how are you:t yllättävän lyhyeen.

Viikon treenit ovat olleet keveitä tämänpäiväistä raastokymppiä lukuunottamatta:

Ma lepo / hieronta
Ti ap. 14km kevyt
Ke ap. 6km ip. 10km tv-kova 32.06, yht 17km

Loppuviikko vielä kevyttä, jonka jälkeen alkaa seuraava kova jakso noin 170-180km:n viikkoannoksin.

Lepoviikko

2011-01-10T10:14:00.010+02:00

Menneen viikon tekemiset:

Ma ap 10km ip 9km + voima
Ti ap 8km ip. 15km 3.37/km, yht 21km
Ke ap 10km ip. 15km, sis 4x3xkoord + 8x100m
To ap 8km ip 14km + voima
Pe ap 8km ip. 8x1000m 3.19-3.20-3.17-3.14-3.10-3.03-2.56-2.51 /3, yht 15km
La ap 15km ip 10km
Su ap 26km 4.29/km
Yht 168km

Pari suhteellisesti kovaa viikkoa etenkin maarallisesti takana ja johan alkaa ensimmaiset paikat prakaamaan. Torstaina alkoi antibioottikuuri mahaprobleemaan ja perjantaina riesaksi tuli viela polvivaiva, joka on sen jalkeen tuottanut saannonmukaisesti kipua jokaisella askeleella. Tulehduskipulaakkeet siis viela paalle, joten normaali laaketasapainokin alkaa loytymaan. Pienista vaivoista huolimatta kaksi edellista kokonaista viikkoa eivat olleet huonoja (158 ja 168km), joten alkanut viikko on kevyt. Tanaan pelkastaan hieronta, muuten lepoa, ja viikkoon muutenkin vain noin 100km juoksua. Keskiviikkona on tarkoitus iskea 10km tv-kovaa ja triatleetti Tom on luvannut sitkutella mukana niin kauan kuin suinkin pystyy.

Viime viikolla vedin myos ensimmaisen kunnon raastotreenin Chepkoelelin kentalla eli parisataa metria Itenia matalammalla. Rami oli seurana ensimmaiset kuusi vetoa jotka vedeltiin vuorovedolla. Kuten sarjasta nakyy, olisi ollut parempi aloittaa samantien 3.10 vauhdista ja tehda tasainen sarja, mutta parempi tamakin kuin kunnon hydet. Vikat kaksi vetoa raastoin omalla vedolla ja eipa siina viimeisessa ollut tietoakaan siita pienen varan jattamisesta... Pienen tauon jalkeen todellisessa raastospektaakkelissa iskettiin Chepkoelin radan 800 metrin SE-lukemiksi 2.13 lievasti hyytyvalla vauhdinjaolla 64 & 69. "Mies on ruma kun se treenaa" dokumenttia odotellessa...

Lauantaina kaytiin katsomassa paikallista maastokisaa ja saatiin ihastella miten suomalaisjuoksija tuli ensimmaiseen mutkaan noin sijalla 10, ainoana ongelmana tosin se, etta naamasta valittyi hirvea maksimiraasto kun kenialaiset vasta kiihdyttivat matkaan. Shaheenkin oli mukana, mutta eihan se naissa kisoissa parjaa, joten han keskeytti juostuaan 12km:n kisassa 2km keulan tuntumassa. Kisojen katsominen taalla ei jata ketaan kylmaksi... 23. paiva tammikuuta on tiedossa viela selvasti isompi ja varmaan myos kovatasoisempi Discovery -maastokisa Eldoretissa, ja sinne olisi tarkoitus itsekin lahtea mukaan. Erittain kovana tavoitteena voisi olla tulematta kierroksella ohitetuksi 12km:n kisassa.

Rentoa oleskelua

2011-01-05T09:20:00.013+02:00

Viimeaikaisia tekemisia:

Ma ap. 8km 5.04/km ip. 12km reipas 3.47/km, yht 18km
Ti ap. 10km ip. 6km 4.46/km + voima
Ke ap. 10km 5.03/km ip. 15km sis. koordit + 8x100m rullaukset
To ap. 8km 5.09/km ip. 12km 4.58/km + voima
Pe ap. 8km 4.56/km ip. 12km kevyt
La ap. 15km 5.03/km ip. 10km 4.48/km
Su ap. 26km noin 4.20/km, loppu kiihdytellen
yht 158km

Ma aamu. 10km 5.04/km ap. 9km 4.59/km + voima ip. hieronta 2h
Ti ap. 8km 4.59/km ip. reipas 15km 3.37/km, yht 20km
Ke ap. 10km 4.46/km ip. 15km, jossa koordit + 8x100m rullaukset

Kuten nakyy, pikkuhiljaa on paasty saannollisemman ulkoilurytmin makuun. Vauhdit on toistaiseksi pidetty kevyilla lenkeilla aika maltillisina, mutta pikkuhiljaa nekin varmaan lahenevat 4.30:nta kun sopeutuminen etenee. Treeniseurana on ollut Thijs Feuth, 1.07 puolikkaan juossut kaveri ja Tom Quirck, Uusi-Seelantilainen triathlonisti. Naamastaan levinnyt Manolokin on siella joukon jatkona yrittanyt pyristella mukana, mutta eikohan siitakin seuraa kovempiin treeneihin saa kunhan hiukan laihtuu ensin.

Kovat treenit ovat siis toistaiseksi olleet pari reipasta treenia. Tarkoitus oli jo viime viikolla laputtaa 8x1000m radalla, mutta melkein koko viikon vaivannut flunssa pakotti luopumaan ekasta raastotreenista. Kun kuumettakaan ei ollut niin pakkohan sita oli kuitenkin kevytta juosta. Sunnuntain pitkalla lenkilla Thijs hajotti meikelaista aika huolella, tasaisella patkalla mentiin 4.15/km ja viimeinen 12km tultiin lahes koko ajan vastatuuleen ja nousuun. Tiistain reippaan laputin Itenista Eldoon pain eli paaosin laskuvoittoista reittia ja myotatuulen avittamana. Liftaamalla paasi treenin jalkeen katevasti takaisin treenikeskukseen.

Perjantaina olisi sitten tarkoitus laputtaa tonneja, ja toivottavasti Rambosta saa niihin seuraa. Seuraava viikko on kevyt, ja mikali kaikki tahdet ovat kohdallaan, ensi viikolla nahdaan kenties koko vuoden suurin spektaakkeli: Happo ja Mauno Ugandassa! Edellisella vastaavalla reissulla meinasin jo paasta hengestani kun simpanssisaaren alfauros sinkosi kivenmurikan pari senttia meikelaisen paanupista ohi. Nyt on melkeinpa sama tyyppi matkaseurana, joten tuskin ainakaan vahemmalla selvitaan.

Kommelluksia ja hyvaa sopeutumista

2010-12-27T14:47:00.007+02:00

Edellisesta paivityksesta hommat ovat rullanneet omalla painolla eteenpain. Matkalaukku on edelleen "jossain" ja kylpyhuoneen ovi on mennyt kerran jumiin 10 minuuttia ennen lenkille lahtoani. Talla kertaa olin onneksi itse ulkopuolella, mutta ainoat lainajuoksushortsini kylpparissa. Onneksi lainaan loytyi raikean punaiset XXS-koon vetimet, jotka ovat saaneet osakseen ansaittua huomiota. Matatuunkin tuli yhtena paivana jaatya turvavoista jumiin ja mikas siina olisi ollut valkoisena miehina vetaa loppupaiva Eldoret-Iten valia turvavoihin jumittuneena, mutta onneksi vieressa olleelta kestavyysjuoksijanaiselta loytyi enemman ruista ranteesta kuin multa, joten paasin illaksi kampille. Kaksi numeroa liian isot lenkkarit ovat sen sijaan toimineet hyvin, toiset hieman sopivamman kokoiset lenkkarithan multa jo pollittiinkin. Sajannit tuossa vaittivat etta olisin muka jotain tassa sahlannyt, mutta namahan ovat taysin itsestani riippumattomia asioita ja on vain sattumaa etta ne osuvat aina mun kohdalle.

Tanaan tein ensimmaisen hieman kovemman harjoituksen. Itse asiassa jo lauantain puolipitka 18km oli vauhdiltaan hieman vauhdikkaampi, keskivauhti 4.38/km ja tasaisilla patkilla parhaimmillaan (lue: pahimmillaan) 4.15 luokkaa. Hollantilainen 2.20 maratoonari mielestani kylla puuskutti itseani enemman. Sehan se on milla kisatkin ratkaistaan. Taman paivan harjoituksen tarkoituksena oli juosta 8km:n aamulenkin jalkeen 18km, josta 12km reipasta sykkeella 145-160. Aerobisen kynnyksen tuntumassa siis. Pete (se toinen) lahti pyoralla kirittamaan ja muodosti sopivan blokin takaa ohi hurjasteleville matatuille. Lahdin rennosti loivaan alamakeen ja myotaiseen rullailemaan. Ekat kilsat liikkuivat 3.43, 3.33, 3.40 ja 3.41 sykkeen ollessa paaosin alle 150:n. Homman luonne muuttui kun kaannyttiin ympari ja alettiin juoksemaan vastaiseen ja loivaan nousuun. Vauhti pysyi niukin naukin alle 4 minsan ja syke huiteli 159:ssa kaymatta kuitenkaan koko treenin aikana yli 160:n. On se tarkka... Pahimpaan nousuun mahtui jopa 4.11 kilsa, mutta onneksi "suuressa viisaudessani" olin suunnitellut treenin niin, etta vika kolme kilsaa sai lasketella taas paaosin loivaan alamakeen. Vauhti vakiintui taas 3.30-3.40 tasolle ja fiilis pysyi helpohkona loppuun asti. Kokonaisvauhdiksi muodostui 3.47 mika ei aiempiin vuosiin nahden ole yhtaan hassummin pari numeroa liian isoissa tossuissa ja XXXXS:n shortseissa (pari X:aa tuli lisaa niiden kutistuttua pesussa).

Huomenna on viimeinen paiva sopeutumisjaksoa, jonka jalkeen lahtee normaali rytmi pyorimaan. Rambo-Oravakangas iski eilen sen verran kovat tonnit poytaan etta siina on itselle vahintaankin riittavaa kirittajaa mikali ohjelmaan osuu jotain lyhyempaa vetoa. Toistaiseksi kovista treeneista ei viela itsella ole suurempaa tietoa, koutsilla todennakoisesti viela vahemman (luulen sen muistavan tosin etta olen Keniassa leirilla), mutta ensimmainen oikeasti kovempi treeni on luultavammin tiedossa perjantaina. Tarkat analyysit ja spekulaatiot on silloinkin luvassa.

Leirielaman hienouksia: kenialainen joulu

2010-12-24T14:59:00.006+02:00

Enpa ole kolmen ja puolen vuoden blogikirjoittelu-urallani tainnut ennen paivitysta tehda jouluaattona, mutta Keniassa se ei ole mitenkaan erikoista. Taalla joulua vietetaan varsinaisesti vasta huomenna. Kuten siis nokkelimmat saattoivat jo paatella, mies on paassyt Keniaan saakka. Sen sijaan matkalaukku juuttui Istanbuliin ja hyvalla tuurilla saapuu tanne suunnille ennen leirin loppuani. Joka kerta kun olen leirilla ollut, olen ottanut reppuuni yhdet juoksutossut ja muut juoksukamppeet silta varalta etta laukku katoaa matkalla. Nyt ensimmaista kertaa otin riskin ja jouduin laittamaan kaikki viidet lenkkarini ruumaan. Onneksi nyt on sentaan lainassa puolitoista numeroa liian isot maastojuoksukengat, ja voi kuvitella, etta ilman rakkoja kantapaihin ei ensimmaisista paivista selvita. Sen jalkeen kaikki on mennytkin jokseenkin putkeen, mita nyt jain Hatcissa puoleksi tunniksi vessaan vangiksi ovenkahvan irrottua ja etta Nairobin lentokentalla meni nelja tuntia jonossa seisoskellessa kadonneen laukun kohtaloa selvitellessa. Taustoillani homma on alkanut vahintaankin hyvin.

Saavuin siis paikalle tiistaina, jolloin kavin holkottelemassa puoli tuntia 5 min/km juoksun tunnuttua aivan jarkyttavalta. Eilen juoksin 14 + 7km ja samantien kenialaisella rytmilla eli ensimmainen harjoitus 6.30 ja toinen ennen lounasta, valissa aamiainen ja paikkarit. Itsestaan se rytmi tahtoo taalla vain menna paalle, joskin silloin kun ohjelmassa on jotain kovempaa taytyy siita tinkia. Tanaan kaytiin aamulla lenkilla apinametsassa, mika siis tarkoittaa muille mukana olijoille muutakin kuin etta lahtevat mun kanssa metsaan lenkille. Ihan aitojakin apinoita siis nahtiin. Matkaa kertyi kympin verran, ja iltapaivasta kavin kentalla rullailemassa 8x100m. Ohjelmani kun ei ole kiveen kirjoitettu niin jokaisen lenkin pituutta ei tarvitse miettia metrin paalle, mutta vauhdin pitaminen rauhallisena on ollut ehdoton vaatimus.

Hatcissa on talla hetkella loistoporukka koolla ja treeneja ei tarvitse yksin kayda tekemassa. Suomalaisedustus on suhteellisen vahva, kymmenkunta Hatcissa ja pari muuta viereisessa paikassa Kerio viewissa. Ilmeisesti liiankin vahva, kun hollantilaiskaveri pelkasi mittavampaakin suomalaisinvaasiota ja muisti lisata etta yhdessa suomalaisessa on jo ihan riittavasti. Tuskin kuitenkaan mua tarkoitti... Jokaisella on toki omat treeninsa ja vauhtinsa, mutta pienilla jarjestelyilla harjoituksia pystyy mainiosti sovittamaan yhteen. Esimerkiksi huomiselle puolipitkalle 18km:n lenkille seuraksi loytyy hollantilainen 2.20 maratoonari. Nopeusvedot taytyy sitten varmaan tehda Rambo-Oravakankaan kanssa, jos vaikka sen nopeus riittaisi mun 16 sekunnin satasen rullauksiin. Ja sekin oli nopein niista tamanpaivaisista.

Hommat siis lahteneet talla suunnalla hyvin kayntiin, treeni-into korkealla ja lenkitkin kulkeneet ihan mukavasti. Toki voi olla etta konseptit menevat sekaisin siina vaiheessa kun Hena astuu jalallaan Kenian maaperalle, mutta siihenkin on varauduttu... Hyvat joulut siis kaikille noin kolmelle lukijalleni, palataan asiaan kun oikeat treenit alkavat kunnolla pyorimaan!

Keniaan!

2010-12-19T19:21:00.010+02:00

Kaikki alkaa olla valmista ensimmäiseen talven pitkään leiriin, kahden kuukauden Kenian settiin. Tänään ei ollut mikään palauttava päivä kuten tarkoitus oli, sillä parinkympin pitkän päälle seitsemän tuntia muuttohommissa saattoi hieman kuormittaa. Omaisuus on nyt jossain bunkkerissa Keravan takametsissä, joten mikään ei siinä mielessä enää pidättele Suomessa, etenkin kun työtkin on vähäksi aikaa tehty. Tiistaina iltapäivästä kohti Istanbulia, jossa niukka koneenvaihto ja kohti Nairobia, jossa pitäisi olla tiistain ja keskiviikon vastaisena yönä kahden pintaan. Nelisen tuntia odottelua ja Kenian sisäinen lento vielä kaupan päälle Nairobista Eldoretiin. Ilmeisesti parin vuoden takaisesta sisäisten lentojen hohto on mennyt, kun koneet ovat jotain muuta kuin jekkulangalla ja jesarilla kasaan parsitut pommikoneet jotka silloin lähtivät kentältä, joka on täynnä pakkolaskun tehneitä koneenraatoja. Joka tapauksessa se on tässä systeemissä ainakin hyvä, ettei täydy matkan aikana majoittua missään. Viimeisen kovemman harjoituksen tein eilen, joka piti sisällään 10x1000m 3.09...3.05' /1,15" liikuntamyllyssä. Tehot ovat siis edelleen maltillisia (lue: kateissa).

Nyt on siis kuudes vuoristoleiri kyseessä, ja jokainen on mennyt edellistä paremmin. Ei kai se toisaalta paljon vaadikaan jos ensimmäisestä neljän viikon leiristä meni kolme viikkoa salmonellassa vuonna 2007. Vuotta myöhemmin kului Keniassa jo kuusi viikkoa ja leiri meni varsin mallikkaasti lukuunottamatta viimeisten viikkojen akillesvaivoja. Vuonna 2009 akillekseen oli juuri pistetty kortisonia ja ensimmäinen kuukausi kahden kuukauden leiristä meni pelkästään kevyttä lenkkiä juostessa. Kunto nousi siltikin kohisten. Vuosi sitten suuntasin Keniaan todella huonossa kunnossa, viisi kiloa nykyistäkin painavampana ja vasta pari viikkoa kevyttä lenkkiä leikkauksen jälkeen juosseena. Kahden kuukauden leireilyn jälkeen kunto oli varmaankin samaa mitä tällä hetkellä. Ja viimeisimpänä kesän keikka St. Moritzissa, jolloin jo lähtötasonkin oli varsin hyvä ja kolme viikkoa tuli tauottua 160-170 kilometrin viikkoja. Noususuhdannetta on toki tarkoitus jatkaa ja tehdä alkavasta leiristä toistaiseksi paras.

Ensimmäisellä viikolla ei oikeastaan ehdi vielä tehdä muuta kuin tyrimään koko leirin, joten alku mennään aika maltilla sopeutuessa ja se niin tyypillinen ensimmäisen viikon lentsukin olisi tarkoitus välttää. Sopeutumisjakso näyttää seuraavalta:

Ti ap. lenkki ip. matkustus
Ke ap. matkustus / lepopäivä
To ap. 8km ip. 12km hidas
Pe ap. 6km ip. 8km, 8x100m, venyttelyä ja kävelyä
La ap. 18km
Su ap. 6km ip. 8km + voima
Ma ap. 8km ip. 12km reipas syke 145-160, yht 18km
Ti ap. 6km ip. 8km + voima

Sen jälkeen mennään kolme viikkoa runko-ohjelmalla:

Ma ap. 8km ip. 12km + voima
Ti kovempi harjoitus
Ke ap. 10km ip. koordinaatiot + 8x100m, yht 15km
To ap. 8km ip. 12km + voima
Pe kovempi harjoitus
La ap. 15km ip. 10km + voima
Su ap. 26km
Yht. 120-160km.

Mikäli sen jälkeen paikat ovat vielä ehjät, määriä pikkaisen nostetaan. Joka tapauksessa jos tällä viikolla on ollut pikkaisen vaikeaa kiskoa itsensä lenkille parinkymmenen asteen pakkasiin ja lumihankeen, niin nyt ainakin löytyy motivaatiota tekemiseen!

TV-kova 10km

2010-12-11T21:25:00.015+02:00

Kuten joku on jo saattanut huomatakin, ennakkosuunnitelmista poiketen passasin myös toisen tälle viikolle ajatellun kisan eli Aktia cupin kakkososan. En koe tällä hetkellä suurtakaan mielenkiintoa lähteä lipsuttelemaan 10 asteen pakkaseen, kun vaihtoehtona on tehdä hallissa treeni aivan eri vauhdeilla mihin ulkona pystyisi. Suuntana oli siis tänään Esport Center ja siellä 25 varvia rataa ympäri ajatuksella tv-kova. Espoo on mielestäni Liikuntamyllyä parempi paikka tv-koviin, sillä akilleksia rassaavia kallistuksia ei Espoossa ole vaikka alusta hieman kovempi onkin. Lähdin treeniin hieman kuulostellen miten homma lähtee toimimaan viikon aiempien treenien oltua enemmän tai vähemmän tukkoista menoa. Eka kolme kilometria 9.38 ja vitoseen 16 minuutissa. Fiilis aika rennon helppo ja päätin pikkaisen lisätä höökiä. Hermotkin olivat vielä jotenkin kasassa, sillä hölkkäporukka jätti ihan mukavasti rataa auki eikä tarvinnut pujotella. Juoksin kakkos- ja kolmosradan välissä, joka tarkoittaa espoolaisella logiikalla 400 metrin rinkiä. Miksi turhaa tehdä 400 metrin rataa, kun voi tehdä noin 390 metrin mittaisenkin?

Normaalisti en tv-kovissa sykkeitä katsele, mutta totesin puolimatkassa maksimeitten olleen toistaiseksi 165 eli parikymmentä pykälää maksimista. Kuudennen, seitsemännen ja kahdeksannen tonnin läpsyttelin tasaisen varmoja 3.10 tonneja ja kuulostelin josko normaalisti kympillä vaaniva kanttaus yllättäisi seiskan kohdalla. Ihme kyllä siltä vältyttiin. Tokavikalla kilsalla lisäsin pykälän vauhtia ja tonni 3.06:een. Viimeisellä kilsalla päätin pitkästä aikaa ottaa ihan kunnolla irti kropasta, vika tonni 2.53 ja sykekin liikkui 176:n huitteilla. Aivan hirveään jumiin ei siis auta vedota. Kymppiin tuhlaantui kokonaisuudessaan 31.30, mikä lienee laadukkaimpia tv-kovia mihin olen tähän asti kyennyt, liiankin täydellisistä olosuhteista huolimatta.

Vertailujen tekeminen suhteessa siihen missä mentiin edellisellä kaudella samaan aikaan on aina kiinnostavaa. Tasan vuosi sitten tilanne oli se, että pystyin juoksemaan 6km. Tai hölkkäämään, katsantotavasta riippuen. Vauhtia ei joka tapauksessa tarvinnut paljon miettiä, ainoastaan sitä, oliko kipu jalassa normaalia vai hälyttävää. Jonkin verran ollaan siis edellä vuodentakaista, mutta sen hyödyntäminen ajatellen ensi kesää onkin paljon haastavampaa. Toistaiseksi kohtuullisen määrävoittoinen harjoittelu matalilla tehoilla on toiminut, ja saa nähdä miten kroppa reagoi, kun vauhteja aletaan lisäämään. Huomisen 28km:n pitkän jälkeen lähtee liikkeelle viimeinen kova viikko talvikeleillä vähään aikaan.

Koomassa

2010-12-08T17:21:00.005+02:00

Niinhän se harjoittelun suhteen tahtoo olla, että kun riittävän monta jokseenkin hyvää treeniviikkoa saa putkeen, niin jossain vaiheessa meinaa homma kipata yli. Viime viikko meni vielä ihan kohtalaisesti, 160 kilometriä juoksua ja kovemmatkin treenit jokseenkin mallikkaasti. Määrän taaksehan on kiva piiloutua, mutta jo viime viikolla voimatreenit eivät ottaneet sujuakseen ja muutamina päivinä juoksu oli todella koomaista. Tällä viikolla kelitkään eivät ole edesauttaneet tekemistä. Maanantain lumessa rämpiminen ei juuri juoksua muistuttanut eikä Keravallekaan tarvinnut lähteä kisaa juoksemaan, hyvä kun lenkillä sai keskivauhdin alle 5 minuutin. Eilinen aamulenkki kello 6 oli jo melkoista hampaiden kiristelyä eikä illalla meno 15km:n puolireippaalla 4 minuutin vauhdissa mitenkään hehkeätä ollut. Suunnitellut kaksitonniset matolla taitavat lisäksi tänään vaihtua kevyeen lenkkiin, sen verran katki, poikki ja pinossa mies on tällä hetkellä. Loppuviikosta voisi pyrkiä uuteen nousuun ja Hakunilassa saada edes yksi kova treeni tälle viikolle vyölle. Marraskuun ajasta ei tosin tarvitse nyt haaveilla, ihan jo pelkästään kelien takia, ja muutenkin rento tv-kova palvellee tällä hetkellä harjoittelua paremmin kuin maksimaalinen rypistys.

Leirit on yksi asia mitkä tässä vaiheessa piristävät mieltä, jos jätetään pois ne hajoittavat facebookin statuspäivitykset Portugalissa treenaavilta. 13 päivän päästä otetaan suunnaksi Kenia ja ihanteelliset harjoitusolosuhteet. Uusivuosi Henaattorin kanssa Nairobissa saattaa hetkeksi sekoittaa tilannetta, mutta sen jälkeen kun saa hyvää treeniä alle niin kunnon pitäisi olla jo SM-halleissa kohtalainen. Paluu oli tarkoitus kohdistaa kolme päivää ennen kisaa, mutta lennon peruttua se on vain kaksi päivää ennen hallikolmosta. Toisaalta eipä mistään kauden tärkeimmästä kisasta olekaan kysymys. Kovin pitkään ei ole tarkoitus tuolloin Suomessa olla vaan palata mahdollisimman nopeasti lämpimään. Vaihtoehtoina on paluu takaisin Keniaan, Kolumbian kokeilu ihan uutena paikkana tai Amerikan maa, jossa kenties olisi mahdollisuus myös kisailuun. Pitkäänhän tässä ei tarvitse enää Suomen keleihin hajoilla, joten pitää yrittää jäljellä olevat päivät keskittyä palautumiseen ja muutamaan hyvään harjoitukseen.

Määrää peliin

2010-11-28T20:38:00.014+02:00

Kevyt viikko numeroina:

Ma 10km 4.49/km + voima 60'
Ti 17km TV 4.08/km
Ke 16km matolla 3.45/km, yht 20km
To 10km 4.42/km + voima 50'
Pe 4km + testi 3000m + 3km
La Korvaavaa 120' (pohje kiristi)
Su ip. 12km 4.48/km + voima 80'

Viimeinen kevyt viikko ennen Kenian leiriä siis takana, eikä edes hajottanut hirveästi ettei aamupakkasiin tarvinnut lähteä läpsyttämään aamulenkkejä. Alkuviikon osalta peruskaavan mukaisesti tiistaina tasavauhtista puolireipasta. Keskisyke 136:n luokkaa eli aika helpolla fiiliksellä. Kuten vauhdeista näkyy, viikon muiden lenkkien osalta vauhdit on pyritty rauhoittamaan ja keskitytty pääharjoituksiin. Niinhän se tahtoo olla, että mitä kauemmin on juossut, sitä selkeämmin on sisäistänyt sen tosiasian että kevyillä lenkeillä ei ole kiire mihinkään. Keskiviikkona hyppäsin matolle, ja ohjelmanumerona oli 16km:n matka tunnin aikana eli tasaista 3.45/km vauhtia. Pulssi liikkui niukasti 150:n molemmin puolin eikä meno tuntunut mitenkään pahalta.

Palauttavan torstain jälkeen oli edessä viikon päätreeni eli kolmosen testijuoksu hallissa. Sama setti siis kuin edelliselläkin kevyellä viikolla, jolloin aika kyseisessä testissä oli loppuhyytymisen jälkeen 8.45. Sen parantaminen oli ehdoton minimitavoite ennen testiä. Sopivaa virettä ennen kisaa hain katselemalla jonkin aikaa muiden harjoittelua myllyssä. Etenkin futaajien setti 5x200m aloitus 27 sekuntia ja lopetus 45 sekuntia oli oiva näyte hyvin suunnitellusta ja oikein mitoitetusta vetoharjoituksesta, mutta toisaalta myöskään nyrkkeilijöitten (?) alkuverkka, jossa siis kolme jannua juoksee vierekkäin radoilla 1-3 _väärään suuntaan_ ei jättänyt allekirjoittanutta kylmäksi (merkkinä siitä korvista noussut sankka savu). Ei muuta kuin sekaan vaan pujottelemaan. Tarkoitus oli lähteä hieman maltillisemmin kuin viime kerralla, mutta sen verran adreja oli veressä, että ensimmäinen 200m heilahti 33:een. Tonnin kohdalla oli jo vähän saanut vauhtia himmattua vai hyydyinkö sittenkin jo silloin? Tonniin joka tapauksessa 2.52. Juoksu tuntui helvetin kömpelöltä ja jumiselta, ja olin sen takia varsin yllättynyt ettei toisella tonnilla vauhti hyytynyt, kiristymisestä toki puhumattakaan. Kakkoseen siis 5.44. Samalla kaavalla mentiinkin sitten loppuun asti. Kun mies on oikein jumissa, niin tiettyä vauhtia pääsee ja sitä myös jaksaa juosta, mutta viimeiset vaihteet vaan puuttuvat. Loppuaika siis omalla vedolla ja muutaman mutkittelun jälkeen 8.36, joka melko jumiseen fiilikseen yhdistettynä pisti miettimään miten sitä on onnistunut usein kisoissakin viipymään vähintään yhtä pitkään. Parannusta edelliseen testiin siis 9 sekuntia, joten oikealla tiellä ollaan.

Homma jatkuu nyt siten, että ennen Keniaan lähtöä ehtii tekemään kolme kovempaa harjoitusviikkoa, jonka jälkeen kevyt viikko osuu sopivasti matkustuksen ja vuoristoon sopeutumisen yhteyteen. Ohjelma saattaa muuttua kelien myötä, mutta suunnitelma näyttää tässä vaiheessa seuraavalta:

Ma ap. 8km ip. 14km + voima
Ti ap. 10km ip. 15km TV 4.15/km + 10x30 sek rullauksia
Ke ap. 8km ip. 10x1km 3.15 /1,5, yht 18km
To ap. 10km ip. 13km + voima
Pe ip. 15km 3.50...3.38/km, yht 21km
La ap. 15km ip. 10km + voima
Su ap. 18km kevyt
Yht. 162km

Ma ip. Kerava 10km, yht 22km
Ti ap. 10km ip. 15km TV 4.15/km + 10x30 sek rullauksia
Ke ap. 8km ip. 14km
To ap. 10km ip. 13km + voima
Pe ip. 14km sis. 1km 3.10
La ip. Aktia 10km, yht 22km
Su ap. 28km kevyt
Yht. 158km

Ma ap. 8km ip. 14km + voima
Ti ap. 10km ip. 15km TV 4.15/km + 10x30 sek rullauksia
Ke ap. 8km ip. 15km 3.50...3.38/km, yht 21km
To ap. 10km ip. 13km + voima
Pe ap. 8km ip. 10x1km 3.15 /1,5, yht 16km
La ap. 15km ip. 10km + voima
Su ap. 24km
Yht. 174km

Kenttätesti - analyysit ja spekulaatiot

2010-11-22T13:44:00.023+02:00

Viime viikko ei ollut harjoituksellisesti yhtään hassumpi:

Ma ap. 8km 5.00/km ip. 10km 4.56/km + voima
Ti ap. 10km 4.53/km ip. 17km TV 4.12/km
Ke ip. 16km matolla 3.45/km, yht 20km
To ip. 14km kevyt
Pe ap. 6km ip. 4km + kenttätesti 6x1000m + 3km
La ap. 10km + voima ip. 15km
Su ap. 26km kevyt

Alkuviikko meni aikalailla toipuessa viime viikonlopun hajottavasta yhdistelmästä Aktian 10km + sunnuntain 24km:n pitkä, mikä näkyi aika merkittävästi vauhdeissakin. Keskiviikkona keli oli puolestaan sitä luokkaa, että järkevimmäksi koettu vaihtoehto oli hypätä maton päälle ja juosta 16km reipasta. Torstai menikin latautuessa viikon kohokohtaan eli perjantain kenttätestiin Pajulahdessa. Systeeminä siis 6x1000m siten, että vetojen välissä otetaan ainoastaan verinäyte ja palautusta tulee noin 15 sekuntia. Mistään normaalista tonnin vetosarjasta ei muutenkaan voi puhua kun lähdetään liikkeelle ihan lenkkivauhdista ja viimeinen isketään sitten se minkä lähtee. Lisäksi kun puitteet olivat kenties parhaat halliolosuhteet tällä hetkellä Suomen maassa eli Pajulahden uusittu halli, niin mikäs siinä oli testaillessa.

Testin alle vedin siis normaalit alkuverkat sekä aukivedot vaikka ensimmäinen veto verkkavauhtia olikin. Sen verran oli latausta päällä että jo ensimmäiseen vetoon lähdettäessä pulssi oli toistasataa ja laktaatit 1.9. Testipäällikkö Hännikäinen ja koutsi Hänninen määrittelivät siinä vauhdit ja ekaa lähdettiin hissuttelemaan niinkin kovaa kuin 4.30/km. Normaalisti hallissa kun pulssi on tässä vauhdissa 120:n pinnassa niin nyt se oli 148, laktaatit tippuivat sen sijaan 1,5:een, joten hyvin lähti massiivisista rasvavarastoista aerobinen energiatuotto rullaamaan. Toinen veto oletusarvoisesti edelleen selkeästi aerobisen kynnyksen päälle eli 4.00, syke ei juuri noussut (153) ja laktaatit tippuivat 1,1:een. Kisatossuissa ja hallissa juostuna toki juoksutekniikkakin poikkeaa siitä mitä lenkillä tulee hölköteltyä. Kolmas veto ja vauhti nyt 3.39 eli todennäköisesti jo kynnysten väliin. Syke nousi 161:een ja lähtivät ne hapotkin jo noususuhdanteeseen (1,5). Neljännessä vedossa alettiin jo juoksemaan (3.18), sykekin kiipesi jo 171:een mutta laktaatit käyttäytyivät vielä mukavan maltillisesti (2,2). Viides veto mentiin sitten jo selvästi anakynnyksenkin alle eli kolmeen minuuttiin. Syke vielä hyvän matkaa maksimista (177), happoja jo 4,6 ja vielä melko helpolla tunteella. Viimeiseen vetoon oli harvinaisen selvät sävelet, äijästä irti se mitä lähtee. Hänä piiskasi kentän laidalla ja raastoin sen minkä irtosi. Kaksi ekaa kierrosta (300m) 54-55 sekuntiin ja viimeinen 49, vikaan vetoon siis tuhlaantui 2.38, äijä henkihievärissä, syke odotettua korkeampi 186 ja laktaatit 9,7. Happojen suhteen siis samalla tasolla kuin viimeisessäkin testissä, hieman alle 10:n. Vauhdin suhteen aika odotettua tekemistä, joskin paras herkkyys kovista vauhdeistä puuttui. Maksimisyke pari pykälää korkeampi mitä saattoi odottaa. Hyvin sujunut testi siis siinä mielessä, että sen sai kropasta irti mitä tällä hetkellä on saatavissa.

Testin tulokset ja spekulaatiot tulivat testipäälliköltä tänään meiliin, ja niitä onkin tässä päässyt ihmettelemään. Aerobisen kynnykset oletin olevan vähintäänkin omaan aiempaan tasoon nähden hyvällä tasolla, odotin jopa 3.40:ntä, mutta 3.46:een jäätiin. Sykkeenä 158 tuntuu aerobiselle kynnykselle aika korkeana, mikä laktaatteina tässä tapauksessa vastaa 1,4:ää. Anaerobinen kynnys oli omasta mielestä suhteessa aavistuksen parempi, 3.12/km, sykkeenä 173 ja laktaatteina 2,9. Periaatteessa joku nyrkkisääntö kai on, että tällä vauhdilla pitäisi puolikas pystyä juoksemaan. Ja maksimisuoritus siis 2.38/km, joka epäsuorasti meinaisi hapenottoa 76 ml/kg/min, millä nyt tässä yhteydessä ei ole merkitystä. Testipäällikön spekulaatio oli se, että ennätysten ja Hakunilan tuloksen perusteella kynnykset ja maksimivauhti olisivat voineet olla paremmatkin, ja todennäköisesti testissä oli jonkin verran kuormitusta kropassa alkuviikon harjoittelusta ja varmaan vielä Hakunilastakin. Tosin testi, jossa viimeinen veto pitää kyetä paukuttamaan lähelle 2.30:ntä, asettaa vauhtiominaisuuksille aika kovia vaatimuksia ja jos tuntumaa ei koviin vauhteihin ole, niin eihän sitä lähelle maksimeitakaan päästä. Mitä testi sitten tarkoittaa harjoitusvauhteihin ja ylipäätään harjoitteluun jää onneksi koutsin murheeksi, testipalautteet kun ovat luonteeltaan sellaisia että harjoitusvauhteihin annetaan "melko paljon" liikkumavaraa (PK 5.46-3.41/km, VK 3.46-3.07/km, MK 3.07-2.48/km). Nyt kun on kevyt viikko voisi vaikka valita PK-lenkeistä tuon hitaamman vaihtoehdon ja hiipiä niitä lenkkejä ihan huolella...

Tällä viikolla mennään sitten palautellen kolmen kovemman harjoitusviikon jälkeen. Jonkinlainen vauhdikkaampi harjoitus on tarkoitus tehdä, joko 3000m hallissa kovaa tai 8km seuran testijuoksussa. Muilta osin suhteessa kovaan viikkoon muutos on aamulenkkien poisjääminen. Kevyen viikon jälkeen tehdäänkin sitten viimeiset kovat viikot ennen kahden kuukauden Kenian leiriä. Kauan ei tarvitse siis enää nastatossuja vetää jalkaan.

Hakunilassa

2010-11-13T15:25:00.012+02:00

Huomisen 24 kilsan pitkän jälkeen on taas yksi harjoitusviikko vähemmän kärsittävänä. Viikon kovimpana treeninä oli tällä kertaa Hakunilan ensimmäinen maantieskaba. Hakunilan testithän poikkeavat muista hölkistä ja testijuoksuista siinä, että tasoa on yleensä ihan mukavasti, etenkin marras- ja joulukuun testeissä. Itselläkin alkaa kokemusta kisasta pikkuhiljaa olla, sillä ensimmäinen kerta viivalla oli 12 vuotta sitten, tuloksena legendaarinen 18.30 vitoselta. Tällä kertaa valmistautuminen, jos sellaisesta nyt ylipäätään voi puhua, ei ollut kaikista eniten uskoa antavin. Keskiviikon nihkeä mattotreeni 5x2km 6.40 ei antanut kuntoon liiemmin luottoa ja torstain 1h15min pyörän päällä veti jalat taas melkoisen tönköiksi. Sen harjoituksen jälkeen tehtiinkin se kauan odotettu päätös koutsin kanssa pyöräilyn jättämisestä toistaiseksi. Perjantaina hain vielä viimeiset jumit juoksemalla aamulla ja illalla 10km ja tekemällä illalla päälle koordinaatioita ja 10x100m.

Hakunilassa keli oli aika loistokas, pientä sadetta ja lämpöasteet reippaasti plussan puolella. Vauhdinpidosta ei alustavasti tarvinnut Manon mukana ollessa paljon huolehtia, kunhan koettaisi jotenkin rimpuilla edes melkein tuntumassa. Varasuunnitelmana oli jäädä Laurilan kanssa vetämään vuorovedolla alle 31 minuutin vauhtia. Tarkoitus oli lähteä maltillisesti matkaan ja sehän onnistui taas niin helvetin hyvin: eka tonni 2.51. Ehkäpä alimittainen ja alamäkeen, mutta turhan kovaa kuitenkin. Ei se rauhallinen alku Maunollakaan putkeen mennyt kun oltiin kilsan kohdalla jo reippaasti jäljessä, toisaalta eipä mennyt koko kisakaan, koska hetkeä myöhemmin mies joutui oksentelu tms. probleemien vuoksi heittämään sivuun. Jäätiin sitten Laurilan kanssa kahdestaan tekemään töitä ja koetettiin jotain vuorovetoa saada aikaan. Kakkonen 5.51 ja kolmonen 9.00 eli vauhti ei ainakaan kiihtynyt. Neloseen tultiin 12.08 ja kääntöpaikalle 15.14, johon Laurila lopetti oman vetonsa ja jäin sitkuttelemaan yksin. Tulomatka oli onneksi myötäistä ja vitosesta kutoseen myös loivaa alamäkeä. Vauhtikin säilyi siis yllättävän hyvin, vaikka pikkaisen oli passattava kutosen ja kasin välillä. Mitään erityistä kiriä vikoilla kilsoilla ei saanut aikaan, mutta sen verran tasaista vetoa että loppuaika oli jotain 30.30 luokkaa. Ei siis yhtään hassumpaa tekemistä suhteessa omiin aiempiin esityksiin, esimerkiksi kahden vuoden takaiseen marraskuun 32.30 koomailuun.

Ensi viikolla onkin ihan mielenkiintoista settiä tiedossa, nimittäin kynnystestit Pajulahdessa perjantaina. Tehot ovat olleet aika maltillisia mutta jotain on Hakunilan perusteella tehty oikeinkin, joten etenkin aerobinen kynnys kiinnostaa tässä vaiheessa. Maltilla ja pikkuhiljaa pitää joka tapauksessa edetä, ei huvittaisi olla kauden parhaassa kunnossa marraskuussa... Ensi viikon proggis:

Ma ap. 8km ip. 10km + voima
Ti ap. 10km ip. 17km TV 4.10-4.20
Ke ip 16km 3.55...3.40, yht 20km
To ap. 8km ip. 12km
Pe ip. Kynnystestit
La ap. 15km ip. 10km + voima
Su ap. 24km

Matolla

2010-11-11T11:46:00.004+02:00

Alkuviikon harjoittelua:

Ma ap. 8km 5.00/km ip. pyörä 75' + voima 40'
Ti ap. 10km 4.49/km ip. 17km TV 4.12/km
Ke ip. 4km + 5x2km matolla 3.20/km + 3km

Vallitsevana teemana tällä viikolla tuntuu olevan surkeat kelit. Maanantaina kelit olivat vielä siedettävät, mutta tiistaina sai iltapäivälenkillä huomata miten mukavasti 4 minuutin vauhdissakin irtolumi pyörii tossujen alla. Sykkeet olivat sentään vauhtiin nähden aika maltillisella tasolla, noin 130 luokkaa.

Keskiviikkona piti alun alkaen juosta 10 x 1km, mutta kelin oltua maksimaalisen huono oli suuntana sali ja juoksumatto. Kiipulassa on kohtuullisen hyvä matto, joka liikahtaakin selkeästi yli 20 km/h, mikä riittää jo useimmille. Tonneja ei matolla ole oikein mielekästä juosta, joten vaihdettiin treeni kaksitonnisiin. Maton kulman olen aina asettanut 1 asteeseen, vastatkoon se sitten vaikka ilmanvastusta. Sama systeemi on joka tapauksessa mattotesteissä käytössä. Vauhdiksi laitoin 18 km/h eli 3.20 vauhdin. Siitä sitten kaksitonnisia laputtamaan. Matolla juokseminen eroaa aika radikaalisti omalla kohdallani esim. ratajuoksusta siinä, että samoihin vauhteihin ei päästä. Radalla sama rasitus oli vastannut ehkä 3.10 vauhtia. Lisäksi syke ei nouse yhtä paljon vaan nytkin huideltiin vain 160:n lukemissa mikä jää aika kauaksi maksimeista. Liian helpolta ei treeni silti tuntunut vaan vauhtiin sai latoa aika tosissaan. Palautus oli kokonaisuudessaa puolitoista minsaan, mikä on senkin vuoksi aika lyhyt, että maton kiihtymiseen ja hidastumiseen menee palautuksesta helposti minuutin verran ja paikallaan ehti olla puolisen minsaa. Pulssikaan ei siis ehdi laskea kuin noin 130:een, kun ratavedoissa se laskisi 100:n tasolle.

Loppuviikon kovempana treeninä on tiedossa Hakunilan maantiejuoksu mikäli keli on jokseenkin kohdallaan. Viime vuonna ei Hakunilassa tullut juostua leikkauksen vuoksi, mutta toissavuonna meni ensimmäisessä marraskuun osakisassa 31.21 ja kolme vuotta sitten 31.40. Nyt tietysti luontevana jatkumona olisi paukuttaa alle 31 minsan, joskin joku 31.20 saattaa olla realistisempaa.

Isoin hajoaminen

2010-11-07T17:43:00.010+02:00

Yksi harjoitusviikko on jälleen takana, ja oikeastaan se kulminoitui viikon kolmeen erittäin jumiuttavaan punttitreeniin, keskiviikon 16km:n kulkemattomaan reippaaseen sekä viikon päättäneeseen Kuivannon kymppiin. Fiilis ei siis todellakaan ollut mikään elastisin tänään Kuivannolle kisaamaan lähtiessä, vaan kinnausta oli takareisissä, lonkissa, selässä ja etenkin korvien välissä siinä vaiheessa, kun Manolo tuli meitsiä Lahden juna-asemalta hakemaan. Olinhan sen jannun palkannut henkilökohtaiseksi kuskikseni lounaspalkalla, Kuivannolla kun jaetaan jokaiselle paikalle vaivaantuneelle hernekeittoa. Eipä kisafokukseni ainakaan matkan aikana noussut, ottaen huomioon että Mauno saapui toki muutenkin kireän aikataulun päälle tutut 5 minsaa myöhässä, ajoi matkalla harhaan navigaattorista huolimatta ja muutenkin hajoitti meitsin matkan aikana aika kokonaisvaltaisesti.

Paikan päälle päästyämme - jota voi sinänsä pitää jo pienenä ihmeenä - pyrin verraamaan ja keräämään itseni jotenkin starttiin. Keli oli nollassa ja olin selkeästi ainoa shortseissa ja lyhythihaisessa reissuun lähtenyt. Jotain olennaista kisavalmistautumisesta jäi puuttumaan kun koko skabaan ei tarvinnut ilmoittautua ollenkaan. Erityisen huonona asiana en sitä toki pitänyt. Tuttuun syksyn hölkkäkisan tapaan matkaan lähdettiin hissukseen ja nyt kun reitti oli tasainen ja aukealla, niin gepsiinkin uskaltaa luottaa. Ekat 3km kestivät yli 10 minuuttia, jonka jälkeen yritin pikkaisen lisätä vauhtia. Tanui oli tähän asti tullut mukana, mutta ei ihan parhaassa iskussaan pystynyt kolmosen jälkeen vastaamaan. Vauhti pikkaisen kiihtyi ja pysyi tasaisena (3.13, 3.08, 3.07, 3.10, 3.11, 3.06, 3.02 ja viimeinen 600m 2.59/km). Todennäköisesti kuvittelin, mutta hetken ainakin luulin juoksun olleen vahvan tuntuista johtuen viime viikkojen voimatreeneistä. Maaliin 3.11 keskivauhdilla saavuttuani tajusin kyseessä olleen lähinnä massiivisen suojajumin. Pahin hajoitus tuli kuitenkin vasta tässä vaiheessa kun selostaja kuulutti voittaja Henri Hambergin tulleen maaliin. On se nyt perkele, että se yksi jätkä on vain katsomassa kisaa ja mulle autokuskina ja siltikin sen nimi päätyy tuloslistassa edelle! Kävin välittömästi korjaamassa erheen, joskin jäin miettimään, että ehkä SUL:n ja juoksija-lehden tulospörsseissä se Henri Hamberg olisi kuulostanut huomattavasti tyylikkäämmältä. Erittäin tyylikkäältä.

Uutta treeniviikkoa puskee kulman takaa, ja sen ohjelmointi näyttää ainakin vielä tässä vaiheessa tältä:

Ma ap. 8km ip. pyörä 75' + voima
Ti ap. 10km ip. 17km 4.10-4.20/km
Ke ap. 8km ip. 10 x 3' tai 1km /1,5', yht 15km
To ap. 8km ip. pyörä 75' + voima
Pe ap. 10km ip. koordinaatioharjoitus, 10x100m, yht 10km
La Aktia-cup 10km
Su ap. 24km kevyt

Nylkky salilla

2010-11-01T08:31:00.010+02:00

Kestävyysjuoksijan punttitreeni on iänikuinen spekulaatioiden kohde. Monet tyytyvät pelkkään lihaskuntotreeniin vierailematta koskaan salilla ja aivan pätevin tuloksin. Jotkut taas panostavat ihan raakaan voimatreeniin enemmän. Edellisellä Kenian reissulla tuli sivusilmällä seurattua Mustafa Mohammedin, Mo Farahin ja Andrea Lallin voimatreenejä. Oikeastaan kaikki liikkeet olivat jollain tapaa juoksunomaisia ja raskaat painot eivät liikkuneet. Mo teki paljon kikkailuja kuminauhan kanssa ja yhden jalan hyppelyitä, Lalli kuntopiirityyppisesti myöskin paljon hyppyjä sisältänyttä settiä. Myös tasapainolauta oli kaikkien suosiossa. Itsehän on tässä vuosien varrella ehtinyt salilla säheltää kaikenlaista. Joskus aikoinaan oli ideana kehittää lihaskestävyyttä ja toistomäärät olivat suuria, jopa sataa toistoa per liike. Toisena kautena taas oli yritystä saada voimatasoja jotenkin kehitettyä, siinä toki millään tavalla onnistumatta. Yleensä salilla on vaan oltu ja tehty vähän sitä sun tätä, toki fokus jollain tavalla juoksun kannalta relevanteissa liikkeissä. Hänän tultua koutsiksi pari vuotta sitten katsottiin ensimmäistä kertaa kunnon voimaohjelma, minkä luulen tehneen aika pitkälti ensimmäisen valmennusvuoden 7 sekunnin kehityksessä 1500 metrillä.

Nyt on sitten Leppäsen Markun avustuksella luotu entistä spesifimpi voimaohjelma, jota pitäisi tästä päivästä lähtien alkaa kolmesti viikossa noudattamaan. Liikkeet tehdään siis 2 – 3 sarjoissa ja siirrytään sitten seuraavaan sarjaan. Sarjoja toistetaan aluksi 3 kertaa ja nostetaan kuukauden jälkeen neljään. Sarjan toistetaan yhtäjaksoisesti liikkeestä toiseen siirtyen.

I sarja
1. Päkiähyppely vuoroin vasen/oikea jalka edessä 3 x 80 krt (lisäpaino 3 – 10 kg)
2. Hyvää huomenta –liike 3 x 20 krt (lisäpaino 10 – 20 kg)
3. Monihyppely, selältään lähtö kyykyn kautta ponnistus ylös ja kyykyn kautta punnerrusasentoon, josta kyykyn kautta ylösponnistus 3 x 20 krt

II sarja
1. Lantion stabilointi, selältään nostetaan lantio ylös hartioiden varassa ja jalka eteen ilmaan 3-5sek. ja jalkaa vaihdellen 3 x 20 krt
2. Rinnalle veto terävästi 3 x 20 krt (lisäpaino 20 - 50 kg)
3. Takareidet laitteella 3 x 20 krt

III sarja
1. Nilkkaan remmi tai kuminauha > taakse vienti 3 x 30 krt
2. Kevyt Borsovilainen ylöspäin hyppien 3 x 40 krt (5 – 20 kg)
3. Kylkiliike käsipainolla yhdellä jalalla toinen kevyesti tukien 3 x 20 krt (10 – 20 kg)

IV sarja
1. Vatsalihakset (esim. kuntopallon kanssa ylös) 3 x 30 krt
2. Kyykky päkiöille nousten 3 x 20 krt (40 – 60 kg)
3. Käsipainon ylösveto toisella kädellä penkkiin nojaten 3 x 15 krt (10 – 15 kg)

V sarja
1. Penkille nousu (30-40cm korkea) 4 x 25 krt (5 – 20 kg)
2. Lähentäjät laitteella 3 x 15 krt

Eilispäivän fokuksena oli Hirvihölkkä Herttoniemessä. Matkana vajaa 15km suhteellisen vaihtelevassa maastossa ja tarkoituksena oli - kuten aiemmissakin syksyn hölkkäkisoissa - vetää skaba rennolla fiiliksellä loppua kohti kiihtyen. 3.20/km vaikutti ennakkoon ajateltuna sopivalta vauhdilta, ja loppupeleissä aikalailla sitä taisi kisan keskivauhti ollakin. KU-58:n Hytösestä löytyi vielä seuraa matkalle, joten yksin ei täytynyt koko reissua hajoilla. GPS:ään en ihan hirveästi luota mäkimaastossa, mutta sen mukaan eka 11km olisi mennyt 3.20-3.30/km, 11-14km n. 3.12 tonneja ja viimeinen 2.55. Tiedä noista sitten, mutta hieman se loppu ainakin kiihtyi. Ihan passeli aloitus joka tapauksessa seuraavalle 3 viikon kovemmalle jaksolle.

Testailua

2010-10-29T10:39:00.006+03:00

Hetki on taas vierähtänyt viimeisestä blogipäivityksestä. Neljän "kovemman" viikon jälkeen kuluva viikko onkin ollut kevyt. Viime viikon treenit näyttivät seuraavalta:

Ma ap. 8km 4.56/km ip. pyörä 60' + voima 40'
Ti ap. 8km 4.49/km ip. 15km TV 4.22/km (syke avg 132)
Ke ip. 6x5min rennosti kovaa (vauhdit 3.51/km...3.19/km) /3', yht 14km
To ap. 8km 4.45/km ip. pyörä 60' + voima 40'
Pe ip. 18km 3.52/km, yht 23km
La ap. 22km kevyt
Su lepo

Kuluvalla viikolla on muuten menty samoin, mutta aamutreenit ovat jääneet pois ja keskiviikolle iskettiin 3000 metrin testi myllyssä. Tarkoitus oli tietysti lyödä sellainen tulos pöytään jolla voisi rauhassa paukutella henkseleitä loppuvuoden ja jonka johdosta Mauno ei viimeistään uskaltaisi tulla ensimmäiseen Hakunilan maantiekisaan. Vastaavia testejähän on tullut juostua ennenkin, ei tosin viime kaudella leikkauksen vuoksi, mutta sitä edellisenä syksynä testijuoksu oli 2000m. Pari kertaa se tuli temmottua 5.27-5.28 haarukkaan. Tällä kertaa lähdin kilsaa pidempään testiin täynnä testiluottoa ja ensimmäisen kiekka liikkuikin 66:een. Juoksu ei teknisesti ollut mitenkään sitä sulavinta, eikä sinänsä ihmekään, kun vauhdeista ei ole - ihan tietoisesti - ollut tietoakaan viime aikoina. Eka tonni liikahti 2.53 ja toinen samoin 2.53 jo sillä fiiliksellä, ettei vauhti ainakaan hyytyisi. Juoksua rytmitti mukavasti ykkösrataa vastakkaiseen suuntaan vierekkäin juosseet hölkkärit - ihan hyvä oman mielenterveyden kannalta ettei niitä hallitreenejä ole tänä syksynä vielä ollut. Vikalla tonnilla alkoi näkyä hapenottotreenien vähyys ja olo oli kuin sillä kalalla kuivalla maalla. Ei nyt totaalista romahdusta 2.59:llä, mutta ei paljon muutakaan. 8.45 meinaa käytännössä sitä, että lähestulkoon kierroksella olisi enkkavauhdissa varvattu.

Loppuviikko pitää sisällään lähinnä kevyttä treeniä muuten paitsi sunnuntain osalta, jolloin pitäisi juosta hölkkäkisassa 15km tv-kovana. Sen jälkeen viikko-ohjelman runko muuttuu, ja marraskuu mennään seuraavanlaisella rungolla:

ma ap. 8km ip. pyörä 1h15min + voima
ti ap. 10km ip. TV 17km 4.10-4.20/km
ke kovempi harjoitus
to ap. 8km ip. pyörä 1h15min + voima
pe kovempi harjoitus
la ap. 15km ip. 10km + voima
su ap. 24km pitkä

Käytännössä voisi siis sanoa, että jos hetkeksi maltetaan unohtaa laskin ja kilometrit, niin kyllähän tuota ainakin tuntimäärällisesti voi harjoitteluksi käsittääkseni kutsua.

Otsikoissa II

2010-10-15T18:33:00.009+03:00

Viikon kärsimykset:

Ke 3x5km 3.30/km /3
La 18km 4...3.45/km.

Oheista kahta treeniä lukuunottamatta muu tekeminen onkin ollut kevyttä. Puhtaasti juoksua tullee viikkoon 116km, ja jos pyöräilyjen suhteen on niin optimistinen että tunnin pyöräilyn laskisi 12km:n lenkiksi (mitä kukaan ei toki tekisi), päästäisiin sinne 140km:n huitteille. Tietty se ei poista sitä tosiasiaa, että treenit ovat lähtökohtaisesti kaikki melkoista kituuttamista. Etenkin näille pitkille aerobisille treeneille tunnun olevan lähes allerginen, esimerkiksi keskiviikon treenin ei pitäisi hirveämmin kuormittaa, mutta vikassa vedossa joutui lähestulkoon raastamaan.

Tänään napsahti postilaatikkoon uudenkarhea garminin forerunner 405:n. Eipä se edellinen ehtinyt olla käytössä kuin kuukauden verran niin hajosi ranneke. Ei muuta kuin laite huoltoon, pari viikkoa käyttöä ja kohta ei koko härveli lähtenyt enää edes päälle. Sen verran tusinamallista oli kyse että lähettivät suosiolla uuden sykevyöllä varustettuna. Niin siinä taitaa siis käydä, että parin vuoden tauon jälkeen joutuu taas siirtymään sykkeiden seuraajien joukkoon. Jos ei siitä muuta hyötyä ole, niin ehkä lenkkivauhtien suhteen, jotka yksin Janakkalassa juostessa karkaavat lähemmäksi neljää kuin 4.30:ntä.

Kuten oheisista lehtileikkeistä voi todeta, äkkiä ovat meikeläisestä janakkalalaisen tehneen. On se jännä miten paljon feimiä sitä Hämeessä voi saada yhden kylähölkän voittamisesta. Etenkin kun Hesarin vastaavanlaisen top-vitosen pääsyyn vaatiminen edellyttäisi kestävyysjuoksijalta suunnilleen olympiamitalia. Joka tapauksessa tainneet olla Kanta-Hämeen maakunnan urheiluteot harvinaisen vähissä viime viikonloppuna.

Otsikoissa

2010-10-09T18:19:00.017+03:00

Tänään oli kaupassa iltalööppien ohi kävellessä pakko pysähtyä ja hieraista silmiään. Toki on näitä hölkkäkisoja viime aikoina tullut juostua, mutta että oma nimi ihan iltalehden ykköslööpissä asti ja vieläpä sanayhteydessä "olin pirteä happo". Tarkemmin asiaa tutkittuani pettymyksen asiayhteydeksi osoittautui joku Esko Salmisen letkautus. Oiva sanavalinta toki. Pakko toistaiseksi siis tyytyä oheiseen juttuun. Perussettihän on se, että aina toimittajalle muutama pikku fiba mahtuu joukkoon. Ensin kaveri tuli asianmukaisesti kisan jälkeen kysymään "oletko sä se Asmo Ahola?" Lisäksi 32 alkuinen aika 9.6 kilometrille näyttää jo sinänsä ihan riittävän pahalta, mutta kun ysi vaihtuu toimittajan näppiksellä kasiin, niin siinä ei enää kilometrivauhdeilla juhlita. Niin pahasti ei toki käynyt kun omalle ex-valmentajalle, joka julistettiin 50-vuotiaiden voittajaksi. No, neljä vuotta sinne tai tänne...

Alkuviikosta ei ollut pirteästä Haposta tietoakaan. Maanantain pyörätreenissä tunne kulminoitui tilanteeseen, jossa radiosta raikui Eye of the Tiger (jota luonnollisesti kuuntelen play-backillä AINA treenatessani) ja samaan aikaan silmiin osui kuntolaitteen teksti "stop immediately if you feel faint, dizzy or exhausted". Täytyy sanoa että vähiin olisivat omat treenit jääneet jos kyseistä fraasia olisi uskominen. Itse asiassa ei tarvitse olla edes joku noista, vaan oli kyllä koko jackpot jo siinä vaiheessa kun näki koko kuntopyörän. Joka tapauksessa viikon treenit tuli kyllä hoidettua - olettaen että huomisen pitkähkön lenkin saa vielä juostua - joskin aamutreenien paikkaa oli hieman siirreltävä aamukoomailuitten vuoksi. Pääasia kai on se, että treenejä ei jää tekemättä.

Tänään oli vähäinen maine puolustettavissa Kiipulahölkässä. Ei niinkään siinä mielessä mikä olisi sijoitus vaan sen suhteen, että jos näillä reiteillä olisi eksynyt niin kuittia olisi tullut Keniasta asti. Reitti nimittäin oli käytännössä identtinen lumettoman kelin aamulenkkireittini kanssa, joten muutamaan kertaan on kyseinen lenkki tullut heitettyä. Toki se vaikeuttaa orientoitumista kisaan kun normisti kyseisellä reitillä alkumatka on rämmitty pahimmillaan lähes 6 min/km ja nyt piti lähteä heti juoksemaan kisavauhtia. Valmistauduin kisaan jopa niinkin huolellisesti, että edellisenä iltana toin tietoisuuteeni sen tosiasian, että Saava, Pietarinen ja Nummela ovat joskus juosseet 25.20-25.30 loppuaikoja. Noin niin kuin vertailupohjaksi.

Paukusta onnistuin lähtemään oikeaan suuntaan juoksemaan sellaisella suunnitelmalla, että ensimmäiset 4 km ottaisi hieman rennommin ja sitten lähtisi kiihdyttämään vauhtia. Suunnitelma piti hyvin yhtä rataprofiilin kanssa, jonka osalta siis ekat 4 km mentiin melkeinpä koko ajan loivaa ylämäkeä ja jälkimmäinen puolisko lasketeltiin loivaan alamäkeen. Asiallisesti vedetty reitti, sillä sellaisenkin reitin olisi noihin metsiin saanut vedettyä, että homma olisi mennyt kiipeilyksi. Kisan ensimmäiselle puoliskolle löytyi seuraa Teuvon kavereista ja ainakin Karran Tommi siinä oli aktiivisesti mukana. Puolimatkan jälkeen koetin hieman lisätä vauhtia ja yllättäen se myös lisääntyi. Tolpat olivat ainakin sinnepäin ja 3 minuutin tonneja alamäkeen sai juostua jokseenkin rennosti. Jonkinlaisella loppukirin yrityksellä aika painui 25.11 lukemiin. Ihan sellaista siis mitä saattoi etukäteen kuvitellakin. Toki tässä saa nyt liiankin positiivisen kuvan omasta kunnosta kun käy näitä pieniä tapahtumia kisaamassa, niitä kun saattaa voittaa ihan kaikkea irti ottamatta. Yhtä hyvin voisi mennä viivalle seurana Pörrö, Mäyrä, Mauno, Måre ja Räisä vain todetakseen, että jokaiselta tulisi vähintään minsa pataan. Mutta lokakuullahan tässä vasta mennään, ja "pikkuhiljaa" sanoi se entinenkin valmentaja kun lisäsi nousujohteisuuden ajatuksessaan viikkokilsoja kahdella kilometrillä.

Ratajuoksijat skutsissa

2010-10-03T17:28:00.003+03:00

Treeniviikko:

Ma ap. 8km ip. pyörä 60' + voima 45'
Ti ap. 8km ip. 15km TV n. 4.15/km
Ke ip. 14km 3.55/km, vika km 3.25, yht 18km
To ap. 8km ip. pyörä 60' + voima
Pe ip. 6x5min rennosti kovaa /2min, yht 14km
La ip. 12km
Su Porvoo 9.6km 32.03, yht 17km

Ihan pätevä viikko takana. Määrillä tai tehoilla ei mässäillä, mutta tämäkin vie tällä hetkellä kuntoa eteenpäin aika nopeasti. Pyörän polkeminen ja voimatreenit vetävät muutenkin juoksulihaksia sen verran kantturaan ettei kovien vauhtien tekemisestä tulisi mitään.

Tänään käytiin Benkun kanssa Porvoon suunnalla heittämässä hölkkäkisassa hyvät treenit. Viivalla katseltiin josko sieltä saapuisi kovaa kiilaa vielä viime hetkellä lähtöviitan alle. Yleensähän tässä vaiheessa joku Muukkonen pamahtaa metsästä pelipaikalle kuin vahingossa, juuri kun erehtyy ajattelemaan että tänään pääsee helpolla. Lähdettiin viemään kisaa aika maltilla liikenteeseen ja pari kaveria tuli mukana ensimmäiset ehkä 3km. Tiedossa oli että jossain puolimatkan jälkeen tulee hieman vaativampaa pätkää, mutta reittihän tässä vaiheessa meni aivan umpimetsään ja kaksi ratajuoksijaa - joita ei lisäksi ole suunnistustaidolla pilattu - olivat ns. kusessa. Ajattelin että koetan pitää joten kuten tai melkein edes saman vauhdin päällä ja tarvittaessa päästän Benkun ohi (ohittamaan ei olisi mahtunut). Ei tarvinnut päästää, sillä 10 sekuntia metsäpätkää juostuamme Benkku oli jäänyt 15 sekkaa. Oikeustietelijä Salonen ihmettelisi tässä vaiheessa miten se on mahdollista, mutta Benkun tuntien se on. Itse en tätä ehtinyt miettimään vaan oli täysi työ pysyä oikealla reitillä. Rehellisenä veikkauksena voi sanoa, että tällä kilsan pätkällä esim. Muukkoselle olisi tullut vähintään puoli minuuttia pataan. Vikalla 3 kilometrillä yritin pikkaisen parantaa vauhtia, mutta meno ei paljon ollut pääkaupunkijuoksusta vielä parantunut. Sen verran hengitys jo lauloi että tarvittava treenivaste oli ainakin saatu.

Uusi treeniviikko lähestyy uhkaavasti, ja sen - ellei jopa koko kauden - kohokohta on tietysti Kiipulahölkkä. Paikalla on mahdollisesti koko Suomen kestävyysjuoksun kerma, joka tietää vain sitä, että sankka yleisömeri valtaa Turengin vaativien lenkkimaastojen varret fanaattisesti kannustaen kotimaastoissaan valtavien paineiden alla juoksevaa Happoa. Tämän vuoksi harjoitteluakin on tästä viikosta jouduttu massiivisesti keventämään, ja ensi viikon toisena vaativampana treeninä on ainoastaan 14km 3.55/km.

Pääkaupunkijuoksu

2010-09-26T20:49:00.004+03:00

Syksyn hölkkäkisat jatkuivat tänään Pirkkolassa pääkaupunkijuoksulla. Kyseessä siis osasto perinteiset ja klassiset kisat, jossa joskus aikoinaan iskettiin 20 kilsalla 1.03 aikoja. Nykyään matkoina siis puolikas ja varttimaraton, joista jälkimmäisen juoksuttaminen on näin subjektiivisesti ajateltuna yhtä fiksua kuín jäävoiteen levittäminen silmien alle; been there, not done that. Vaihtelevan reteä maastoprofiili yhdistettynä varsin suurilukuiseen osallistujajoukkioon kuitenkin paikkaa tilannetta oivallisesti.

Matkaan ei todellakaan lähdetty täynnä varttimaratonluottoa, kaikkea muuta. Edellinen kovempi harjoitus siis Midnight run, josta siitäkin kaksi viikkoa aikaa. Benkku vedätti alkuverkan jo niin kovaa että hengitys pihisi vielä starttiviivalle kyyristyessä. Tunnelma kentältä lähdettäessä oli melkein kuin SM-maastoissa, paino sanalla melkein. Matkaan oli siis tarkoitus lähteä ultramaltilla. Alkumatkasta löytyi jolkotteluseuraa parista kaverista ja juostiin aika leppoisia tonneja, ehkä 3.17 luokkaa. Juoksu tuntui tuossa vauhdissa pyörivän ihan kohtalaisen kivasti. Vitoseen ei menty hirveätäkään haipakkaa vaan väliaika oli jossain 16 minuutin huonommalla puolella. Tiedossa oli, että koutsi ja Arska ovat lähestyvällä Paloheinän majalla katsomassa, ja kuittia tulee, jos porukassa vielä mennään. Pikkaisen koetin kinnata vauhtia paremmaksi vain hetken päästä siihen hyytyäkseni. Bonukset muuten edellä ajaneesta prätkäpoliisista joka mukavasti aurasi tietä turhilta, joskaan ei tässä vauhdissa niinkään äkillisiltä väistöliikkeiltä. Ehkä se vauhti joten kuten säilyi loppuun asti, mutta kovien treenien puute tuntui kropassa ja etenkin hengityksessä. Olematon loppukiri oli pakko ottaa jotta sentään kahden vuoden takaisen ajan alle päästiin niukasti. Kilsavauhdiksi muodostui 3.15/km, eli vauhti jolla kisassa ei juuri juhlita, mutta johon on treeneissä aika vaikea päästä ilman kisan tuomaa adrenaliinilisää.

Ensi viikolla alkaakin ohjelman mukainen harjoittelu. Huomisen osalta se tarkoittaa nautinnollista aamulenkkiä klo 6.00, jonka lisäksi illalla pitäisi tunnin verran pyöritellä kampia ja sen jälkeen vielä vajaan tunnin verran nostella painoja. Kolme vauhdikkaampaakin harjoitusta mahtuu ensi viikkoon, mutta niissä kaikissa pääpaino on rennossa ja helpossa tekemisessä.

Numeroita

2010-09-25T12:54:00.000+03:00

Syyskuun lopun ja lokakuun treeniohjelma näyttää seuraavalta:

27.9 - 3.10
Ma ap. 8km ip. pyörä 60' + voima
Ti ap. 8km ip. TV 15km 4.15-4.30/km
Ke ip. 14km 3.55/km, yht 18km
To ap. 8km ip pyörä 60' + voima
Pe ip. 6x5min rennosti kovaa (3,30/km)
La ap. 12km
Su ip. Tolkkinen 10km

4.10 - 10.10
Ma ap. 8km ip. pyörä 60' + voima
Ti ap. 8km ip. TV 15km 4.15-4.30/km
Ke ip. 14km 3.55/km, yht 18km
To ap. 8km ip pyörä 60' + voima
Pe ip. 14km kevyt
La ip. Kiipulahölkkä 8km
Su ap. 22km kevyt

11.10-17.10
Ma ap. 8km ip. pyörä 60' + voima
Ti ap. 8km ip. TV 15km 4.15-4.30/km
Ke ip. 3x5km 3.30-3.40 /3', yht 21km
To ap. 8km ip pyörä 60' + voima
Pe ip. 18km 4.00...3.45/km, yht 22km
La ap. 12km
Su ip. 22km

18.10-24.10
Ma ap. 8km ip. pyörä 60' + voima
Ti ap. 8km ip. TV 15km 4.15-4.30/km
Ke ip. 6x5min rennosti kovaa /3, yht 14km
To ap. 8km ip pyörä 60' + voima
Pe ip. 18km 3.55/km, yht 23km
La ap. 12km
Su ip. 22km

25.10-31.10
Ma ip. pyörä 60' + voima
Ti 8km ip. TV 15km 4.15-4.30/km
Ke ip. 3km hallissa kovaa, yht 12km
To To ap. 8km ip pyörä 60' + voima
Pe Lepo
La ap. 12km
Su ip. Hirvihölkkä 15km

Könyämistä

2010-09-23T21:00:00.004+03:00

Viimeisen 7 päivän liikuntasaldo:

Pe 11km kevyt
La 21km puolipitkä
Su 11km kevyt
Ma 10km + voima 40'
Ti 17km kevyt
Ke 14km, 5x20" rennon kovaa
To 10km + voima 40'

Kuluvan viikon tavoitteena on ollut hieman lisätä fyysistä aktiivisuutta ja herätellä kroppaa jonkinmoiseen treenivalmiuteen. Sisäänajoviikko siis. Mistään varsinaisesta harjoittelusta ei nyt vielä voi puhua, mutta voimatreenit on pyritty tekemään hyvin. Tangossa ei kestävyysjuoksijalla koskaan ole kummoisesti rautaa, mutta nyt on uskaltanut tehdä liikkeitä miettimättä ensisijaisesti välitöntä vaikutusta juoksun herkkyyteen. Ilmankos se onkin ollut melkoista könyämistä viime päivät.

Sunnuntaina on suunnitelmissa käydä juoksemassa Pääkaupunkijuoksussa varttimaraton hyvänä tv-kovana harjoituksena. Ajatus on edelleen ollut se, että 90%:n teholla juostu kisa on paras mahdollinen harjoitus. Pääkaupunkijuoksussa lisäksi reitti on mukavan vaihteleva. Syksylle muutenkin on tiedossa useampi hölkkäkisa sekä kaksi kertaa urheiluopistolla kynnystesti. Kunto ei tällä hetkellä ehkä ihan niin pohjamudissa liiku kuin monena muuna syksynä, mutta tuli ko. testi lähiviikkoina tai ihan huippukuntoisena niin koutsin ammoisille 2.55 ja 3.20 kynnyksille taitaa tällä hetkellä olla vielä hieman matkaa...

Sub 14?

2010-09-19T16:21:00.015+03:00

"Happo valehtelee, yksikään sana ei ole totta. Saavalainen on kirjoittanut tän jutun." Näin kommentoi Arska luettuaan viimeisimmän Juoksija-lehden jutun meikeläisen syksyn harjoittelusta. En kyseistä journalismin riemuvoittoa ole onneksi itse joutunut vielä näkemään, mutta ilmeisesti siellä puhuttiin ylimenokaudettomasta jaksosta ja säännöllisestä lenkkeilystä myös syksyllä. Eikös se sitten ole muka säännöllistä lenkkeilyä jos juoksee 11 päivän ajanjaksolla kilometrin verran päivää kohti? Ei sinänsä, mitään erityistä tarkoitusta ei ollut näin totaaliseen lepojaksoon, mutta selän napsahdettua hillittömään suojakramppiin heti Midnight runin jälkeisenä päivänä tuli pakollisen neljän päivän levon päälle vielä lyhyt akkujen latausjakso ennen starttia uuteen kauteen.

Jos ei ole tullut treenailtua viime aikoina niin sen vastapainoksi on sentään pidetty palaveria koutsin kanssa ensi kauden kuvioista. Mikään suuri ajattelija ei tarvitse olla tajutakseen mikä voi olla yksi ja ainoa mahdollinen tulostavoite, oli se sitten jonkun mielestä realistinen tai ei. Tarkoitus on siis suomeksi sanottuna tehdä ihmiskoe sen suhteen, voiko näin lihava ja luontaiselta peruskunnoltaan heikko mönkijä kuitenkin venyä alle 14 minuutin vitosen vauhtiin. Asiaa spekuloitiin parikin tuntia, ja ainakin jotain muutoksia on tiedossa harjoitteluun (asenteen lisäksi). Varmistaakseni täydellisen pässinpääratkaisun päätin varmuuden vuoksi jättäytyä töistä pois joulun aikaan ja sen jälkeen panostaa tähän ihmiskokeeseen täysipäiväisesti ensi kauden loppuun saakka.

Tulokset yleensä korreloivat - jos ei muuta niin negatiivisesti - suhteessa määrään. Sitä olisi siis tarkoitus nostaa about 5800 kilometriin, mikä tarkoittaa noin 110 kilometriä viikossa. Käytännössä siis perusharjoitusviikot on suunnitelmissa nostaa aika nopeasti 150km:n tuntumaan, ja ensi viikolla jo hölkkäillä 100 kilometrin verran. Peruskuntopuolta pyritään lisäksi parantamaan pyöräilyllä, jota kroppani ei toistaiseksi ole hylkinyt niin pahasti kuin cross-traineria, soutua, kaikkia veteen liittyviä elementtejä sekä määrää.

Jos jätetään kuitenkin määrä, niin kiehtova aihe kuin se onkin, niin ensimmäinen lähtökohta näinkin vammaherkälle kaverille on tietysti niiden välttäminen. Halliharjoittelu kaltevilla radoilla kuormittaa ilkeästi akilleksia, joten se on tarkoitus jättää minimiin. Vierailuja halliin on tiedossa siis noin kahden viikon välein. Tehojen osalta mennään muutenkin todella maltillisella linjalla ainakin jouluun asti, jolloin luvassa on ensimmäinen kolmesta suunnitellusta leiristä, 8 viikkoa Itenissä. Voimatreeniin ja niiden sijoitteluun suhteessa koviin juoksutreeneihin pyritään hakemaan pikkaisen uusia jippoja Vallu Konosen entiseltä valmentajalta, jos vaikka sitä kautta saisi vielä koko pakan heilahtamaan joku päivä alas ylätaljassa. Totta puhuen tarkoituksena olisi se, että salille mennessä olisi selkeä idea miksi sinne mennään ja mitä tekemään, jotta voimatreenit eivät mene pelkäksi kivojen ja helppojen juttujen kierrättämiseksi. Myös venyttelyllä on tarkoitus kiusata itseään se parikymmentä minuuttia päivässä. Ja tietysti tarkoitus on myös jälleen pyrkiä säännölliseen pari kertaa viikossa tapahtuvaan blogipäivittelyyn jotta lukijat (Arska) pysyvät perässä sen suhteen kuinka yli tai ali milloinkin ollaan. Näistä lähtökohdista, akut ladattuna ja täynnä virtaa kohti ensi kautta.

Hieno Midnight Run

2010-09-05T11:17:00.011+03:00

Kuluneesta viikosta ei tarvitse paljon harjoituksellisesti keskustella, mutta jotain tuli sentään tehtyä lauantain Helsinki Midnight Runin muodossa. Kyseessä siis Suomessa uusi mutta Ruotsissa sitäkin tutumpi tapahtuma. Matkana tarkistusmitattu kymppi Helsingin ytimessä ja ilmoittautuneita noin 4200. Pikkaisen kävi tosin mielessä miten käsipalloseura hoitaa järjestelyt kun neljä donaa ihmistä paukkaa matkaan Kaisaniemen puistosta, mutta kuviot toimivat loppupeleissä ihan hyvin. Suurimman mielenkiinnon ennen kisaa varasti toki Kenian vieraamme Paulo, jonka kunto kympillä oli arvoitus kaikille - jopa Paulolle itselleen - kuten miehen kommenteista ennen kisaa voi päätellä: "Maybe today 32." Ja viisi minuuttia myöhemmin: "Maybe today 29."

Verkat hoidettiin Paulon kanssa ja jo siinä tuli aika legendaarista analyysia kisaa ajatellen. Minuutin välein Paulo muisti todeta että "relax my friend. Today no tough guys. This race maybe easy." Eihän se ihan näin tosin ollut, sillä kun starttiviivalle asti päästiin niin sieltähän löytyi myös Ässä Keihänen, 1.05 puolikkaan mies, sekä Hell. Kovia kavereita. Pelkästään lähtötilanne oli sinänsä spektaakkeli takametsien kylähölkkiin tottuneelle. Pakko myöntää että tunnelma oli ihan kohdallaan. Alkumatkaa juostiin sopuisasti Hellin, Ässän ja Paulon kanssa ja olihan siinä muitakin, mm. Siffin uusi jenkkivahvistus. Kannustus oli myöskin hieman toista mihin on tottunut kylähölkissä ja muissa kissanristiäisissä. Tässäkään Ässä ei vetänyt mitään peruslinjaa, vaan siinä sekosivat koko kärkiryhmän konseptit kun äijä sai kautta aikojen kannustukset Hiltonin katolta. Perussetti.

Paulo sanoi ennen kisaa alkavansa kiilaamaan vauhtia vitosen jälkeen, mutta jo kahden kilsan kohdalla kaveri alkoi määräämään kisan kulkua. Ekat kilsat olivat nopeita ja 3km:n väliaika Paulon kanssa 9.06. Sen jälkeen Katajannokan kohdilla alkoi tulla niin tiukkaa mutkaa että odotin vain milloin Paulo juoksee jonkun niistä pitkäksi ja saan sen siinä kiinni. Ihmeellisesti se onnistui mutkat koikkelehtivalla askeleellaan selvittämään, joskin joka kurvissa sain pikkaisen eroa kurottua umpeen. Koko ajan se oli silti parikymmentä metriä. Vitoseen tultiin 15.07 Paulo ja 15.11 meitsi. Väliaika piti todennäköisesti hyvin paikkaansa, sillä kilsat olivat tähän asti nopeita.

Vitosen jälkeen lähdettiin tyrkkäämään Kaivopuistosta takaisin Kaisaniemeen päin ja kannustus sen kuin parani. Voi vain kuvitella mitä se meininki kärkijuoksijoilla on isoilla kaupunkimaratoneilla. Tähtitorninmäelle kiivetessä Paulo veti pikkaisen lisää eroa joskaan en ihan tiltannutkaan. Alas tultiin sen verran jyrkkää mäkeä ettei meinannut frekvenssi riittää. Seiskan kohdalla Paulo oli lisännyt keulaa lähes 100 metriin ja kisa alkoi siltä osin olla ohi. Espan kohdalla aloin itsekin olemaan aika finaalissa. Mukulakiveä oli niin perkeleesti, mutta yllättävän hyvin silläkin pystyy juoksemaan. Kaisaniemen puistossa viimeiset tiukat mutkat ja maaliin 31.00. Oma kympin maantierekordi siis, jos sellaisilla nyt jotain funktiota on. Paulo tuli lopunkin hyvin ja kellotti 30.26. Eiköhän kaveri sen 29.30 vähintään juoksisi hyvässä kisassa, nytkin kun kuulemma kunto oli jo laskussa. Hell veti pelottavan hyvin 31.47, eli tänään ei olisi ollut varaa koomailuun. Ja Ässäkin veti sen verran vahvan näköisesti alle 32:n että nappaa taas sen mitskun SM-maralta. Tulokset.

Kisan jälkeen vielä kohokohtana oli Taru Valkeapään suorittama Paulon haastattelu. Ottaen huomioon miehen kielitaidon kaveri hoiti homman todella mallikkaasti. "Training in Kenya maybe 3 times a day. Training in Finland maybe 2 times a day." Saa nähdä löytääkö naurettavan kokoinen voittopokaali tietään kotiin Keniaan asti vai onko ylipäätään enää edes tallessa eilisten voitonjuhlien jäljiltä.

Cardiff + banketti = hajottava lopetus

2010-08-28T23:57:00.015+03:00

Kisa on ohi. Ratakausi on ohi. Hapon haisevat piikkarit ovat paikallisen ostoskeskuksen ostoskärryissä, eli nyt on yhden piikkarit Tanskassa järven pohjassa ja yhdet brittiläisen ostoskeskuksen pihassa. Ja Mannisen osalta.. no ei se jätkä varmaan itsekään tiedä missä sen piikkarit on. Jossain vaiheessa ne olivat hukkuneet kisapaikalle, mutta nyt ilmeisesti tallessa, ellei hukannut niitä matkan aikana.

Mutta: Ensinnäkin, matka Cardiffiin oli juuri sen verran säätöä kuin tältä kaksikolta sopii odottaakin. Jossain vaiheessa luultiin jo että oltiin Kangasniemellä kun joka paikassa oli kuraa ja kumppareita, mutta kun liikennevaloja oli useammat kuin yhdet, sulkeutui tämä vaihtoehto äkäiseen pois. Oltiin siis Readingissa, jonne ei pitänyt edes missään vaiheessa päätyä. Siellä oli jotkut maatalousfestarit jonne Manolo olisi tietysti halunnut poiketa, mutta sain pidettyä päämäärän selkeänä. Sen jälkeen, monien vaiheiden, mm. hajonneiden kanssamatkustajien ja taksikuskien jälkeen - saavuttiin kuitenkin Cardiffiin, tuohon paikkaan, joka vuosi sitten Viininenä-Virtasen kanssa otettiin haltuun suuren maailman tyyliin. Tarkoitus oli paukuttaa tällä kertaa muutakin kuin henkseleitä - siis lyödä kovat tulokset pöytään. Alkuspekulaatiot (lue: -hajoamiset) olivat siis sen mukaiset.

Ihme kyllä päästiin myös kisapaikalle asti. Fiilikset olivat jokseenkin kovasta, brittimäisestä tuulesta huolimatta hyvät ja aukkarit kulkivat hyvin. Jänöjen, joita oli kaksi kappaletta toisen aina huilatessa välillä, piti aloittaa tahdilla 65-66. Kyllä mä sen ymmärrän että aina se ei lipsahda siihen mihin pitää, mutta 71 avaus oli silti vähän liikaa. Kasi 2.20 ei paljon sekään pelastanut, ja ekaan tonniin tultiinkin vain 2.54. Hukkasekunteja siis. Juoksin Henan perässä, vaikka paikan olisi voinut järkevämminkin myös valita...

Kakkoseen tultiin aika samaa rataa, 5.46. Pikkaisen ennen kolmosta alettiin Maunon kanssa ohittelemaan porukkaa ja pyrittiin tekemään hetken aikaa vuorovedolla töitä. Hena alkoikin kesken kisan tarinoimaan ja kyselemään "vedetäänkö vuorovedolla?" Ilmeisesti hengitys sillä oli tasaisempaa kuin mulla, sillä sain vain hätäisesti todettua "joo". Tahti kiristyi ja porukkaa alkoi tulemaan selkä edellä vastaan. Eikä sinänsä omaan tasoon nähden edes mitään turhaa porukkaa, mm. 7.52 kolmosen tänä vuonna juossut Ryan McLeod tuli ohitettua. Ei se aina kulje muillakaan. Nelonen 11.30, mutta tässä vaiheessa aloin tippumaan Manolon vedosta. Laskin koko ajan että 2.40 vikalla tonnilla, joka ei sinänsä olisi ihan absurdi, voisi vielä enkkansa tehdä. Mutta jäätyäni yksin vääntämään ei vauhti edes säilynyt, kiihtymisestä puhumattakaan. Porukkaa tuli tosin vastaan säännöllisesti ja sijoitus parani. Vikalle kiekalle lähdettäessä eroa Maunoon oli seitsemisen sekkaa, saman verran kuin maalissa. Vika kiekka ei ollut kummallakaan lentoa, noin 66 sekuntia. 8.08 tällä kaudella juossut 18-vuotias britti piinasi meitsiä loppusuoralla, mutta jäi onneksi 2 kymmenystä. Podium-paikka kun on niin helvetin olennainen näissä kisoissa... En silti malta olla ihmettelemättä tasoa kun viime vuonna kisa voitettiin 13.40 ajalla ja Mattikin juoksi 13.45:n tuntumaan. Nyt siis voittaja 14.09. Ei kuitenkaan sinänsä huono kisa omalta osalta (alle viime kauden enkan), mutta kun fiilis ennen kisaa oli melkeinpä kauden parasta, niin vähän jäi hampaankoloon. Ehkä nyt ennätystä ei olisi tänään juostu, mutta vähintäänkin se uran toinen 14.20 alitus.

Ratakausi on nyt ohi, ja totta puhuen takki on aivan tyhjä. Vaikka ohjelmasta löytyi treeniä niin sunnuntaille kuin maanantaillekin, menivät kyseiset päivät huiliessa. Eilen väsymys konkretisoitui aika hyvin kuin menin kello 18 "päikkäreille" ja nukuin aamuseitsemään. Ehkä siis oli viisaampi levätä suosiolla. Vähän auki on vielä se, pidänkö nyt lepokauden vai otanko tähtäimeksi jotain syksyn maantiekisoja. Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa, mutta tärkeintä nyt on vain saada ehjä ja hyvä startti ensi kauteen, jolloin panostusta olisi tarkoitus lisätä eri tasolle kuin aiempina vuosina. Toisin sanoen lopettaa spedeily, kuten Arska asian ilmaisisi.

Timangia

2010-08-23T08:41:00.011+03:00

Eihän se ole kisaviikko eikä mikään, jos ei vähintään kolmea kisaa siihen mahduteta. Joensuun kisan jälkeen siis kuuden tunnin junamatka sunnuntaiaamusta Vammalaan, jossa siis Timanttiliigan Suomen version ainoa osakilpailu. Itse asiassa tarkoitus oli juosta kisa puolittain treeninä ja hakea hieman ärsykettä ajatellen vitosta viikon päästä. Ideana ei ollut mitään ennätyksiä lähteä hakemaankaan, vaan pyrkiä juoksemaan kisa ihan kaikkia raastamatta (mikä mulle on toki hyvin luontaista...) ja loppu kiihtyen.

Lähtölistan ehdottomasti kiinnostavin nimi oli toki Paulo, tuo Keniasta Suomeen sponssaamamme pitkäsääri. Kaveri ei ollut itseluottamustaan Helsinki Cityn vuoksi vielä menettänyt, vaan totesi alkuverkassakin reteästi että "Maybe heavy wind today. Maybe only 8.05 or 8.00." Toisaalta tulinhan itsekin pelipaikalle juna-asemalta Lähteenmäen kyydissä, ja kun siitä autosta nousee kisapaikan parkkipaikalla ylös, niin kuuluu jo asiaan juosta itsensä maailman kauden TOP-10:een.

Tuuli oli tällä kertaa harvinaisen voimakas, vaikka se nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että niinhän se on mun mielestä aina kun olen viivalla. No, Turussa oli tyyntä. Sovittiin 68 kiekoista, josta oli tavoite sitten lopussa kiristää. Mies ei ollut ihan freesein lähtöviivalla, vaan kolmas kisa viiden päivän sisään alkoi viedä parasta terää. Sundell aloitti vetohommat ja iski sen verran lujaa että olin aikalailla välittömästi jojon päässä. Pexi jatkoi, ja ekaan tonnin tulin ehkä letkan viidentenä 2.44 ajassa. Ja ei kyllä yhtään säästellen. Kovempi kenialainen oli toki tässä vaiheessa jo karannut kauas, mutta Paulo oli vielä selän takana. Koetin päästä omaa vetovuoroani tekemään, mutta eihän sinne letkan kärkeen edes päässyt vaikka kuinka koetti repiä. Lopulta sinne loikki puolimatkan kohdalla Paulo, joka vetäisi meihin jonkin verran eroa. Toka kilsa oli yksinkertaisesti todettuna hidas.

Vikalla kilsalla aloin pikkaisen toipumaan kovasta alusta ja lähdin juoksemaan Pauloa kiinni. Pikkuhiljaa se Al-Qatarin selkä sieltä lähestyi - tai no, jalat lähestyivät jo huomattavasti ennemmin kuin se selkä. Melkein voisi todeta, että juuri kun näin miehen astuin jo hänen kantapäilleen. Miehen juoksua voisi verrata Lahtioon askeleen pituudessa, sillä erotuksella että ne jalat saattavat heilahtaa minne tahansa 360 asteen kulmalla. Vedin 100 metrin matkalla ehkä viidesti jaloille... Lopulta pääsin jostain kutosradan kautta ohi ja sain hieman jätettyä vikalla 200 metrillä. Eipä siinä hirveitä kirejä kummaltakaan irronnut, mutta vika tonni nyt hieman taas kiihtyi. Loppuaika 8.25, eli tuuleen nähden sellainen tasapaksu esitys jälleen. Treeninä toivottavasti kuitenkin toimiva, kunhan tämän kisan jälkeen palauttelee huolella. Pitää toki palautella jo ihan senkin takia, että jaksaa sitä yhtä hajottavaa jätkää kolme päivää putkeen ensi viikolla. Vaikka siis suunnaksi otetaan viikon päästä Cardiff, niin täysin eri asia on ylipäätään se, mihin maahan edes päädytään.

One mile

2010-08-21T20:35:00.005+03:00

Näinhän se täytyy kai tässä vaiheessa uraa ajatella, että kun tulee ennätys niin tyytyväinen pitää olla. Tietysti kun matkana on maili ja pohjalla on 4.36, niin se nyt ei ihan hirveitä vaadi. Mieluummin olisin toki juossut Joensuussa 1500m, mutta mielenkiintoistahan se on välillä juosta vaihteluksi hieman harvinaisempia matkoja. Lisäksi harvemmin pääsee kyyristymään lähtöviivalle niin, että vieressä matkaan lähtee pari päivää aiemmin 12.55 vitosen juossut kaveri. Ei se nyt paljon poikkea siitä että viereisiin lähtötelineisiin kyyristyisi Bolt. Tasoero on käytännössä ihan yhtä suuri... Lisäksi mielenkiintoisena spekulaationa oli taistelu viimeistä sijaa vastaan. Hajosin pahasti kuullessani Mannisen jääneen kisasta pois, koska olin toki laskenut sen varaan, että ainakin sen jätkän voitan.

Matkaan lähdettiin aika reippaasti ja eka 400m oli 60 sekunnin pinnassa letkan häntäpäässä. Ja aivan hapoilla. Niinhän se usein on, että kun on vitosella ennätyskunnossa niin 1500 metrillä suorituskyky ei ole parasta mahdollista. Kasin väliaika oli vielä ihan hyvä, 2.03:n luokkaa. Tai no, omaan tasoon nähden itse asiassa liiankin hyvä. Tuuli oli suhteellisen kova, mutta turha sitä on paljon spekuloida jos kärjessä kaveri vetää omalla vedolla 3.53. Akin peesissä mentiin myös kolmas kiekka. Vauhti tippui, mutta olin niin korvia myöten hapoissani etten pystynyt ottamaan vetotöistä mitään vastuuta. Vikalla kiekalla vauhti pysyi aikalailla samana hap(/j)otusten vaan kasvaessa. Vikalla satkulla hyytyneestä jenkistä ja Akista pääsin ohi, Janne sen sijaan kuittasi. Monesti on oltu hapoilla, mutta nyt kenties eniten ikinä. 4.10 vastaa 3.53 vauhtia 1500 metrillä, eli siinä mielessä kauden paras esitys tonnifemmalla. Ei siis ihan surkeata, joskaan ei loistokastakaan. Sellainen fiilis toki, että jos viikon päästä yrittäisi uudestaan niin pari sekkaa voisi ajasta lähteä pois kun happoja kestäisi pikkaisen paremmin.

Vielä ei ole hanskoja lyöty tiskiin tämän kauden osalta vaan yksi tosi yritys on vielä edessä, eli Cardiffissa vitonen viikon päästä. Kalevalaisten 14.12 oli tosi lähellä maksimia, mutta toisaalta 1500 metristä maaliin käytännössä omalla vedolla luulisi jättäneen pikkaisen vielä kiristämisen varaa. BMC kisat ovat tunnetusti loistavasti järjestettyjä ja etenkin jos eräksi valikoituu B niin mahdollisuudet hyvään tulokseen paranevat entisestään. Sinne siis seuraavaksi tähtäin. Ja kun reissuun lähdetään Manolon kanssa, niin reissusta voi kirjaimellisesti odottaa mitä tahansa. Ihme juttu, että kyselyistä huolimatta ei olla saatu kolmatta kaveria remmiin mukaan...

Tasaistakin paksumpaa

2010-08-18T22:25:00.003+03:00

Turun kisaan ei lähdetty tosiaan ihan ihanteellisilla taustoilla. Kalevan kisojen jälkeen tullut flunssa pakotti kolmeen perättäiseen nollapäivään ja kovempi valmistava treeni jäi sen takia tekemättä. Lauantain 14km 3.32/km pikkaisen palautti itseluottamusta, mutta eihän valmistautuminen mitenkään samaa tasoa ollut kuin ennen kalevalaisia, joita ennen kaikki meni putkeen.

Kisaan lähdettiin aika optimistisesti, 2.50 tonneja eli 68 kierroksia. Turha sitä on tässä vaiheessa viivalle mennä, mikäli sinne ei mennä ennätys mielessä. Alusta asti tuntui kaikilla olevan 68 kiekoissa hieman hakemista ja todellisuus oli enemmän 69:ää. Kakkoseen tultiin 5.40 pintaan ja aloin olemaan aika dedi, kuten Kenian vieraamme, radiossakin jo vieraillut Paulo asian ilmaisisi. Sai vain latoa aivan tolkuttomasti ei niin tolkuttomaan vauhtiin. Vähän kuin Erojärvi kun se iski tolkuttoman kolmosen enkkansa.

Kolmosen kohdalla väliaika ei ollut huono (8.35), mutta paras terä alkoi olla syöty. Eroa Henaan, Måreen ja Sääreen alkoi tulla myös muutamia metrejä, ja juoksu oli jatkuvaa jojottamista ryhmän mukana ja siitä välillä tippuen. Normaalisti siis, kun juoksu menee hyvin, on kolmoseen asti suhteellisen helppoa. Nyt homma oli jo ennen puolimatkaa raastoa. Nelosen väliaika meni hieman ohi, mutta siinä vaiheessa vauhti oli jo sen verran tippunut että ennätykset sai unohtaa. Myös suomalaiskärki alkoi karkaamaan. Vikalla kilsalla en saanut juuri mitään irti koneesta, vaan homma oli sama tasapaksua vääntämistä. Toisaalta ei tullut sellaista megakanttausta ja sitä kautta 14.50 luokkaa olevaa tulosta, vaan maaliin päästiin ihan siedettävässä ajassa 14.28. Kyseessä kuitenkin on neljänneksi paras vitosen tulos omalla uralla, joten ei ihan toivoton esitys, mutta toisaalta 16 sekuntia rekkaan on aika korutonta kertomaa. Kärki latoi jotain aivan käsittämätöntä settiä tauluun (12.55). Ei siinä Manolonkaan taktiikka että karkaa Kenian pojan mukana kun se tulee kiekalla ohitse oikein toiminut.. Lisäksi kaveri sai kiertää lähes koko joukosta ohi ulkokautta, mihin takuulla kului sekunteja. Voisi melkein kuvitella, että kyseiselle jannulle oikea kisa ei juuri nyt ole Paavo Nurmi Gamesien 5000m, mutta mukava toki että Suomessa juostaan melkein maailman kauden kärkitulos.

Kertymä

2010-08-15T12:21:00.006+03:00

Viikon heikko saldo:

Ma-ke sairastelua
To 10km + kevyt voima
Pe 12km kevyt
La ap. 8km ip. 8km
Su ap. 8km ip. 14km 3.32/km, yht 20km

Eipä ole paljon napannut taas päivittelyt. Viikko on mennyt ihan reisille, mitä tosin saattoi jo odottaakin kun flunssaoireet alkoivat kalevan kymppiä edeltävänä iltana. Maanantaina olikin jo flunssaisempi olo ja tiistaina sen verran tautia päällä ettei tarvinnut treenata. Torstain ja perjantain lenkit olivat aikalailla laahustamista ja motivaatio oli pakkasella. Pakko alkaa kuitenkin orientoitumaan vielä kauden pariin viimeiseen kisaan jotta saadaan kausi kunnialla päätökseen. Kolmen päivän juoksemattomuus ei vielä kuntoa murra, mutta eipä se sitä parannakaan. Perusvalmistautumisella taas lähestytään Turun vitosta, eli tänään 14km reipasta. Jospa se taas siitä.

Aikani kuluksi tarkastelin käynnissä olevan kauden kertymää kilometreina. Karutonta kertomaa, josta jalkaleikkaus toki selittää osan. En pidä mitenkään hienona sitä, että vähäisellä harjoittelulla juostaan suhteellisen hyviä tuloksia, mutta laitetaan nyt vuoden kertymä kuitenkin näkyviin. Tammi- ja helmikuuhun mahtui varsin paljon pyöräilyä (juoksijan, tai no, mun mittakaavalla)

Syyskuu 2009: 315km (26)
Lokakuu: 83km (14) (leikkaus 14.10)
Marraskuu: 41km (31)
Joulukuu: 147km (26)
Tammikuu 2010: 387km (53)
Helmikuu: 349km (46)
Maaliskuu: 339km (37)
Huhtikuu: 496km (46)
Toukokuu: 501km (46)
Kesäkuu: 525km (47)
Heinäkuu: 437km (44)
Elokuu : n. 340km, (n. 40)

Yhteensä: 3960km (409 kertaa)

Siitäpä sitten vetämään analyysejä suuntaan jos toiseen.

Kalevalaiset osa II

2010-08-09T20:37:00.006+03:00

Mitäköhän tästä kympistä nyt sitten kirjoittaisi? Olo on vieläkin aika sumuinen, etenkin kun kisan jälkeisenä yönä tuli reilu tunti yöunta ja edessä oli lähtö töihin kello 5.50 aamulla. Saattoi aavistuksen verran hajottaa. Kevään SM-maastojen jälkeen kuvittelin ettei niin pihalle voi enää välttämättä ikinä uran aikana itseään juosta, ei ainakaan tällä kaudella. Väärässä olin.

Kisaan ei hirveästi miehiä lähtenyt mukaan, kymmenkunta. Obed lähti heti pitämään vauhtia ja jäin Henan kanssa juoksemaan kolmen minuutin tonneja alkumatkasta. Aivan naurettavan kova vauhti meitsille keli huomioiden, mutta näyttipähän ehkä meno edes hetken aikaa juoksemiselta. Käsittämätöntä kyllä, tilttasin jo kolmen (3!) kilometrin jälkeen. Kierrosajat tippuivat siinä vaiheessa jo aika massiivisesti ja olisiko neljäs kilsa ollut jo 3.15. Siinä vaiheessa iskostui aika äkkiä mieleen että ajalla ei ole enää mitään merkitystä, vaan ainoana tavoitteena voi pitää maaliin pääsyä. Keli oli rankin missä olen varmaan ikinä juossut, ei pelkästään lämpötilan joka oli vain 30+, mutta myös massiivisentuntuisen ilmankosteuden takia. Kärjen vauhti oli siihen nähden käsittämättömän kovaa.

Vitosen kohtaan tultiin vielä juosten, ehkä 15.30 luokkaa, jonka jälkeen jäin yksin "juoksemaan". Viimeistään kutosen jälkeen olin aivan kasassa ja tekeminen oli aikalailla hirveätä. Joka toisen kiekan aikana pyrin kaatamaan vettä pään päälle, mutta eipä tuntunut virkistävän yhtään. Huvittavaa oli sekin, että pääsin kisassa vikana olleen kaksikon kantaan jossain vitosen kohdalla, mutta kierroksella ohi en päässyt koko kisan aikana. Jossain vaiheessa, olisiko ollut vielä kilsa ennen maalia, katsoin että viidentenä juosseeseen porukkaan eroa oli 200m mutta vikan kiepin alkaessa enää 100m ja maalissa alle 50 metriä. Olisi hieno sanoa että tarkkailin tilannetta ja otin mahdollisimman pienellä vaivalla mahdollisimman hyvän sijoituksen, mutta ehkä se ei ihan niin mennyt. Maalissa tulikin jonkin aikaa oltua muissa maailmoissa ja loppuverkka oli pakko tehdä kävellen (!) kun ei kyennyt hölkkäämään.

Muutama hassunhauska fakta omista juoksuista:
- kympillä eka femma 15.30, toka vähän alle 17 minuuttia. Vika km noin 3.30.
- kisoissa kaksi kertaa neljäs, femmalla sekunti mitaliin, kympillä 2 kierrosta mitaliin.
- 2007 kalevalaisissa Suomen paskin ajalle 31.37, nyt neljäs ajalla 32.15.
- vitonen 14.12 ja kymppi 32.15 eli ihan linjassa keskenään.

Kympin jälkeen ei viitsinyt olla edes kovin pettynyt suoritukseen, vaikka se naurettavan huono olikin. Lähinnä oma kanttaaminen vain huvitti ja pieni tyytyväisyys tuli siitä, että sai raahauduttua maaliin asti. Kisoista jäi kuitenkin käteen kahdeksan sekunnin parannus päämatkalla, joten erittäin hyvä fiilis kisoista jäi kokonaisuutena, kunhan pääkin saadaan palautumaan kympistä. Kausi ei missään tapauksessa silti ole vielä ohi. 14.12 saattaa olla tämän hetken kunnolla aikalailla maksimisuoritus, mutta toisaalta kun vedin 1500 metristä maaliin asti omalla vedolla on pakko ajatella, että parempaankin olisi vielä mahdollisuuksia. Niinpä kaksi yritystä on vielä vitosella tiedossa tällä kaudella. Ensimmäinen Turussa maaottelukatsastuksissa, sen jälkeen joko maaottelussa tai BMC kisoissa Cardiffissa, jossa viime vuonna juoksin rekordini. Nyt siis katseet näitä kisoja kohti. Ensin pitää kuitenkin toipua kymppiä edeltävänä iltana iskeneestä, toistaiseksi pienehköstä flunssasta.

Kalevalaiset osa I

2010-08-06T01:51:00.006+03:00

Kauden jonkinmoinen pääkisa eli kalevalaisten vitonen takana, joten jonkinmoista raporttia on syytä laittaa linjoille. Valmistava kova treeni tehtiin jo 10 päivää ennen kisaa, 5x1000m 2.51 keskiarvolla ja 4 minsan palautuksella. Treeni oli parasta tekemistä tähän asti tällä kaudella (ja ehkä ikinä treeneissä) eikä ihan kaikkea tarvinnut repiä kropasta irti. Kuusi päivää ennen kisaa tein vielä 10x200m 31 sekkaan sekä viisi päivää ennen kisaa 15km 3.35 vauhdilla. Pitkä aerobinen viimeisenä kovempana treeninä ennen skabaa kun on ennenkin toiminut todella ok.

Kisaan lähdettiin poikkeuksellisella taktiikalla eli ei lähdetty hajoilemaan Henan juttuihin pukuhuoneeseen, vaan verkka tehtiin suoraan kämpiltä kisapaikalle. Eli tunti ennen kisaa otettiin vielä hotellilla "rennosti" lepiä. Verkassa fiilis oli ihan ok, ei ehkä yhtä hyvä kuin Belfastissa, mutta ihan ok. Pää jäässä ja rennolla fiiliksellä siis viivalle. Kärki lähti suhteellisen reippaasti ja vuorovedosta oli onneksi sovittu, sillä omissa intresseissä oli nimenomaan rekordin juokseminen. Eka kilsa tulikin jopa liian reteästi 2.48 eli 14 minuutin vauhtia. Kävi mielessä että nyt ollaan tosi kintaalla kanttaamisen suhteen ja jäin Måren peesiin, samaan aikaan kärjen jatkaessa samaa tai níppa kovempaa ravia. Måren klapi ei kestänyt, joten 1500m:n kohdalla jäin hajoilemaan yksin. 2000 metrin väliaika meni pään ollessa jäässä ohi, mutta kolmonen taisi olla noin 8.34. Tilanne oli se, että ajoin epätoivoisesti kiinni edellä menneitä Obedia, Maunoa ja Pörröä yksin. Onneksi tuuli ei ollut erityisen hajottava.

Normisti neljä kiekkaa ennen finaalia on vaikein hetki vitosella, mutta tällä kertaa sen yli päästiin ilman pahempia hajoamisia. Vikan tonnin alkaessa olin edelleen yksin, mutta kellon näyttäessä 11.20 totesin, että pitää hajota tosi pahasti jotta enkkaa ei tule. Päätin siis koettaa kinnata epätoivoisesti vauhtia lisää. Ekana vastaan tuli Pörrö pari kiekkaa ennen maalia, joka oli sairasteluiden jälkimainingeissaan aika koomat. Menin ohi. Sen jälkeen yritin säälittävästi ajaa kiinni Maunoa ja Obedia. Meininki oli sama hajottava kuin viesteissäkin: Manolo vain katteli taaksene missä meitsi tulee ja venasi paikkaa iskuun. 300 metriä ennen sain Obedin kiinni, mutta Mauno oli jo tässä vaiheessa repäissyt olemattoman kirivaihteensa päälle, johon meitsillä ei riittänyt vastatakseen. Vika tonni ilmeisen ok 2.52, eli ei siis ihan sitä vaihdetta mitä löytyi Sollentunassa (2.40). Eipä kai, kun vauhtikin oli pikkaisen lujempaa. Loppuaika 14.12, ja jos joku spekuleeraa jäikö harmittamaan että mitali oli sekunnin päässä, niin eipä hajota sen pahemmin. Kahdeksan sekunnin parannus rekoordiin lienee kuitenkin sitä, mitä voi kalevalaisten vitoselta korkeintaan odottaa. Obedille kunniamaininta siitä, että onnistui jäämään mulle 7 sekuntia vikalla 200 metrillä. Voi mullakin joskus vika 200 metriä irrota ihan ok, mutta että näin ok...

Pari välipäivää ja sen jälkeen hajoillaan isosti kympillä. Jos keli olisi jotenkin inhimmillinen voisi miettiä ohimennen ennätysaikaa ja spekuloida mahdollisuutta sen rikkomiseen. Sen sijaan jos lämpötila liikkuu lukemissa 30+, lienee parasta keskittyäs siihen että päästään tuosta hajottavasta pytystä eroon. Sitä ennen nautiskellaan hetki rekordiparannuksesta, niitä kun harvemmin nykyään sattuu enää kohdalle.

BelFAST

2010-07-25T01:14:00.008+03:00

Hajottavien Lappeenrannan ja Lapinlahden koomailuiden jalkeen ei auttanut kuin napata uutta matoa koukkuun ja ilmoittautua BMC kisoihin Belfastiin. Ulkomaan kisat, ja etenkin niiden B-erat, ovat kohdelleet meitsia suhteellisen suopuisasti viime aikoina, joten pakkohan se oli lahtea hakemaan hyvaa kisaa jalleen kaukaa. Valmistautumisena laitettiin sen verran kestavyytta koneeseen etta iskettiin keskiviikkona reipas 15km 3.36/km vauhdilla. Fiilis ei ollut huono, joskin kokonaisrasituksen huomasi kropassa. Torstaina oli tarkoitus juosta viela 8x400m kolmosen kisavauhdilla 66:een, mutta passasin treenin vasymykseen vedoten ja juoksin pari kevytta. Perjantaina ohjelmassa oli vain matkustusten jalkeen 8km kevytta jossa 1 minsa kovaa hoystettyna parilla lahelta piti -tilanteella, joissa tuli sekin todistettua etta Pohjois-Irlannin liikenteessa juoksijalla ei ole oikeuksia. Lauantaina viela 20min aamuverra ja hajoilut hotellilla ennen kisaa.

Skaban alkuverkassa homma tuntui toimivan varsin mallikkaasti ja viela kun keli oli todella ok oli viivalle helppo lahtea suhteellisen toiveikkaana. Janisten vauhdin suhteen ei saastelty kun kavereille oli laitettu aikatauluksi 63:set vaikka lahtolistan kovin kaveri oli kellottanut 8.05. Luulisi etta 64:kin olisi riittanyt, mutta hajoaisipa ainakin letka nopeasti. Lahto oli perusbrittityylinen, eli repimista ja tonimista oli kolmen eliittikisan edesta. Paikka loytyi porukan keskivaiheilta. Talla kertaa olin alussa nippa varovaisempi kuin Lappeenrannassa, eka 200m 33, 400m 66, 800m 2.11 ja 1000m 2.44. Enkkavauhdissa siis. 1500 metriin tultiin hyvassa vetoavussa 4.07 loppuosia. Vali 1500m:sta 2000 metriin on yleensa ainakin mulla hitain, niin tallakin kertaa. Lisaksi porukka edesta alkoi hyytymaan ja jouduin noin vikat 4 kiekkaa tekemaan toita ilman apuja karjen mennessa suhteellisen kaukana edella. 2000m 5.31 eli hyvin viela enkkavauhdissa. Pari kaveria tuli selka edella vastaan ja hyva etta ehti edes vaistamaan; ei silla etta oma vauhti mitaan lentoa olisi ollut, mutta kaverit olivat ihan kasassa 63 aloituksensa kanssa. Vahan kuin meitsi Lappeenrannassa. Vikalle kiekalle lahdettaessa kello naytti selkeesti 7.10 eli aika hyvalta naytti enkan suhteen. 100 metria ennen maalia sain viela jonkun parimetrisen hujopin kiinni, jonka kanssa raastettiin maaliviivalle asti. Sekunti hyvaa tuli pelkastaan siita. Vika kieppi liikahti ihan hyvin 63:een ja loppuaika kellossa 8.13.71. Kisa ei loppupeleissa ollut BMC kisaksi ihan sita kovinta tasoa kun sijoitus oli lopulta kolmas. Kisan jalkeen tarjolla olisi ollut urheilijoille safkojen lisaksi Budweiseria - kisat meitsin makuun! Dieetti teki tyhjaksi tosin namakin haaveet, joten holkkasin kampille safkaamaan pastasalaattia... Kolmen sekan enkkaparannuksessa oli tosin riittavasti fiilisteltavaa muutenkin.

Puolisentoista viikkoa on aikaa kalevalaisten femmaan, joten muutaman hyvan treenin ehtii tassa tekemaan. Maanantaina on pitkasta aikaa pitkaa lenkkia (24km) tiedossa ja keskiviikkona perus hapenoton treeni 5x1000m. Kalevalaisissa loytyy sen verran selkeasti itsea kovempia kavereita (Jussi, Raisa, Porro, Mayra, Hena, Saippa, More) viivalta, etta vaikka hieman taktikoitaisiin voidaan silti menna omaa enkkavauhtia, mika sopisi enemman kuin mainiosti. Sama toki patee kymppiin, joskin siina lienee paatavoite vitosen palautumattomuudessaan vain valttaa toinen kiinnitys pokaaliin.

Parit koomailut

2010-07-19T15:26:00.006+03:00

Lappeenrannan jälkeen jäi päivitys laittamatta, mutta eipä siinä toisaalta mitään menettänytkään sillä molempiin kisoihin pätevät aikalailla samat sanat. Jos jotain positiivista kisoista haluaa hakea niin maaliin sentään tultiin, vaikeimman kautta tosin. Vastapainoksi sitten tuloksia 8.25 ja 14.37 ei tarvitse pahemmin tuuletella.

Lappeenrannassa oli jo etukäteen tiedossa että kovaa joutuu avaamaan, jotta edes jotenkin pysyy letkan hännillä. Kuvittelin keulan avaavan 63:lla, jolloin jonon (U-aho käyttäisi tässä yhteydessä toista termiä) häntäpää liikkuisi alkukiekat 65:sia, joka ei vauhdinjaollisesti olisi itselle ihan totaalinen pässinpääratkaisu. 65:set saatiin unohtaa kuitenkin aika äkkiä kun kärki laukkasi ensimmäiset 200m 28:aan ja tonnin jotain 2.32 luokkaa. Vaikka tulin ekan kiekan 63 ja ensimmäisen tonnin 2.40 meinasin tippua koko ajan letkasta. 1500m:iin mentiin vielä Jokisen peesissä 4.02:een ja aika pian sen jälkeen oma vauhti romahti. Ihan hölkäksi homma nyt ei sentään mennyt, mutta eipä paljon muutakaan (jälkimmäinen 1500m 4.23). Onneksi sentään numerot oli vaihdettu Harjamäen kanssa taktisesti ennen kisaa, joka tarjosi sentään valheellisen hetken kovempanakin menijänä Ylen lähetyksessä.

Lapinlahdella oli sentään jo enemmän porukkaa viivalla, mutta edelleen sama tilanne eli joko Henan ja Säären peesiin tai sitten selkeästi hitaampaan vauhtiin. Ennätys kun on jo tältä kaudelta plakkarissa niin säästelläkään ei auta. Tuulimittari näytti kisan aikaan yli 4 metrin lukemia, joten olosuhteisiin jäi nippa toivomisen varaa, ei kuitenkaan 17 sekunnin edestä. Alkuvauhti ei ollut yhtään Lappeenrantaa ujompaa vaan aivan tolkutonta ravia. Eka tonni oli tällä kertaa 2.45 eli 13.45 vauhtia. Kakkosen kohdalla meno tuntui vielä ok:lta ja väliaikakin oli pätevä 5.40. Henan kanssa jäätiin vetämään vuorovetoa nelisen kiekkaa. Sitä riemua ei sen kauempaa kestänytkään, seuraavan kerran kun tarjosin vetovuoroa ja kattelin taakse niin äijää ei näkynyt missään - saakelin jätkä oli keskeyttänyt. Siellähän se istuskeli tyytyväisenä kentän laidalla, ja kun 13 minuutin kaveri lappasi kierroksella ohi kuittaili vielä että "iske peesiin". Ihan ei pystynyt vaihtamaan rytmiä 71:stä 63:een. Loppu oli väsynyttä laahustamista Jokinen kaukana edellä eikä takaakaan tullut apuja. Ei tosin niin totaalista romahdusta mitä yleensä on tullut (14.50+), mutta vika nelonen 11.52 kertoo riittävästi.

Parin koomailun jälkeen on taas usko tekemiseen hieman hakusessa, mutta pyritään parantamaan tilanne muutamalla hyvällä treenillä. Keskiviikkona siis 15km reipasta todella pitkästä aikaa ja lauantaina kolmosen viivalle kisaan, jossa vetoapua ja letkaa pitäisi riittää mukavasti 8.10 pintaan.

Viestii

2010-07-13T11:28:00.010+03:00

Kaipa se on pakko myös viesteistä jotain kirjoittaa vaikka ei niin mieli tekisikään. Todellisuudessahan viestit meni meiltä joukkueena aikalailla putkeen, pikaviestissä (kasi) pistesija ja sijoitus joukon paremmalla puolella oli tällä nylkkykvartetilla ehdottomasti yli odotusten. Puolipikaviestissä (1500m) juostiin seuran ennätys ja kaksi kaveria alle henkilökohtaisen ennätyksen, joten kokonaisuus ei ollut huono. Kaikesta huolimatta nelossija hajotti kokolailla paljon sillä mitali tällä joukkueella olisi kyllä maistunut.

Kasin viestiin lähdettiin ilman sen kummempia paineita. En itse jaksanut spekuloida juoksujärjestyksiä vaan ne äijät saivat päättää, keillä pikaviesti oli reissun ainoa matka. Päätettiin lähteä kovempi pää edellä jotta pysytään edes jonkin aikaa porukan mukana, jokainen saa mahdollisimman paljon hyötyä peesistä kovassa tuulessa eikä vikoilla osuuksilla tarvitse tehdä paljon ohituksia ulkokautta. Ainoa varsinainen kasin juoksijamme Dennis laitettiin avaukseen ja tuli mukavasti porukan mukana vaihtoon 2.00.8. Uusi mies joukkueessamme, Pyry, iski kakkososuuden mainiosti ja väänsi 1.58.2. Pääsin itse kolmannelle osuudelle hyvistä asemista pikkaisen Kurikan perään. Kavereilla taisi olla joku nelosen mies sillä osuudella sillä sain iskeä ekat 100m aikalailla täböllä että ehdin peesiin ennen kovaa vastatuulipätkää. Eka kiekka ehkä 56,5. Liian kova aloitus iski vastaan vasta 50m ennen maalia kun jo ohittamani kaveri runttasi väkisin takaa ohi. Osuusaika seuran kellolla (johon toki tässä tapauksessa luotetaan) 1.55.5 ja järjestäjillä 1.56.1. Ihan kelpo juoksu. Ikis juoksi vikalla pätkällä omalle tasolleen (neljäs kerta tällä kaudella 2.03) ja varmisti pari kalevan maljan pistettä. Fiilikset olivat positiiviset kisan jälkeen.

Tonnivitosen osalta mietittiin taktisia kuvioita vähän enemmän ja kun oman ehdotuksen mukaan mentiin täytyy myös vastuu ottaa siitä, olisiko muulla taktiikalla ollut jakoa parempiin sijoituksiin. Meidän porukan kiriherkin kaveri Pyry laitettiin avaamaan tarkoituksenaan viimeisellä 300 metrillä taistella jopa osuusvoitosta. Aikalailla mentiin Pyryn maksimivauhtia ja kaveri täytti jälleen paikkansa loistavasti vetäen alle oman enkkansa - viestin avausosuudella kova temppu. Måre jäi tokalla pätkällä hieman hankalaan saumaan yksin juoksemaan, muistaakseni sijalle neljä, mutta blosis ei ollut yhtä hevi kuin edellisenä päivänä, onneksi. Måre tuntee oman vauhtinsa hyvin eikä lähde liian kovaa koska ei pääse liian kovaa (syy miksi Måre laitettiin myös taktisesti vaativalle tokalle pätkälle) ja juoksi alle oman enkkansa 4.01.7. Raastossa oli oikeasti tekemisen meininkiä!

Obed ei valitettavasti päässyt silti aivan peesistä kärjen mukaan kolmanteen vaihtoon vaan Obedin kannalta pahaan saumaan, parikymmentä metriä kärjen taakse. Vaikka 300 metrin juoksun jälkeen olin jo karjumassa Obedille että ota lungisti oli Obed ehtinyt tikittämään ekan 200 metriä varmaan 28:aan ja siirtymään letkan keulaan muiden jäädessä venailemaan vaan viimeistä 300 metriä. Obed teki kärjessä sen mitä nyt vaatia voi ja latoi 4.03:n tauluun - ihan siis Obedin parasta 1500 metrillä. Kärvistelevää oli katsoa vikassa vaihdossa kun Lahtio pääsi aika turvalliseen keulaan, Hamm hyvin perään, Hena pari sekkaa ennen ja Ikonen juuri mua ennen. Aika saletti olin että Lahtio jää odottelemaan Hammia jolla ei ole mitään kiirettä ottaa Lahtiota kiinni, mutta Hena juoksisi vaan mua vastaan pieneltä etumatkalta tietäen ettei paukut riitä (puoli)mailereita vastaan kirissä. Ladoin ekan ringin 59.8 ja sain porukan kiinni. Riskillä siis tilanteeseen. Toka kiekka mentiin semihiljaa (66,2) muttei niin hiljaa, että olisin päässyt palautumaan. Sitten lähdettiin taas juoksemaan ja vedettiin kolmas kierros 61,0. Tässä vaiheessa aloin olemaan aika heikossa hapessa Lahtion ottaessa yhden harpan kun mä tikkasin kaksi ja Hena neljä askelta samassa ajassa. 150m ennen Hamm avasi pellit Lahtion kanssa ja mä en happoineni kyennyt ennen kiriä edes nousemaan Henan tuntumaan, jotta olisi kirissä ollut jotain saumoja. Vikat 50m tuli heitettyä vielä puolittain hölkäksi, ei onneksi kuitenkaan niin paljon, että aika olisi lipsahtanut 16 minuutin väärälle puolelle. Osuusaika 3.53.3 ei toki tällä vauhdinjaolla ollut huono, mutta nyt kun ankkurilta sitä venymistä olisi oikeasti vaadittu niin sitä ei löytynyt. Eipä siis kovin tyytyväinen saattanut omaan esitykseen olla, muiden esitykseen toki senkin edestä. Ensipettymyksen jälkeen kuitenkin hyvä kokonaisuus.

Eilinen meni palautellessa 15km:n kevyellä, tänään aloiteltiin kutosen aamulenkillä ja illalla haetaan hieman kolmosen rytmiä parilla kuusisatasella. Keskiviikkona Lappeenrantaan jossa torstaina erittäin kovassa seurassa ennakkoon selkeästi kisan heikoimpana viivalle juoksemaan kolmosta. Viisi kisaa kun tulee 13 päivän sisään niin vielä ei saisi kone alkaa piiputtamaan, joten nyt vaan palautellaan ennen Lappeenrantaa.

Pukinmäki

2010-07-06T21:24:00.004+03:00

Jos en aivan väärin muista, niin tänään oltiin ensimmäistä kertaa viivalla kotikentällä Pukinmäessä 14 vuoteen. Joskus -96 tuli juostua 1500m yläasteen mestaruuskisoissa ja aika oli päälle 5 minuutin. Luotto omaan kuntoon oli Ruotsin kisan jälkimainingeissa sen verran kova, että uskoin hyvänä päivänä tuon ajan alittuvan. Loppuunmyydyn katsomon (Pukinmäen stadionin noin 8 istumapaikkaa) harmiksi ennakkoon kovimmat tykit Harjamäki, Ukonmaanaho ja Manninen eivät viivalla olleet. Eräjaot hoituivat tällä kertaa mallikkaasti ja harvoinpa Helsyn GP-kisoissa 4.06 vaaditaan A-erään. B-erässä seurakaveri Lipiäinen hoiteli homman kotiin komealla 60 sekunnin vikalla kiekalla (loppuaika 4.07). Tänä vuonna sillä ei tosin mahduta SIF:n ykkösjoukkueeseen viesteissä, mikä on meidän seurassa ennen kuulumatonta.

Kakkoserässä lähdettiin Benkun johdolla matkaan sen verran rivakasti, että ainoastaan Jole ehti puolittain jäniksen völjyyn mukaan. Omat väliajat olivat Akin perässä juostessa 62, 1.34 ja 2.07. Etenkin kasin väliaika oli siis aika vaatimaton, ja Jole oli tässä vaiheessa kaukana edellä. Hyvä että jollain oli sentään oikeaa yritystä juosta kovaa aikaa ja hyödyntää jänistelyt, vaikka paukut hieman vikalla kiekalla loppuivatkin. Oma juoksu oli aika runttaamista mutta vauhti sentään pikkaisen parani viimeisellä 700 metrillä ja vika kiekka tuli jälleen ihan mukavasti. Tosin viimeinen 200m oli aivan törkeää hapotusta kuten niin usein ennenkin kauden ekassa 1500 metrin kisassa. Loppuaika 3.54.14 eli kokolailla sitä mitä saattoi odottaakin. Arska oli sentään tyytyväinen ja ilmoitti kisan jälkeen välittömästi että kauden voi lopettaa tähän. Pistetään harkintaan... Kokonaisuudessaan kisa ei ihan huono silti ollut kun Jantunen (3.54), Tuokko (3.55) ja Leinonen (3.56) iskivät enkkansa, mikä on aina hienoa.

Taukoa kisoista ei tule taas kauaa, lauantai ja sunnuntai menevät SM-viesteissä joissa tulee kaksi starttia, ja seuraavalla viikolla isketään siis 3000m Lappeenrannassa ja 5000m Lapinlahdella. Jatketaan kautta nyt ainakin näiden kisojen yli, Arskan ohjeistuksesta huolimatta.

Spektaakkeli

2010-07-04T12:52:00.006+03:00

Pukinmäki on pieni ja idyllinen, noin 10 000 asukkaan paikkakunta Pohjois-Helsingissä. Pukinmäessä on joskus pelattu jopa pääsarjatason potkupalloa, siis ennen kuin Hjallis tuli ja mokasi hommat. Pääsarjatason futis on kuitenkin pientä verrattuna siihen urheilujuhlaan mitä tullaan Pukinmäen vastauusitulla radalla näkemään tiistaina. Aktia GP:n viivalle on onnistuttu keräämään lähes koko eurooppalaisen mailin kansallinen kerma lisättynä yleisön vetonauloilla (mm. kaksintaistelu Huttunen vs. Pasanen). Järjestelyistä vastaa legandaarinen Tapanilan Erä, joka tulee todennäköisesti rahoittamaan toimintansa tämän spektaakkelin tuotoilla seuraavat kymmenen vuotta. Katsojien rynnistäessä Pukinmäkeen lippujen hinnat vedetään toki pilviin, aita vuorataan pressulla ja viereisen koulun katolle pääsy pyritään kaikin keinoin estämään. Taukoshowssa Saavalainen syö burgereita ja Raaka-Arska vetää stand-uppia vaikka ei edes tiedä sitä vetävänsä. Jäniksenä toimii myös Torpparinmäen Martin Keinona tunnettu Benjamin Tiirakari, mikä viimeistään takaa kovan vauhdinpidon, vaikkakin kaikki taktiikkajuoksun ainekset ovatkin kasassa. Kuten Arska tämän kisan merkityksen eilisellä lenkillä, kotikenttäedun huomioiden, tiivisti: "Nää on sun olympialaiset. Kalevalaisissa ja maaotteluissa voi sählää, nyt ei voi sählää."

Ruotsin kisan jälkeen on lähinnä palauteltu, perjantaina 12km ja lauantaina 22km. Tänään ohjelmassa oli aamulla 8km ja illalla 2x4x300m "45-46 /2 /6, joskin treeni jää aika äkäseen kesken mikäli kulku on vähänkin tukkoista. Pukinmäen jälkeen lähdetään SIF:n porukalla tavoittelemaan mitalia SM-viesteistä 1500m:ltä ja myös kasi käydään iskemässä. Seuraavalla viikolla vedetään vielä parit eliitit, Lappeenrannassa ja Lapinlahdella. Kaikki tämä kun tulee parin viikon sisään tulee kuormitusta ihan mukavasti. Pakko pyrkiä panostamaan palautumiseen maksimaalisesti. Ja jos tuntuu ettei muuten palaudu niin haetaan kadonnut vire jälleen Virroilta.

Sollentuna

2010-07-02T02:33:00.003+03:00

No niin, vitonen Sollentunassa takana ja homma meni jokseenkin putkeen eli tuubiin. Tuloksena B-erän voitto (joka tuntuu olevan meikääisen erikoisalaa nykyään) omalla enkalla (joka ei niinkään ole omaa erikoisalaa nykyään). Kisaan keskittymiset menivät toki aivan päin honkia kun kämppikseksi valikoitui hajottava jätkä Hena, mutta kisapaikalla pyrittiin pelastamaan se mitä pelastettavissa oli. Onneksi Henan kisa oli 20 minuuttia ennen omaa starttia minkä ansiosta pääsin siitä jätkästä vähäksi aikaa eroon... (kisaa edeltävä yö Tohon hommaamassa double - ei twin - bedissä). Verrassa homma tuntui jo pelittävän paremmin kuin Kuortaneella ja lähdin viivalle jokseenkin luottavaisena. Jänis oli kisaan tilattu vauhdikseen 2.50 tonnit ja 5.40 kakkonen. Kaveri, joka ilmeisesti oli joku lyhyemmän matkan sprintteri, ei oikein tahdissa pysynyt vaan veivasi ekan kakkosen 5.50:een. Sen jälkeen vetovastuusta vastasi lähinnä toinen Grossin kaksoisraastoveljeksistä (ehkä hieman hintahtava Peter -Henan kommentti). Kolmoseen saavuttiin huolestuttavan hitaasti 8.41:een, ja itsekin oli pakko käydä tässä kohtaa ringin verran kärjessä. Muut jäivät jonkin verran, ja vaihtoehtona oli vetää joko omalla vedolla maaliin (epätoivoista) tai venata muita ja jatkaa yhteistyötä. Neloseen mentiin 11.40 luokkaa ja kiire tuli jo rekordiin. Joku norjalainen (homo - Henan kommentti) onnistui vetämään tällä kilsalla neljä kertaa kantapäille. Pikkaisen vauhti kiihtyi ja kaksi rinkiä maalista keskityin vain kisan voittoon. Vikan ringin alkaessa siirryin keulaan ja koetin kinnata vauhtia paremmaksi. Vika varvi liikahtikin 60:een ja vika 200m 28:aan eli ihan reteesti. Joku -89 norjalainen hiillosti onneksi loppuun asti ja jäi pari sekkaa. Hyvä kisa kaikin puolin.

Siirretään tässä vaiheessa puheenvuoro kuitenkin Henaattorille:

" Noniin tätä onkin odotettu jo vuoden päivät, piti kirjoitella jo Ruotsi -ottelun banketissa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lyhykäisyydessään naiset olivat hyviä, urheilijat kovia, mutta itse olin aika löysä (vastakohtana kova - toim. huom). Kisa kulki 3000m asti erittäin hyvin (8.31) , kunnes tapahtui jotain... no koomasin lopun matkaa ja aika painui sinne 14,20 päälle (meitsi vetää 14.20 pintaan ja oon onnesta soikeena - toim. huom). Tähän syynä lienee Hapon erittäin hajottavan huonot jutut, joihin tosin itsekin syyllistyin monesti. Menin nauramisesta yli, vähän kuten Pörrö panemisesta (se siitä -toim.huom.)

No niin, nyt alkaa olla Henalla valomerkin aika kun jutut alkavat mennä tähän ihan odotettuun suuntaan. Aktia GP:ssä jatketaan tiistaina ja siellähän matkana on tuttu ja turvaton 1500 metriä. Kisasta on tulossa kansallisesti kovatasoinen ja paikkana Pukinmäen Wembley, joten kovia tuloksia odotellaan.

Ei kerrottavaa

2010-06-27T20:28:00.003+03:00

Toisen peräkkäisen häpeällisen Kuortaneen reissun jälkispekulaatioissa nousi esille, kaiken muun viiltävän analyysin lisäksi, pohdinta oman lajivalinnan osuvuudesta. Nerokkaana ajatuksena mieleeni juolahti myös mahdollinen lajinvaihto vielä näin viime hetkillä ennen veteraani-ikää. Pitkällisten, noin kolme sekuntia kestäneiden pohdintojen jälkeen oli selkeää, että valintana olisi skeleton. Itsellänihän ei ole mitään käryä sen suhteen mitä ko. lajissa kuuluu tai on tapana tehdä, mutta se voi olla lähtökohtana omassa tapauksessani jopa se paras mahdollinen. Huhupuheitten mukaan kyse kuitenkin olisi urheilulajista, jossa tarkoitus on tulla helvetin kovaa alamäkeä silmät kiinni ja toivoa parasta - vähän kuten siis tällä hetkellä juoksuharrastuksessani. Lajiin liittyvät ilmeisesti elementit kuten jää ja lumi, jotka ottaen huomioon täydellisen luistelu- ja hiihtotaidottomuuden osuvat kuin se kuuluisa nenä päähän. Todettakoon myös, että lajissa on ilmeisesti huomattavasta ylipainosta huomattavan ylivoimaista hyötyä, joten lähtökohdat ovat kokonaisuudessaan mitä mainioimmat. Mainittakoon myös nyt vielä, jottei kukaan vedä hernettä klyysaan, että arvostukseni skeletonin harrastajia kohtaan on VALTAVA, enkä halua mollata lajia millään tavalla.

Jos Kuortaneen eliittikisaa vielä koettaisi hieman rakentavammin analysoida niin voi olla että ensimmäiset fibat tuli tehtyä jo valmistavissa treeneissä. Oli miten oli, hommaa ei auttanut pikkaisen liian kova aloituskaan (ensimmäinen 200m 31 sekkaa). Henan ja Jannen kanssa oli tarkoitus tehdä 66-kierroksisia töitä kärjen lähdettyä huomattavasti lujempaa. Ensimmäisen ringin sain kierrettyä sinne päin kavereitten hoitaessa seuraavat. 1200 metrin kohdalla otin vetovastuun naurettavin tuloksin, ensin vauhti pysähtyi lähes täysin, sen tajuttuani tuli taas lisättyä vauhtia aivan liikaa. Ts. minkäänlaista tuntumaa oikeaan vauhtiin ei ollut vaan juoksu oli aivan rytmitöntä koikkelehtimista. 1600 metrin jälkeen alkoi hengitys leipoa viimeistään kiinni ja kun aloin olla radan tukkeena tein häpeällisen tempun ja hyppäsin sivuun, joka kyllä kruunasi kokonaisuuden. Mutta ei auta, köyttäkään ei auta olla rasvailemassa ihan jokaisen flopatun kisan jälkeen sillä niitä lienee vielä lukematon määrä edessä. Suunnitelmien mukaisesti torstaina juostaan Ruotsissa ja tällä kertaa koko rahan edestä. Toisin sanoen nyt ei laiteta vilkkua päälle kesken kisan vaan könytään loppuun asti, meni sitten vaikka 17 minuuttia matkantekoon. Lähtölista on komea, ja se löytyy täältä .

Ailahtelee

2010-06-23T20:17:00.005+03:00

Poimintoja:

Pe päivä: 8x1000m "3.06...2.57 /3
La matkustus Moritz => Helsinki
Su ap. 24km kevyt
Ti ip. 18km, josta keskimmäinen 6km kiihtyen 3.17/km
Ke ip. 2x600m 1.31-1.34 + 4x300m "44 /2,5 /6

Pakko tunnustaa, että vielä viidennenkään vuoristoleirin jälkeen ei ole suurempaa käryä siitä, monesko päivä alastulon jälkeen on hyvä, huono ja hyvin huono. Variaatiota treenien kulussa tuntuu ainakin olevan huomattavasti enemmän ja yleensä viikon sisällä vuorelta tulon jälkeen tulee se omaan tasoon nähden todella ok treeni (2008 10x1km hiekkatiellä 3.00...2.54 /1,5; 2009 5km 15.20 + 4x500m 1.25...1.20). Vastaavasti paskat päivät ovat sitten todellista scheissea, onko se sitten jotain hengitysrefleksiä vai mitä onkaan. Yleisen käsityksen (tai ainakin Hänän) mukaan ensimmäiset 1-3 päivää on hyviä, sen jälkeen tulee heikompi jakso ja 10+ päivää on taas paremman kulun aikaa. Omat parhaat treenit on tainneet kuitenkin osua juuri siihen oletettuun heikomman jakson aikaan.

Vika treeni Moritzissa oli omaan tasoon nähden parasta settiä, vauhdit paranivat viikkoa aiemmista palautuksen lyhentyessä minsalla. Juoksu tuntui harvinaisen herkältä ja helpolta, mitä se toki pitäisi ollakin kolmen minsan vauhdissa. Radalla iski samaa vauhtia tonneja borisbeckerin kaksoisolento, jonka voisin vannoa nähneeni joskus arvokisojen / gp-kisojen esteitten lähtöviivalla. Sunnuntain pitkä lenkki mentiin tosi leppoisasti ja vielä maanantainakaan suurempaa kiirettä ei lenkillä ollut, lieneekö leirillä juostut lähemmäs 500km kolmeen viikkoon kovimpia menohaluja hillinnyt. Tiistain treeni olikin jo ihan kohtalaisen hyvä, 6km alle 4.30 vauhdilla, 6km kiihdyttäen 3.25...3.04 ja päälle 6km kevyttä. Sen sijaan tämän päivän lyhyet vedot olivat kropalle totaalista myrkytystä. Tavoite kuusisatasissa oli (jälkeenpäin absurdi) 1.28. Molemmissa vedoissa eka 400m liikkui vielä 59:ään, jonka jälkeen iski sellaiset hapot että vikaa 200 metriä möngittiin kahvitaukoon verrattavan ajan. Kokonaisvaltaisesti paskan treenin kruunasivat mukamas helpohkot kolmesataset 44:ään sekuntiin, joihin sai raastaa eläimellisesti. Ei täydy olla suurikaan fakiiri tajutakseen, että nopeuskestävyyspuoli on ainakin toistaiseksi kokolailla kuralla ja tonttufemma ei juuri nyt kulkisi yhtikäs mihinkään. Sen sijaan kunto pidempien matkojen osalta pitäisi olla ihan ok. Lauantaina isketään ennakkoon hyvätasoisessa Kuortaneen eliitissä, ja ainoana tavoitteena pitää luonnollisesti olla ennätyksen petraaminen.

Treenit ok

2010-06-17T12:51:00.005+03:00

Ke ap. 8km 5.01/km ip. 12km 4.44/km + 8x100m
To ap. 15km 4.02/km ip. 9km 4.34/km + koordit + 8x100m + 2km
Pe ap. 6km 4.54/km ip. 10km 4.40/km
La ip. 10km 5.14/km (2000 metriin)
Su ap. 10km 4.44/km ip. 8x1000m 3.08...2.59 /4, yht 14km

Ma ap. 25km 4.48/km (2100 metriin)
Ti ap. 10km 4.51/km ip. 12km 3.46/km, yht 16km
Ke ap. 10km 4.52/km ip. 2x10x200m "30-32 /1,5 /6, yht 12km
To ap. 8km ip. 10km, 8x100m
Pe aamu: 8km päivä: 8x1000m /3
La matkustus

Leiri alkaa vetelemään finaaleita ja kokolailla suunnitelmien mukaan homma on fudannut lukuunottamatta pari päivää vaivannutta flunssaa. Sen takia tonnejakin piti siirtää parilla päivällä mutta saihan nekin sentään alta pois. Blosis oli isosti tolkuton sunnuntain tonneissa eikä sade ja kolea kelikään vauhtia ainakaan lisännyt. Vauhdeissa ei ollut hirveämmin kehumista, mutta rasitus oli sopiva kun vikassa sai jo sopivasti puristaa, juoksun kuitenkaan hajoamatta.

Eilen pelipaikalle saapui kävelijästara Kinnunen, joka majoittui noin sadan metrin päähän meidän datshasta. Nyt saa sitten jokaiselle aamulenkille lähteä pelko perseessä milloin kaima työntää kävellen ohitse. Aamulenkkien alut ovat ainakin tähän asti olleet sen verran vaikeita että 5.30 vauhti ekalle kilsalle alamäkeen on ollut todellisuutta. Huomisten tonnien jälkeen leiri on kuitenkin pulkassa ja pääsee Suomeen keskittymään taas skaboihin. Niitä onkin ohjelmassa ihan tiukkaan tahtiin, mm. yhdelle kahden viikon jaksolle mahtuu viidet kisat. Ensimmäisenä ohjelmassa on Kuortaneen 3000m ja sen jälkeen Ruotsin eliitissä 5000m. SM-viesteissä pitäisi tänä vuonna juosta myös 800m ja siinä sitä onkin kiskomista että vielä pääsee alle kahden minsan..

Dönerin kebabilla

2010-06-08T15:41:00.006+03:00

Ulkoiluja Moritzissa:

La (ap. matkustus 13h) ip. 10km 5.01/km
Su ap. 20km 4.59/km

Ma ap. 8km 4.52/km ip. 14km 4.46/km
Ti ap. 8km 4.49/km + voima 40' ip. 16km 4.41/km + 5x100m /100m
Ke ap. 20km vuorelle (2,5h) 6.30/km ip. 8km 4.48/km
To ap. 10km 4.58/km ip. 14km, jossa 2x7x200m 31-32 /1 /5
Pe ap. 8km 4.42/km ip. 12km 4.35/km + voima 40'
La ap. 15km rento 4.01/km ip. 5km + koordinaatiot + 3km
Su ap. 25km 4.38/km

Ma ap. 10km 4.45/km ip. 3km + 10km kova 3.24/km + 3km
Ti ap. 10km 4.48/km ip. 3km + 10km reipas kiihtyvä + 3km

Leiri puolivälissä ja toistaiseksi on pysytty ihan mukavasti ohjelmassa kiinni. Tehoja ei ole vielä kummemmin ollut, perusläpsyttelyä kuitenkin jonkin verran. Maastot Moritzissa ovat jopa paremmat mitä osasi toivoa, hiekkabaanaa löytyy mittaamattomasti ja variaatiota mäkisyyden suhteen myöskin mainiosti.

Eilen oli ohjelmassa ensimmäinen kovempi treeni, kympin kova. Tarkoitus ei ollut ahistaa ihan maksimeille, mutta sinnehän se meni kuitenkin. Ekan 3km väänsin törkeeseen vastaiseen 3.30 vauhdilla ja myötäiseen loppumatkan 3.20 tahdilla, vikan kilsan raastolla 3.10:een. 3.24 vauhtina ei nyt hirveän kummoista ole, mutta henkeen sekin otti tiukasti. Tänään ahistetaan vielä 10km kiihtyvällä reippaalla, torstaina 15km:n puolireippaalla ja perjantaina 8x1000 metrillä. Settiä siis tiedossa. Ravintopuoleen on pyritty pikkaisen panostamaan ja keskivartalo on saattanut jopa pikkaisen kiinteytyä viime viikkojen aikana. Ainoa sortuminen tuli sunnuntain pitkän lenkin jälkeen jo legendaariseksi nousseella Dönerin kebabilla.

Bärrelle ja Jannelle onnittelut hienoista kauden avauksista!!

Brutaalia

2010-05-27T14:32:00.013+03:00

Ulkoiluja:

Su PM-kymppi

Ma ip. 10km 4.47/km

Ti ap. 6km 4.26/km ip. korvaavaa 60' + voima 45'

Ke ap. 6km 4.37/km ip. ip. 15km 4.33/km

To ap. 8km 4.45/km ip. tiedossa 14km 3.50...3.35/km, yht 18km

Palautuminen kympistä ei ollutkaan ihan palanen kakkua. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä palautuminen lähti parhaimmalla mahdollisella tavalla käyntiin kun unta tuli kokonaisen tunnin verran. Kroppa kävi ylikierroksilla ja vähän joka paikassa oli jonkimoista kolotusta. Maanantaina olotila ei juuri helpottanut, sillä kympin seurauksena nahat olivat taas vaihteeksi, teippausoperaatioista huolimatta, lähteneet jalkapohjista aika mittavalta matkalta. Nippa vajaan viiden minuutin vauhdissa irvistys oli siis samaa luokkaa kuin kympin yhdeksännellä kilometrilla. Ilman compeedeja mun kausi olisi varmaan jo ohitse.

Vihdoin tuli sitten se odotettu ohjelma Moritzin leirille. Lauantaina siis startataan brutaalisti keskiyöllä (6.50) Helsinki-Vantaalta kohti Munchenia jossa välilasku, ja siitä edelleen Zurichiin josta junalla Moritziin. Pelipaikalla ollaan sen verta aikaisin että ehtinee vielä lauantaina laputtaa 10km kevyttä. Sunnuntai sisältää 20km hyvin kevyttä juoksua ja muuta kevyttä ulkoilua sopeutumisen edistämiseksi. Maanantaina alkaa sitten omalla mittapuullani tiukempi treeni. Mikään määräkone en koskaan ole ollut, kovin määräviikko taitaa olla vuosien takaa Inglesistä 183km, joten sinänsä oli yllätys että ensimmäinen viikko pitää sisällään 165km juoksua. Yksi tähän sisältyvistä treeneistä on 2-2,5 tunnin hidas hölkkä vuorelle noin 2500 metriin ja sieltä sitten jollain kulkupelillä alas. Ensimmäinen viikko sisältää lisäksi 2x7x200m rennosti, 15km puolireipasta sekä 25km:n pitkän. Luonnollisesti lenkkivauhdit tulevat olemaan ekalla viikolla hyvin maltillisia, vaikka korkeutta onkin nyt vain se reilut 1800 metriä.

Toisella viikolla määrät hieman vähenevät (145 km), mutta sopeutuminen toivottavasti on edennyt jo sen verran että myös tehoa uskaltaa ottaa mukaan. Alkuviikosta peräkkäisinä päivinä tiedossa 10km tv-kovaa ja 10km:n kiihtyvä reipas. Välipäivän jälkeen peräkkäisinä päivinä jälleen tehokkaampaa, eli 15km puolireipasta ja 8x1000m /4. Vuoristossa palautukset on omasta mielestäni hyvä pitää pitkinä jotta vauhdit pysyvät edes kohtuullisina. Perus 25km:n pitkä sisältyy myös viikkoon. Joka viikolla on myös jotain korvaavaa ohjelmassa, mikä ei toki määrissä havainnoidu.

Viimeinen viikko on harjoituksellisesti jo kevyempi ja hieman herkkyyden hakemistakin, kilsoja ei viikolle tule kuin hieman toista sataa. Viikon ainoana kovempana treeninä on tuolloin 8x1000m /3. Jos kaikki menee putkeen niin Suomeen paluun jälkeen tarkoitus olisi startata ensin Kuortaneella kolmosella 26.6 ja sen jälkeen Ruotsin eliitissä, mikäli vain viivalle mahtuu, vitosella. Kauden tärkeimmät treeniviikot siis edessä ja varaa tyrimisiin ja spedeilyyn ei nyt ole, joten tarkkana pitää pyrkiä olemaan.

Raastokymppi

2010-05-23T19:00:00.011+03:00

Ratakymppi on sairasta hommaa. Voi kuvitella miltä se touhu näyttää ulkopuolisen silmiin: samat masokistityypit kokoontuvat vuosi toiseen viivan taakse, kiduttavat itseänsä 25 kierrosta radalla ja ovat sen jälkeen aivan palasina pari päivää. Myös niiden jalat ja pää on palasina, sillä harvoin se kymppi onnistuu edes kohtalaisesti ja ns. täysosumajuoksun todennäköisyys on lottovoiton luokkaa. Laji sopii siis meitsille kuin glyyvari feissiin.

Keravalle saavuin hyvissä ajoin pari tuntia ennen kisaa täydessä ratakympinpelkääväisyydessäni. Tutut - joskin myös hajottavat - jätkät Pirkola, Wannas ja Takala olivat jo pelipaikoilla. Obed oli tilattu jänikseksi ja vauhti määrätty ykkösryhmällä 29 tahtia, kuten saattoi odottaakin. Kakkosryhmäänkin näytti olevan mukavasti etukäteen tunkua, mm. ruotsalaiset Grossin raastokaksoisveljekset. Mainittakoon että myös sateenvarjomies oli kentän laidalla. 50 minaa ennen skabaa verrailemaan, 4km hölköttelyä, venyttelyt, 4x100m rullauksia ja viivalle. Näköjään Hänäättörikin oli muuten tässä vaiheessa ilmestynyt kentän laidalle valmiina vaatimaan viimeisillä kilsoilla raastoa, vain raastoa ja vain ja ainoastaan raastoa.

Pamauksen jälkeen hetkisen wannasmaisesti mietittyäni asiaa tajusin lähteä juoksemaan jokseenkin vauhdikkaasti kaartaen etuvasempaan päästäen kuitenkin lähes kaikki jannut edelleni; pelipaikka löytyi siis jonon häntäpäästä. Vauhdiksi vakiintui nopeasti 1.12 kierrokset eli puolen tunnin vauhti. Obed piti kärjessä 2.55 kilsavauhtia ja porukka jakautui aika äkkiä kahtia. Meitsin ryhmässä tanskalaiskaksikko piti vuorovedolla tasaista vauhtia ja Grossin raastokaksoisveljeksen kanssa tultiin völjyssä mukana. Vauhti oli sopuisaa ja vitoseen tultiin 15.07 eli identtisellä vauhdilla suhteessa viime vuoden Bisletin kybään. Tanskalaiset olivat tässä vaiheessa vetäneet itsensä pihalle ja tein taivalta kahden ruotsalaisen kanssa jotka vetivät vuorovedolla meitsin vain ja ainoastaan peesatessa. Vauhti kiihtyi pikkaisen ja alettiin pudottelemaan 1.11 kierroksiakin sekaan. Seiskan kohdalla olin kisan parhaassa vauhdissani (21.07), eli periaatteessa jos en olisi ollut aivan puhki olisi siitä voinut vielä repiä alle haamurajan.

Seiskan jälkeen alkoi omat vaikeimmat vaiheet ja jouduin pudottautumaan ryhmästä. Takaatakaan ei tullut paljon kaivattuja apuja ja jäin raastamaan yksin. Kiekkavauhdit romahtivat välittömästi ja pahimmillaan lipsahti jopa 76:een kilsan mennessä joku 3.07. Hänä kävi kentän laidalla kuumana... Kaksi kilsaa ennen maalia alkoi onneksi Tanuin selkä lähestyä ja porukka vaati ottamaan jannun kiinni. Pyrin - poikkeuksellisesti - tekemään töitä käskettyä ja vauhti parani takaisin 1.12-1.13 kiekkoihin. Vikan varvin alkaessa sain Tanuin kiinni ja pyrin iskemään karkuun. Onneksi kaveri laittoi kampoihin vaikka ihan hydet olikin, ja jouduin itsekin vääntämään maaliviivalle asti. Vika varvi ei lipsahtanut ihan kuten Bisletillä (64 vs. 67), mutta enkan (30.15) arvoisesti kuitenkin. Viiltävänä ja kaiken kattavana jälkianalyysinä voisi siis todeta, että ihan ok juoksu - hajottava, mutta ihan ok. Sijoitus koko kisassa taisi olla viides, mutta ajoistahan tässä juostiin eikä sijoituksista, omalta osaltani ainakin.

Ensi viikon lauantaihin asti siis vielä Suomessa ja sitten suunnaksi Sveitsin ylängöt. Hänä huomasi selkeästi että tänään joutui mies antamaan kisassa aivan kaikkensa ja ensi viikko alkaa peräti kolmella kevyellä päivällä. Moritzin keikalla alustavasti olisi tarkoitus pitää vetotreenien suhteen melko maltillista linjaa ja pyrkiä ottamaan täysi vuoristohyöty irti. Ensin kuitenkin toivutaan pari päivää megahajottavasta kybästä.

Spikes on

2010-05-20T19:39:00.006+03:00

Ma ip. 12km 4.47/km
Ti ap. 8km 4.51/km ip. 10km 4.33/km + 40min lihaskunto / venyttely
Ke ap. 8km 4.45/km ip. 10km 4.28/km, sis. 5x200m rennon kovaa
To ip. 4km + 2x2000m 6.06-5.56 + 3x600m 1.44-1.43 /3 + 3km
Pe - La Kevyttä
Su PM-kymppi

Pari päivää meni maastojen jälkeen aikalailla koomaillessa, etenkin maanantai, mikä näkyi jo lenkkivauhdissakin. Keskiviikkona oli pakko jo yrittää jotakin vauhdikkaampaa riuhtoa mikä avasikin pikkaisen paikkoja. Tänään iskettiin sitten valmistava treeni sunnuntain kybälle. Pari kertaa kakkonen, joista ensimmäinen kympin kisavauhtia (toivottavasti) hieman hitaampaa ja toinen pikkaisen kovempaa. Päälle pari kuusistatasta vielä pikkaisen reippaampaa. Piikkarit olivat ekaa kertaa jalassa sitten viime kesän ja syksyn akillesleikkauksen, ja hyvin taas sai huomata miten ruho on ehdollistunut siihen, että piikkareiden nauhoja kiinni vetäessä pulssi nousee ja adrenaliinit lähtevät liikkeelle. Yleensä latinki purkautuu sitten siihen, että saa kirota kentällä ykkösradalla selin juoksusuuntaan rattaitten kanssa seisoskeleviin kotimammoihin, kuten tälläkin kertaa. Onneksi juoksu sentään kulki paahtavassa kuumuudessa ihan kohtalaisen rennosti. Päälle palautusjuomat ja todellisena gourmee -settinä ateriakorvikepatukka. Pakko alkaa jotain tekemään ylimääräisten kilojen poisottamiseksi, sillä se alkaa pikkuhiljaa olla myös se helpoin tapa ottaa sekunteja pois radalla. Varaa nimittäin on.

Sunnuntaisen kympin lähtölista näytti omaan silmään ihan riittävän hyvältä. Maajoukkueeseen ei ollut asiaa, vaan siellä raastavat itseoikeutetusti Wannas, Pirkola ja maajoukkuedebyytin tekevä Tanui. Onneksi suhtautuminen kisan ulkopuolisiin juoksijoihin on edelleen myönteinen ja kolmatta kertaa putkeen ollaan siis kisan ulkopuolisena mukana. Ykkösporukka lienee noin 29 minuutin tavoitevauhdissa, mutta eiköhän porukkaa löydy tavoittelemaan myös niukkaa puolen tunnin alitusta ja tuon letkan hännille olisi todella ok asettua. Jos itse olisi saanut päättää kisa olisi ravattu klo 20-21, mutta eipä ole ulkopuolisena varaa valittaa aikataulusta. Täytyy vain toivoa ettei tule samaa pätsiä kuin viime sunnuntaina, muuten ollaan taas aivan pinossa viimeiset kilometrit. Pitää myös miettiä tarkkaan kannattaako rekkaa parantaa paria kymmenystä, tilastoissa näyttää nimittäin pikkaisen paremmalta jos enkka on juostu Oslon Bisletillä kuin Keravalla...

Hajottavat SM-maastot

2010-05-16T21:31:00.007+03:00

Maastojuoksun SM-skabat ovat sitten tätä myötä takana. Vaikka pääosin mentiin ennakkospekulaatioiden mukaisesti niin kuten yleensäkin, maastosetti sisälsi myös muutamia venymisiä, totaalisia kanttauksia, sähläyksiä, hyviä kiritaisteluja ja armotonta raastoa raastavissa olosuhteissa. Toki kokonaisuuden voisi myös kiteyttää Arskan sanoihin "kaikki sählää, kaikki on pihalla", mutta koetataan nyt pysyä kuitenkin positiivisina.

Äijien 12km avasi päivän väännöt ja lämpötila oli kivunnut tuossa vaiheessa jo infernaaliseen vajaaseen 30 asteeseen. Innokkaimmat huomioivat tämän balsamoimalla atleettisen ruhonsa 30 volttisella aurinkovöljyllä maltillisempien yrittäessä samaan aikaan pitää muilla menetelmillä kroppansa viileänä. Perussettien eli myöhästyneiden callingiin saapumisten ja naurettavien hylkyuhkausten jälkeen jannut viivalle ja liikenteeseen. Ennakkoon oli ehkä kisaa hieman tullut spekuleerattua, ja näissä yltiöpositiivisissa viritelmissä näin kaikissa olosuhteissa ja kaikilla variaatioilla vain Utriaisen ja Räsäsen olevan joka tapauksessa edellä maalissa. Joukkoon olisi toki voinut lisätä Henan, Franciksen ja Obedin normaalitaustoilla, kevään valossa kuitenkin vain varauksella. Kun siis teoriassa minimaalinen mahdollisuus oli lähteä edes juoksemaan mitalisijasta niin siihenhän piti tarttua ja lyöttäytyä lähtölaukauksen pamahdettua sijan kolme välittömään tuntumaan.

Alku mentiin varsin maltilla Räsän ja Jussin oltua keulilla, kummankaan osoittamatta suurempia vetohaluja. Kilsan kohdalla Obed nousi jostain ojanpohjan kautta suoraan kärkeen ja vauhtia tuli nippa lisää. Penaalin hieman terävämmät kynät, Måre ja Pirkola (ei meitsi), tajusivat jo tässä vaiheessa himmata hieman vauhtia ja päästää eroa kärkeen. Kärkiryhmässä suhasivat tässä vaiheessa myös Tanui, Hena ja Jokinen. Nelosen kohdalla Hena käväisi kärjessä ja hetken päästä keskeytti mahaongelmien ym. settien takia. Samaan aikaan itse tipuin kärjestä, samoin Jokinen hetkeä myöhemmin. Pakko oli siis jäädä yksin juoksemaan. Voimat uupuivat tasaisesti kierros kierrokselta vauhdin hidastuessa samaa tahtia. Ero Jokiseen pysyi samana koko ajan; ei se Säären meno kantapäitä katsellessa erityisen lennokkaalta näyttänyt, mutta turha se on selvittää, kun itse ei saa miestä yhtään ajettua kiinni. Välimatka sen sijaan Pirkolaan ja Måreen oli tässä vaiheessa vielä ihan turvallinen. Sieniä oli pakko vetää joka kiekalla jotta kropan lämpötila pysyi edes jokseenkin alle 45 asteen. Sekään ei tosin auttanut, vaan vika 4km oli aivan totaalista hajoamista, vika 3km aivan törkeätä kärsimystä ja vika 2km menikin jo ihan sumussa. Måren ja Pirkolan painaessa ohitse 3.15 vauhdillaan ei tarvinnut yrittää tulla metriäkään enää mukana. Suhteellisen irvokasta sinänsä, että vaikka More juoksi maaliin asti tasaista noin 3.15 vauhtia oli meillä eroa maalissa yli 20 sekuntia. Siitä voi omaa kilsavauhtia sitten laskeskella. Turha sitä on liikoja kuumuudella selitellä, senkin kestäminen on osa lajia, ja jos ei kestä pitää toimia kuin Lornah Kiplagat valmistautuessaan Mombasan MM-maastoihin eli mennä polkemaan kuntopyörää saunaan. Kahdeksas sija oli toisaalta ihan voittava suoritus ottaen huomioon että homma olisi voinut päättyä paljon huonomminkin (vrt. Kanervo naisissa), toisaalta sijoituksen ollessa taas osastoa "ynnä muut" niin eipä se liiemmin hurraa -huutoja ansaitse. Joukkuekultaa nyt toki, joskin senkin osalta Moren kanssa unohdettiin mennä palkintojenjakoon...

Ennen nelosta katseltiin vähän muita skaboja. Pennasen hyvä setti 19-vuotiaissa herätti huomiota. Kaverihan on totaalisen nylkky ja varmasti tietoinen tästä, joten maralla lienee joskus kaverilla tsäänssit veivata ihan hyvää tulosta. Naisissa Pekkarisen hyvä juoksu ja osittainen Lehtisen haastaminen lupaa myös tonnifemmalla hyvää kesää ajatellen. Sen sijaan näistä 13-vuotiaitten voittoisista suorituksista tyttöjen puolella en ihan niin paljon intoilisi mitä joillain muilla foorumeilla tehdään, mutta lupaavia suorituksia toki.

Miesten nelosen alkaessa oli tuttua sähköä ilmassa ja ennakkoon ehkä suurin spekulaatio oli se, missä kohtaa kisaa pitäisi katsoa. Yhtäältä oli pakko nähdä lähtö, etenkin Säipän osalta sekä Säipän mahdollisen kaatumisen osalta. Toisaalta piti nähdä kisaa kohdasta jossa porukka oli jo hieman ehtinyt muotoutua. Kärkiporukka erottautui aika nopeasti ja loppupeleissä ilman suuria yllätyksiä mentiin. Tuokon suoritus oli ehdottomasti positiivista osastoa, Ukonmaanahon hopea ei sen sijaan enää edes kummemmin yllättänyt, etenkin kun loppumatka tultiin loivaa alamäkeä. Sama alamäkivoittoinen loppu taisi sopia ihan mukavasti Jussillekin. Ylikiimingin joukkuemitskusta myös ehdoton hatunnosto.

Kisan jälkeen matkatessa junalla Turenkiin ja sivusilmällä kuunnellessa inttijannujen juttuja kahden viikon hajottavalle Rovajärven leirille lähtemisestä tuli tultua siihen johtopäätökseen, että voisi sitä hommat olla huonommallakin mallilla. Saapuessani Turenkiin ja lähtiessäni kävelemään 6 kilometrin matkaa Kiipulaan olin silti valmis muuttamaan jälleen mielipidettäni. Viikon päästä juostavaa PM-kymppiä ajatellen kunto ei ehkä vielä riitä puolen tunnin alituksen havitteluun, mutta ennätyksestä on pakko lähteä tappelemaan kynsin ja hampain. Jos siis sekuntikin lähtee rekasta pois voidaan puhua onnistumisesta. Kesän muita koitoksia kohti kuljetaan silti luottavaisin mielin ja kolmen viikon Moritzin keikalla ehtii vielä nostaa kummasti iskukykyä ja miksei myös tiputtaa hieman ylimääräistä painoa. Eli leuka rintaan ja niin pois päin.

Skepulaatiot

2010-05-11T09:40:00.013+03:00

SM-maastot ovat viikonloppuna edessä ja nehän eivät ole mitään ilman hullunhauskoja spekulaatioita. Mieleen tulee väkisinkin mm. SUL:n tulospalvelun asiantuntijan vuosittaiset listat "mustista hevosista", etenkin parin vuoden takaa Wílson Kirwa, jota veikattiin sijalle kahdeksan (sijoitus ehkä joku 64:s). Aivan näin hupaisiin ennakkoveikkauksiin Hapon blogi tuskin pystyy, mutta totaalinen seuraamattomuuteni mm. naisten sarjan osalta epäilemättä paistaa läpi. Ratahan on ilmeisen helppo suhteessa vuoden -98 vastaavaan, jolloin pahinta mäkeä sai mennä nelivedolla ylös kovempikin menijä. Siitä oli hyvä aloittaa oma maastojuoksusaaga, M17-sarjan sijasta 47. Voittajana silloin muuan J. Keskisalo, valtaosin muut edellä olleet lienevätkin jo uransa lopettaneet. Joka tapauksessa tämän vuoden maastoissa todennäköisesti suunnistajat eivät juhli samalla tavalla mihin olisi ollut mahdollisuuksia tuolloisella reitillä tai Kusiaismäen tyylisellä hiekkalaatikolla. Mutta asiaan.

Miehet 4km:

Räsä on ilmoittautunut vain pitkälle, joten Kessille tuskin löytyy haastajaa vaikka palautumisaikaa pitkän ja lyhyen matkan välillä onkin edellisistä vuosista lisätty. SFI loistaa valitettavasti jälleen poissaolollaan, mielenkiintoista olisi ollut nähdä Bergdahlin, Sandellsin ja Granlundin panos nelosella. Ilmeisesti myös Mäyrä on valitettavasti ulkona kuvioista, kuten myös Nummela. Muista mitaleista todennäköisemmin taistelevat siis Utriainen, Wannas, Marttinen ja Ukonmaanaho. Riku lienee vahvoilla mikäli pysyy kirivaiheeseen asti porukan mukana mikä lienee kuitenkin vaikeata, Utriaisella kun on ollut tapana jo 500 metrin juoksun jälkeen olla kärkisijojen tuntumassa pitämässä vauhtia vaikka ei se nopein starttaaja olekaan. Wannas sen sijaan reagoi paukkuun sen kolme sekuntia, mutta hitaan sytytyksen jälkeen hinaa itseänsä ojan kautta massan ohitse ja taistelee siis tiukasti mitaleista. Edellä mainittujen takana Mustonen lienee vahva ehdokas jälleen sijalle kahdeksan vaikkei olisikaan aivan huippuiskussaan. Miehellä on kyky juosta vuodesta toiseen kykyjensä ylärajoille fiksulla vauhdinjaolla maastoissa, huipennuksena toki viime vuotinen suoritus. Tuplaajista Tanui ja Obed lienevät lähimpänä kymppisakkia, Talasjoen kunnosta ei sen sijaan ole tarkempaa tietoa mutta kymppisakkiin varmastikin tunkee ruhonsa, mikäli isku on ok. Siffiläisistä luottoa on viime vuonna hyvin iskeneeseen Tervoon, ei näin helpolla radalla ehkä aivan kymppisakkiin mutta helposti viidentoista joukkoon. Samaan kastiin voinee laskea Nuijamiesten kakkosnuijan Leinosen, Tuokon, Syrjälän, Ruoholan, Luostarisen, miksei myös Lahtion mikäli sille päälle sattuu, sekä kaikki ne, joita en tässä yhteydessä muistanut mainita.

Tipataan: Keskisalo - Utriainen -Wannas - Ukonmaanho - Marttinen.

Miehet 12km:

Jos mennään vanhaan malliin studiossa Sinkkonen seuraa pitkän matkan kisaa, laskee kilsavauhdit ja toteaa Utriaisen voittovauhdin olleen parempaa kuin voittajan vauhti miesten lyhyellä matkalla, joskin laskuista unohtui lähtö- ja maalisuora sekä se, että maastossa matkat on mitattu miten sattuu. Joka tapauksessa Räsänen on 28.32 vetonsa myötä ennakkosuosikki ja helpohko rata helpottaa Matin nostamista ykkössuosikiksi. Helppoa ei silti tule olemaan, sen verran hyvässä iskussa on Jussikin ollut kevään aikana. Mielenkiintoista nähdä karkaako edellä mainittu kaksikko muilta heti vai vähän myöhemmin. Ratkaisu jäänee joka tapauksessa viimeiselle 2km:n lenkille.

Normaalitilanteessa kaksikko Kipkurui - Kirwa haastaisi em. kaksikkoa tiukasti, mutta Obed potee maratonkankkusta ja Francis on ollut keväällä pihalla. Kumpaakaan ei silti sovi laskea pois laskuista, näin näppärästi ilmaistuna. Obed kun vielä totesi maratonin jälkeen maratonin olleen helpompi kuin Lidingö ja että palautuminen ei hänelle ole ongelma. Pakko se on uskoa kaverista joka Keniassa pitkän lenkin jälkeen menee vaakaan ja lyö tauluun lukemat 48 kg. Se siitä iskutuksesta. Franciksen kohdalla lienee kaikki mahdollista periaatteessa voiton ja keskeytyksen väliltä, mutta todennäköisemmin sijoitus on jotain 4-8 sektorilta. Mitaleille havittelee myös koko JKU:n porukka josta Mauno on osoittanut ailahtelevaa mutta pätevää kevätiskua. Mauno ei sählää kuten Arska väittää vaan taistelee tiukasti sijoista 3-5 loppuun asti. JKU:n miehistä Puttonen saattaa loppupeleissä olla se kovin, tietäen miten mies on iskenyt parhaimmillaan mm. PM-maastoissa - tai etenkin PM-maastokarsinnoissa. Takala on vähintään top-kympissä, joten joukkueen osalta JKU on varma mitalisti.

Lahden ja JKU:n lisäksi myös SIF tappelee tiukasti joukkuekullasta ilman Muukkostakin. Måre on puolikuntoinen, mutta maastossa 12 kilometrillä sen luokan menijä myös varmuudeltaan isoissa kisoissa että vääntää itsensä väkisin pistesijoille. Allekirjoittanut ja Lipiäinen taistelevat myöskin pääsystään joukkueeseen, kohtalaisen mukavien sijoitusten lisäksi. Mitalikamppailuun ilmoittautuu myös Jokinen, jonka puolentunnin päällitykseen päätyneestä kympistä ei kannata vetää liikoja johtopäätöksiä. Vaikea on iskeä, jos on kisan alla sairaana. Härski on myös lopussa tunnetusti armoton raastamaan, mikäli sitä vaaditaan ja sitähän vaaditaan. Lahden kolmikon täydentää Tanui, joka ei ilmeisesti ole lihonnut yhtä paljon nyt kuin toisena Helsingin Jyry-vuotenaan, joten pistesijoille tähtää myös hän. Kakkosporukasta top-kympin viimeisille sijoille tai vähintäänkin viidentoista joukkoon ehdolla ovat ainakin Kerot, Hellsten, Raittila, Nissinen, Virta, Kanyari ja Anttonen sekä kaikki ne, jotka unohdin mainita.

Tipataan: Räsänen - Utriainen - Kipkurui - Puttonen - Manninen.

Naiset 6km:

Suureksi harmiksi mukana ei ole niin Kauppia tai Järvenpäätä kuin myöskään Sandellia. Jälkimmäistä olisi ollut helppo veikata voittajaksi vaikka lastenhoito olisi vienyt vähän enemmänkin aikaa tiestön kuluttamiselta. Kauppi olisi taistellut varmasti myös mitaleista, etenkin jos olisi malttanut tänä vuonna jättää sykemittarinsa kotiin. Nyt sitten vedellään täysin hatusta sijoituksia voittajan takana, joka lienee Lehtinen. Johanna iski sen verran vakuuttavasti Pyynikillä ettei voittajasta liene epäselvyyttä. Muissa mitaleissa lienevät tiukimmin kiinni kuntoutuva Pekkarinen, Vorssan kaksikko Määttänen-Mäkelä, Kangas, Lindgren, Nummela ja Sajannit, toivottavasti myös Kullberg. Maratonkrapulainen Markovaarakin varmasti havittelee hyviä sijoituksia, kuten myös muut maratonkoneet, ensisijaisesti siis Kykyri ja Jantunen, sekä ennenkaikkea kaikki ne, jotka unohdin tässä yhteydessä mainita.

Tipataan ja haetaan isoa kerrointa:

Lehtinen - Pekkarinen - Lindgren - Jantunen - Määttänen.

Sunnuntaina nähdään osuiko yksikään tippaus oikeaan. Hieman valistuneempaa ja asiantuntevampaa tippausta saa ja on suositeltua harrastaa kommentit -osioon.

Tehoja

2010-05-08T17:34:00.007+03:00

Poimintoja viikon ulkoiluista:

Ke ip. 14km 3.40/km, vika km 3.23
To ip. 3x1000m "2.59-2.53-2.46 /4
La ip. pm-maastot 4km

Tieto Hellstenin kovasta kevätkunnosta on saapunut vihdoin myös Turengin hoodeille mikä on pakottanut paniikinomaiseen tehotreeniin puutteellisista pohjista huolimatta. Treenit ovat tosin kulkeneet ihan mukavasti. Keskiviikon reippaan juoksin maastossa reilun parin kilsan lenkillä jolle mahtui yksi melko massiivinen nousu. Hieman siis stimmunkin hakua SM-maastoihin, paitsi ettei SM-maastoissa tainnut tälläkään kertaa olla ensimmäistäkään mäkeä... Ihan hyvä treeni kuitenkin. Torstaina sitten hieman vauhdikkaampaa juoksua joskin hyvin vähän. Viimeiseen 2.46 tonniin sai jo lyödä aika tosissaan ja sai todeta vauhdillisten valmiuksen olevan vielä aikalailla keskeneräisiä ajatellen esim. 1500 metrin ja 3000 metrin kisavauhteja. Samalla kävi mielessä olisiko paikallaan juosta tämäntyylisiä harjoituksia useammankin, siis muutama kappale tonneja suhteellisen hyvällä vauhdilla joilla saadaan hapenoton treenin vaikutus vaihtoehtona niin usein vedetylle 10x1000 metriä setille kokonaiskuormituksen jäädessä samalla huomattavasti matalammaksi. Taisi kyse olla kuitenkin lähinnä mukavuudenhalusta, sen verran hajottava treeni on tuo jälkimmäinen.

Tänään juostiin pm-maastoja jossain Bromarvissa tai vastaavassa. Perinteinen 4km:n rykäisy viikko ennen SM-maastoja siis. Parin kilometrin lenkkiä juostiin 2,5 kierrosta, alustana ilkeän pehmeä pururata - joskin ihan juostava - höystettynä yhdellä ihan tiukalla mäellä. Tarkoitus oli ottaa kunnolla karstoja koneesta irti ja lähdin matkaan omaan kuntoon nähden aika (lue: liian) kovaa. Kolmisen ja puolikin kilometriä meni ihan kohtalaisella rytmillä viimeisen puolen kilsan ollessa jo aika vaikeaa. Nopeasti loukkaantumisesta kuntoutunut More juoksi taustoihin nähden (4 viikkoa treeniä) mukavasti ja jäi ehkä parikymmentä sekuntia. Viikon päästä Lahdessa järjestys voi olla hyvinkin jo toinen. SIF:n joukkueen kolmas lenkki on maratonilla loistavasti debytoinut Obed ja reservistä (ellen ole itse se reservi...) löytyy vielä SM-maantien nelonen Lipiäinen, joten koossa on toivottavasti porukka jolla pistetään kampoihin mm. Lahdelle ja Jyväskylälle. SM-maastot eivät itselle ole ihan kauden tärkeimpien kisojen listalla joskin toki eräänlainen kevätkauden huipennus. Kovin korkein odotuksin ei tarvitse liikenteeseen lähteä, mutta mukava olisi toki parannella omaa parasta sijoitusta maastoissa eli kahden vuoden takaista kahdeksatta sijaa. Lisäksi haaveena on toki Hellstenin päänahka.